Täällä kaikki tarinani Mouruun vuonna 2021!

Ps. Tänä vuonna aloin käyttää Kasan tekemää uutta Kasa vastaa ikonia myös täällä sivuillani! 

Gourmet ateriee

2.3.2021
Sijoittuu tapahtumiin 16.9.2020 
 
Kinuskin nk

"Näyttää herkulliselta! Ryhdytäänkö syömään?" kysyn vesi suunpielellä. Katsahdan Quziin nopeasti, joka ei näytä ihan yhtä innostuneelta, Tulpekkaan ei niin. Mitä ne Clarissa ja Ava sano silloin yks päivä siitä kun mennään tänne ravintolaan, mitä ne sano, mitä ne sano, mitä ne sa-no? Pohdin mietiskelevällä ilmeellä. Päädyn kuitenkin vain kohauttamaan olkiani, ja aloittamaan syömisen, mutta juuri kun olen aloittamassa syömisen, huomaan lautasen vieressä kaksi haarukkaa, kaksi veistä ja kaksi lusikkaa. Muistelen kokkikerhon ohjeita: salaattihaarukka oli se isompi, vai oliko se sittenkin toisteppäin? Pieni lusikka oli ainakin keittolusikka, mutta alkupala vai pääruoka?

Hivutan varovasti tassuani kohti isoa haarukkaa. Aloittaisin salaatista, toivottavasti oikealla haarukalla.

"Aloitat heti pääruuasta, sepä, erikoista, mutta.." Quzin hilpeä lause jää kesken sanoessani: "Itseasiassa, voisin sittenkin aloittaa alkuruuasta" Yritän sanoa lauseen, kuin olisin tarkoittanutkin syödä ensin pääruokaa, ja nappaan tassuuni toisen haarukan, sen pienemmän.

Clarissan nk

"Mitenhän Kinuskilla siellä menee?" pohdiskelen.

"Enpä yhtään tiiä! Soitetaanko sille?" Ava ehdottaa.

"Joo!" mäkin suostun. Hypähdämme letkeästi Odessan sängylle, missä lepää tämän läppäri.

Kinuskin nk

Olin ottanut alkuruuaksi katkarapusalaatin, joka osoittui herkulliseksi! Quzin ja Tulpeen varras ja sushialkuruuatkin taisivat maistua, vaikka Tulpe oli alkuun näyttänyt epäilevältä sushirulliaan kohtaan. Juuri kun olen lopettelemassa alkupalaani, puhelin pirisi:

*Piriririri Piririri PIriRIriRI!*

"Pieni hetkinen" lausahdin katsoen ensin Quziin, ja sitten vielä Tulpeeseen. Syöksähdin pöydän alle, ja vastasin puheluun.

"No mitä CLARISSA?!" ärähdin.

"Olen RAVINTOLASSA!" naukaisin.

"Quzin ja Tulpeen kanssa!" jatkoin.

"Jos ET TIENNYT!" lisäsin.

"Niin että kaks minuuttia, ja asiasi" lopetin.

"Me vaan Avan kanssa ajateltiin kysyä miten siellä menee" Clarissan ääni kuuluu ruudun takaa.

"Ai sekö oli teidän asia! Olisitte heti sanonu!"

"No me yritettiin mut sä et antanu vuoro.." Ava sanoo.

"Olkaa te nyt siellä vaiti ja kuunnelkaa mua"

"Mut.." kuuluu jomman kumman ääni.

"Ei mitään muttia nyt kuunnelkaa" päätän.

"Ihan hyvin" kerron, kertomatta kuitenkaan pienistä haarukka kommelluksistani.

"Mikäköhän Kinuskilla kestää? Pääruuatkin tulee tuolta" kuulen vaimeasti Tulpeen pohdiskelevan äänen.

"Kyllä Kinuski varmaan pian sen puhelun lopettaa" Quzin ääni sanoo ulkopuolella. Lopetan puhelun enää sanaa sanomatta, ja syöksähdän taas pöytään.

"No?" Quz kysyy hymyillen.

"Ei mitään, Clarissa vain, kyseli minkä sohvan ostaa" keksin pikaisesti.

"Ai, Clarissako laitettiin ostamaan sohvaa, sepä varmaan vaikea valinta yksin Clarissalle, mutta, onneksi Clarissa tietää kyllä mitä tekee! Luultavasti" Quz sanoo hieman hämmentyneellä ilmeellä. Tulpe näyttää hieman epäuskoiselta tarinaani, mutta onneksi pääruokien saapuminen keskeyttää jo hieman kiusallisen tilanteen.

Pääruuakseni olin valinnut aiemmin lihaisan aterian, joka tarjoiltiin nätillä lautasella. Quz oli valinnut kasviskeiton, ja Tulpe ottanut mehukkaan näköisen kasvisaterian.

Poimin lautasen vierestä tällä kertaa sen isomman haarukan, jonka jo kommelluksistani tiesin olevan pääruuan haarukka. Veitseksi otin haarukan saman kokoisen veitsen, jonka muistelin, ja arvelin olevan oikea.

Juomanani oli ihan vain vettä, ei mitään sen ihmellisempää, mutta sekin maistui erikoiselta näin hienossa ravintolassa.

Pääruuan jälkeen oli vuorossa jälkkäri. Jälkkärimme tarjoiltiin kultaisen värisellä hienolla tarjottimella. Itse olin pähkäillyt mansikkaherkun ja sakuraherkun välillä, mutta vaikka pidän mansikoista, olin päätynyt kokeilemaan jo ehkä ravintolaillalliselle, aikuiselle vähän överiä sakuraherkkua, siis tietenkin muiden mielestä överiä, hihi.

Ravintolan ruuat maksan lahjakortilla, mutta siis:

-katkarapusalaatti, 10 penniä

-lihaisa ateria, 12 penniä

-lasillinen vettä, 3 penniä

-sakuraherkku, 10 penniä

Ja siis yht -35 penniä lahjakortista ravintolaan!

Ps. Sori lyhkäsyys, kun en meinannut oikein keksiä mitään hyviä juttuja tähän enempää, joten mennään tällä (ja alunperin oli tarkotus myös piirtää, mutten oikein saanut aikaseksi mitään järkevää, niin siksi ei ihan niin pitkä, joten mennään nyt pelkällä tarinalla)

Erikokoiset aterimet tuntuvat tekevän syömisestä erityisen haasteellista. .-D Suhtauduin Kinuskin haarukkasekoiluun myötätunnolla (nimimerkillä otin kerran ruokalassa veitsen sijasta kaksi haarukkaa, yritä nyt sitten syödä niillä järkevästi xD) mutta onneksi Kinuski korjasi reippaasti pienen mokansa ja vaihtoi haarukan pienempään. Ava ja Clarissa ovat aina niin kiinnostuneita Kinuskin ja Quzin parisuhdeasioista, huvitti kun Kinuski meni hoitamaan puhelua pöydän alle. .--D Saat 11 penniä ja hmm, olin katsovinani ettei kaapissasi ole lahjakorttia ravintolaan, joten vähennänkin ruokakulut muista penneistäsi. c-.
Odessa vastaa vastaukseen
Oho hupsista, se taisi ollakkin kuntosalin lahjakortti, muistelin väärin, kun en taas löytänyt niiden lahjakorttien selityksiä (xd), hups!

Ruskaretki Lappiin

4.5.2021
Sijoittuu tapahtumiin 18-20.9.2020

"Matkalla me ollaan, LAPPIIN! Matkalla LAPPIIN ollaan!" Coco lauleskeli itsekseen hiljaa. Pian Mouruposken väki saapuisi Lapin kauneisiin ruskamaisemiin.

Odessan nk

"Olipa yllättävän raskas matka", "olen ihan poikki", "mennäänkö nukkumaan", ja "väsyttää" valituksia kuului sieltä sun täältä.

"Menkää te jo nukkumaan" tokaisin väsyneille hoidokkikisuilleni. Pedit olivat jo valmiina, Simssiliinin varaamassa luksusmökissä, joka oli jopa turhankin överi kuitenkin näin lyhkäiselle matkalle, Simssiliinistä ei ikinä tiedä.

Peittelin pienimmät kissat, ja Kinuskin, peteihin, ja toivotin hyvät yöt, ennen kun lähdin omaan huoneeseeni, purkamaan tavaroita. Vaikka olin itsekkin aivan rätti poikki, en halunnut jättää tavaroita lojumaan, kuten viereisen huoneen Simssiliini, joka oli heittänyt matkalaukkunsa keskelle lattiaa rämisten kunnolla.

Otin tietokoneeni laturin ensimmäisenä matkalaukustani, ja kiinnitin sen seinään. Nostin repustani läppärini, jonka kiinnitin laturiin. Laitoin myös puhelimen lataukseen, ja purin hieman muita kamoja. Mökki oli upea, ja sänkyni oli muhkea ja iso, joka houkutteli minut kuitenkin jo pian sinne. Otin läppärini, josta tein hetken kouluhommia lämpimässä sängyssä, moniin valkoisiin tyynyihin nojaten.

Seuraavana aamuna...

Kinuskin nk

Nukuin kuin tukki. Herätessäni, kello oli jo kuusi, ja Winniekin oli herännyt.

"Moi äippä!" Winnie hymyili minulle.

"Moiiii! Miten yö meni?" kysyn.

"En herännyt kertaakaan, ja heräsin nyt just äsken" Winnie vastasi mietteliäästi.

"Oki, hyvä, haluutko eväitä?" kysyin.

"Joo!" Winnie vastasi heti.

"Tule, käydään hakee Odessan huoneesta" sanoin viitaten pentuani seuraamaan. Tassutin oven luokse, ja raotin sitä varovasti hieman, jotta pääsimme puikahtamaan mökin olkkarin puolelle, johon aika lailla kaikki makkarit johtivat.

"Mikä oli Odessan ovi?" Winnie kysyi katsoen minua, kuin aikuisen pitäisi tietää kaikki. Enhän minä tietenkään muista mikä oli Odessan ovi! Winnienhän se pitäisi muistaa! Se on nuorempi! Eikun ainiin en voi vaatii omalta pennulta sitä.

"Entten tentten teelika mentten hissun kissun vaapula vissun..." arvoin ovia hiljaa kuiskaten.

"Mitä sä äiti höpötät?" Winnie tiedusteli multa.

"Öö en mitään se on toi!" vastasin osoittaen yhtä ovista. Todellisuudessa mulla ei ollut mitään hajua, mikä ovi oli Odessan.

Avasin huoneen ovea juuri sen verran että pääni mahtui aukosta kurkistamaan sisään.

"UZA UZA UZA BILEET BILEET BILEET ILMAN PENTUI! UZA UZA... Moi Kinuski!" kaikki huoneessa olijat seisahtuivat huomatessaan minut. Mua moikkaaja, ja huutaja oli Mocca, ylläri pylläri. Mocca oli jäänyt kuin patsaaksi, roikkumaan pää alaspäin kattolampusta. Mocca oli ilmeisesti yllyttänyt muut, jopa itse rauhallisuuden, Aamun, ja laiskan Ricon mukaan, bilettämään, kun olivat viimein päässeet eroon pennuista, kauas niistä.

Suljin äkkiä oven pamahtaen, järkyttyneenä, onneksi mökissä on äänieristetyt seinät.

"Mitä nyt äippä?" Winnie kysyi.

"Öm, laskin vähän väärin, se onnnnn, tuo ovi tuolla, joka on Odessan!" sanoin kipittäen edeltä osoittamalleni ovelle.

Seuraavan oven takaa paljastui neljä möykkyä sängyissään, jokainen erivärinen, mutta yksi kunnolla erottuva vihreä kissa, Ennustus, eli Patukan kissojen huone.

"Laaaskin vähän väärin!" sanoin kääntyessäni kannoillani, sulkien samalla Patukan kissojen oven.

"Maalari maalasi taalooa, siinistä, ja puunaista...." arvoin seuraavaa ovea.

"Tuo! Se on Odessan ovi! Varmasti!" sanoin päästessäni tulokseen.

Tassutimme oven eteen, ehkä onni suosisi viimein?

Raotin ovea taas vain pääni verran, ja oven takana odotti karmiva näky: Noora, siinä ainaisessa pinkissä haalarissaan, joka tuijotti minua silmiin.

"Kääk!" huudahdin ja suorastaan paiskoin oven kiinni, suoraan Nooran naamaan. Ovi avautui.

"Auts" Noora sanoi ja sulki sitten taas oven, hitaasti, minua tuijottaen.

"Väärä Odessa! Liian pinkki sellainen" sanoin ja valitsin seuraavan oven.

"Tuo!" sanoin.

"Eikös me käyty siellä jo?" Winnie kysyi.

"Eip!" vastasin varmasti, ja tiuhtaisin oven auki.

"MOI TAAS KINUSKI! TUU BAILAA!" kuului sisältä heti.

"Perun sanani, kyllä, kyllä me käytiin täällä jo" vastasin työntäen oven järkyttyneellä ilmeellä takaisin kiinni.

Winnien nk

"Äiti, musta tuntuu että sä vaan arvaat" sanoin.

"Valitse sä seuraava ovi" äiti sanoi vastaamatta mun kysymykseen.

"Okei" sanoin.

"Miten, toi?" kysyin viitaten yhtä lukuisista ovista.

"No, kokeillaan" äiti sano, ja meni ovelle edeltä. Äiti raotti ovea, ja työnsi päänsä sisään.

"Nyt kyllä mäkin haluun nähä!" ilmoitin, ja hyppäsin äipän pään päälle.

"Katos vaan, Odessan huone!" äippä sano.

"Oho!"

Noen nk

Heräsin pitkiltä uniltani. Olimme menneet nukkumaan jo kuuden aikoihin illalla, ja nyt kello oli jo yhdeksän aamulla.

"Aika kivat viidentoista tunnin unet, vai mitä Kinuski?" kysyin aina tähän aikaan herellä olevalta Kinuskilta, hieroen unen pöppöröisiä silmiäni.

"Kinuski?" kysyin kun vastausta ei kuulunut. Kissaa ei näkynyt missään. Ei myöskään tämän pentua.

"Just" sanoin.

Päätin nousta sängystä, ja suunnata tutkimaan muuta mökkiä. Olin ehtinyt eilen illalla vain heittämään kamat nurkkaan, ja hyppäämään sänkyyn. Ilmeisesti kuitenkin Odessa oli järjestellyt kamani, joten ne eivät olleet niin sotkussa enää.

Lähdin huoneestamme ensimmäiseen huoneeseen, joka avautu edessäni, astuessani ovesta.

"Tämä taitaa olla olkkari" totesin itsekseni. Harmi ettei Nella tullut mukaan, olisimme voineet tutkia yhdessä. Tosin Nellaa ei varmaankaan olisi yhtä paljoa kiinnostanut tutkiminen, mutta ehkä täällä luksusmökissä olisi saattanutkin kiinnostaa. Nella olisi luultavasti oleillut pelkässä kylpyhuoneessa, jonka oven avasin seuraavana. Kylpyhuone oli suuri ja siisti. Siellä oli iso kylpyamme, paljon isompi kun hoitolalla, sekä kaikenlaista, josta Nella, tai Aamu tietää paremmin, kuten jotain, jonka kyljessä luki hoitoaine, ja toista, jossa luki shampoo, sekä pieniä pulloja, rasiassa, jonka kyljessä luki kynsilakat. Tiesin purkeista ainoastaan saippuan, sillä aina Odessa käskee pesemään tassut kuraleikkejen jälkeen!

Kinuskin nk

Hyppäsin tuolille, johon Odessa oli laskenut eväskassin. Evääksi Odessa oli ottanut kaikennäköistä pientä snäkkiä. Odessa nukkui vielä, joten hiivimme huoneessa. Pengoin kassia, ja sieltä löytyi myös pussi, jonka kyljessä luki potato.

"Mitä noi on?" Winnie kysyi.

"Potato, se on englantia! Eli, peruna, täällä on perunoita! Aika kevyitä kyllä tosin" vastasin.

"Miks ihmeessä Odessa kantaa kevyitä perunoita mukanaan?" Winnie kysyi ihmeissään.

"Ei mitään hajua, muta ne ei kyllä ole hyviä, ei oteta ainakaan niitä!" ilmoitin.

"Mitäs muuta, jotain ihan turhaa, pahaa, taas ihan turhaa, ja, ahaa! Nyt päästiin asiaan! Herkut! Miks näit on näin vähän?!" ihmettelin pettyneenä, ja järkyttyneenä samaan aikaan.

"No mitä siellä on?" Winnie uteli.

"Vaan pari mansikkatikkaria ja banaanisuklaamakeinen!" kerroin.

"Höh, no otetaan ainakin ne" Winnie tokaisi. Lähdimme Odessan huoneesta hiljaa, jottemme herättäisi tätä.

"Mikä on se meidän huone?" Winnie kysyi olkkariin palattuamme.

"Ainiin, me taidettiin unohtaa panna se merkille ravatessamme eri huoneissa" totesin huokaisten.

Marjan nk

Heräsin auringon paisteeseen, joka sokaisi minua raollaan olevan verhon takaa.

"Äh! Inhottavaa kun aurinko paistaa silmiin, mutta kiva kun se kuitenkin on vielä!" totesin hypäten verkkaisesti sängyltäni kaapin päälle, josta yletyin avaamaan verhoja. Heräämisen ääniä alkoi kuulua muualtakin huoneesta.

"Ai huomenta! Tekin heräsitte!" hymyilin muille.

"Joo, tohon aurinkoon" Clarissa maukui äreästi.

"Ai sori, no mutta mäkin heräsin siihen!" kerroin.

"Mitäs tehdään?" kysyin kun kaikki olivat nousseet sängyistään.

"Leikitäänkö jotain?" Ava ehdotti.

"Kukkulan kuningasta!" Coco lähes päätti.

"No, miksipäs ei, kun on kerrankin tarpeeksi pehmustetta" Clarissa myöntyi poikkeuksellisesti, katsellen huoneessa lojuvia lukuisia tyynyjä, täkkejä, makuualustoja, vilttejä, peittoja ja pehmoleluja. Kissat ryhtyivät kokoamaan niin sanottua kukkulaa. Coco kiipeili hyllyillä ja muualla korkealla heittelemässä tarvikkeita. Kukkulaan kasattiin enimmäkseen tyynyjä, peittoja ja pehmoleluja. Ava tamppasi kukkulaa niin, että se pysyisi suhteellisen hyvin koossa, ja levitti välillä vilttejä, jo muodostuneen kasan päälle, jotta se pysyisi myös sisältä kasassa. Lattialle aseteltiin makuualustoja, täkkejä, vilttejä, ja jonkin verran tyynyjäkin. Lattian pehmustaja oli Clarissa. Mä heittelin Clarissalle tarvikkeita. Cocon tarvikkeiden heitot osuivat yleensä Avaa päähän, mä heitin tarkoituksella Clarissan eteen lattialle, joten mä olin siinä ehkä kuitenkin parempi, vaikka kiipeämisessä yms Coco yleensä on.

Odessan nk

Heräsin läppärini äärestä, johon olin ilmeisesti nukahtanut. Se oli sulkeutunut jo aika päiviä sitten. Nostin läppärin yöpöydälle, ja nousin itsekkin sängystä. Pian olisi aamupala-aika, onkohan joku jo tehnyt sitä? Kissoilla alkaa jo varmasti olla nälkä.

Noen nk

Suuntasin seuraavaksi saunalle. Sauna oli iso, sinne mahtuisi yhtä aikaa kaikki kissat ja hoitajat! Ovi saunaan oli lasinen, ja siinä ei ollut kissanluukkua, eikä sellaista normaalia oven kahvaa, jonka päälle pitää hypätä, ja sit se avautuu. Kokeilin erilaisia taktiikoita saada ovea auki. Yritin, jos kissanluukku olisi näkymätön, muttei se ollut, törmäsin vain lasiseen oveen. Yritin myös työntää ovea, muttei sekään onnistunut. Otin vauhtia, ja hyppäsin oven kahvan päälle, joka ei ihan onnistunut, vaan liuvuin pyöreän ovenkahvan päältä, roikkumaan siitä. Yritin asettaa takajalkani lasiselle ovella, mutta ne vain liukuivat, eivätkä meinanneet asettua millään. Kun viimein sain takajalkani asettumaan ovea vasten, yritin vetää. En tosin tajunnut, että pidin samalla ovea takajaloillani paikoillaan, ja niinhän siinä kävi, että vedin joko oven nupin irti.

"Hupsista"

Raahasin jonkun random penkin oven eteen, ja yritin sen päältä kiinnittää oven nupin takaisin paikoilleen, mutta se vain tipahti, aina vain uudestaan. Kun sain viimein sen pysymään edes paikoillaan, sen verran, ettei se tippuisi itestään, lähdin saunalta vaivihkaa, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, sillä vaikkein ole valehteleva kissa, ehkä pieni valkoinen valhe on joskus hyväkin. Kyllä lähdettyämme joku sen korjaa.

Seuraava kohteeni oli keittiö.

Kinuskin nk

Arvoimme jälleen huoneen, jonka oven avaisimme, kurkistaaksemme, olisiko se meidän. Tassutimme Winnien kanssa oven eteen, ja avattuamme sen, näimme siellä taas Nooran, tälle kertaa laulamassa karaokea, harjallaan, jossakin pinkissä röyhelöbilehilemekossa. Noora ei tuntunut alkuun huomaavan meitä, ja vasta kappaleensa loputtua, ja käytyään taputtamassa itse itselleen muka eri hahmoilla, esim lääkärinä, prinsessana ja urheilijana, vaihtaen aina hatun, esimerkiksi tätihattuun, aurinkohattuun, raksahattuun, hikipantaan jne, eri tuoleilla istuen esim riipputuolissa, satulatuolissa, puutuolissa ja lastentuolissa, hän huomasi meidät:

"Kauan ootte olleet siinä?" Noira kysyi.

"Öm, viistoista minaa" kerroin katsoen olemattomasta rannekellostani kelloa.

"Okei kiva moikka heii!" Noora sanoi ja työnsi meidät ulos huoneesta nopasti, ja sulki sen.

"Oookei, no se ei ainakaan ollut meijän huone" Winnie hihitti.

"Jep"

Winnie valitsi seuraavan oven. Sen oven takaa paljastui pimeä huone, joka oli pelottava, varsinkin Winnien mielestä:

"Tää ei varmaan oo meijän, avataan jonkun toisen huoneen ovi" Winnie hoputti hätääntyneen ja pelokkaan oloisesti, yrittäen vetää minua ulos huoneesta, johon olimme astuneet. Äkkiä huoneeseen syttyi kynttilöitä.

"Ei! Tää on jännää!" hihkaisin hiljaa.

"Bugalavanahadabawalagalahaffanlaa! Qulazulahidangidanqulandulanhivawaa!" kuului kynttilöiden tehneen ringin keskeltä.

"Uuuu!" hihkaisin. Winnie piiloutui osittain taakseni.

"Hungalawuladagabaquranadadudadaa!" kuului taas kynttiläringin keskeltä. Pian kynttilöiden liekit kasvoivat, ja erotimme ringin keskellä olevan hahmon. Se oli Simssiliini.

"Simssiliini! Huh! Se olit vaan sä! Mä ehdin jo pelästyä!" Winnie huokaisi huojentuneena.

"Hys! Simssiliini maagikoi! Se kutsuu henkiä! Älä suututa niitä! Mä meen auttaa Simssiliiniä, pysy sä tässä ja kato!" ilmoitin, ja hyppäsin ringin sisään.

"Hugagugasamalonawalaqudabudahuu!" lausuin.

"Kinuski" Simssiliini sanoi äkkiä. En huomannut että tämä oli avannut silmänsä. Äkkiä, minä leijuin, siis oikeasti leijuin! Winniekin näki!

Winnien nk

Äiti leijui!

Kinuskin nk

Simssiliini leijutti mut ovelle, ja sulki sen, mutta oli samaan aikaan kynttiläringin sisällä.

"OMG MITÄ?" Winnie kiljui hyppien tasajalkaa huoneen ulkopuolella, olkkarissa.

"Maagikointia!" kerroin maagisesti ääntäen.

"Uuuuuuuuuuuu!" Winnie kiljui.

"Simssiliini on joku mikälie, mut mä oon maagikko!" kerroin Winnielle maagisesti yhä.

"UuuuuuuUUUUUUU!" Winnie kiljui yhä kovempaa.

"No mutta, mikä ovi seuraavaks, toi?" ehdotin.

"Okei" Winnie sanoi, ja tassutti kiltisti perääni osoittamani oven eteen.

Winnie sai avata oven, ja sen takaa paljastui, arvaatteko mitä, no tietenkin Noora, ja Mocca, hyppimässä seinille, joissain ihme asuissa jotka Noora käski mun laittaa että niillä oli, niin tähän tarinaan.

No mutta siis ne hyppimät kirjaimellisesti seinillä, ja välillä Mocca tiputteli kirjahyllyiltä kirjota, ja Noora niitä itse kirjahyllyjä, joten huoneessa oli kamala meteli ja sekasorto.

"MOIIIII KINUSKIIII JA SUN PENTUS JONKA NIMEEE EN MUISTA!" Mocca huusi.

"Mä oon WINNIE!" Winnie karjui Mocalle.

"NO AHA, mut Kinuski sun pentus on oikeesti aika pelottava APUAAAAA!" Macca kiljui avunhuutoaan.

"No mitä, työparini, mikä on vialla, onko rosvo päässyt vapaaksi?" Noora kysyi oudolla äänellä, ilmeisesti roolissaan.

"Ei, kun toi pikkupentu on pelottava!" Mocca kiljui.

"Selvä, no HUZAZUZAZUHAJAJAJAJAJA!" Noora huusi täyttä kurkkua ajaen meidät ulos oudoin käsiliikkein.

Avan nk

Kasaa viimeistellessämme puhuimme vähän siitä sun tästä.

"Mites elämä?" Coco kysyi.

"Ihan jees mites sul" vastasin.

"Ihan jees myös, enkä Clara?" Coco kysyi.

"No siinä ja siinä" Clarissa vastasi.

"Marja?" Coco kysyi.

"Aika proo" tämä vastasi.

"Mp et tuliin tänne reissulle Lappiin?" kysyin.

"Aika kiva" Clarissa vastasi.

"No joo, ei oo kyl viel lähteny käyntiin, mut ehkä kohta kun voitan teijät kaikki kukkulan kuninkaassa" Coco mahtaili.

"Hah, niin varmaan!" Clarissa sanoi uhmakkaasti.

"Tohon alkuperäseen kysymykseen, niin mun mielestä tosi kivaa!" Marja vastasi, alkuperäiseen kysymykseeni.

"Mp koulu" Coco kysyi.

"No jaa" vastasin työntäen samalla jo tiiviiseen kasaan, vielä ainakin yhtä pehmolelua.

"Osa aineista on ihan kivoja, mutta osa taas ei, mutta kaikki menee, ihan kivaa" Clarissa vastasi.

"Mulla sama kun Clarissalla" Marjakin kertoi. Ja niin edelleen. Vuori, kasa, kukkula, mikä nyt olikaan, oli viime silausta vaille, ja näytti, jo ihan oikealta kukkulalta, se oli korkea, ja paikka paikoin helppo, paikka paikoin vaikeakulkuinen, juuri täydellinen!

Noen nk

Oltuani tutkinut aika lailla koko mökin lattiasta kattoon, päätin palata huoneeseemme. Huoneessamme oli kesken ilmeisesti kukkulan kuningas leikki, jota jäin katselemaan oven suulle.

"Moi Noki! Tuutko seuraavalla kiekalla mukaan?" Coco kysyi, joka taisteli parhaillaan Clarissan kanssa kukkulan kuninkaaduudesta.

"Joo voin tulla!" vastasin innoissani. Olen luonteeltani kilpailuhenkinen, ja kilpailullinen, joten olin hyvin innoissani, ja valmiina tähän leikkimieliseenkin kilpailuun.

"Hyvä Clara!" Ava kannusti Clarissaa, joka oli tästä kaksikosta ehkä hieman parempi ystävä tämän kanssa.

"Hyvä Coco!" Marja kannusti. Clarissa ja Coco olivat aika tasaisia, mutta viimein Clarissa voitti, Cocon herpaantuessa auringon paisteeseen silmiin.

"Mä vaadin uusinnan!" Coco ilmoitti päättäväisesti.

"Se on vaan leikkii Coco, mennään nyt toinen kierros nii Nokikin pääsee mukaan!" Ava leppyytteli tätä.

"Okei okei, alotetaan nyt uus kierros, kaikki paikoilleen! Noki, sun paikka voi olla ton harmaan makuualustan päällä" Coco ehdotti.

"Okei!" vastasin hymyillen.

"Än, yy, tee, NYT!" kaikki huusivat yhtä aikaa, ja alkoivat kiivetä isoksi tehtyä kukkulaa niin ripeästi kun tassuistaan pääsivät.

Kinuskin nk

Arvoimme entten tentten teelika mentten tekniikalla seuraavan oven.

"Jospa täällä olis edes jotain lähelle meijän huonetta!" huokaisin hypätessäni oven kahvan päälle, avaten sen.

Ei, oven takaa ei paljastunut meidän huonetta, vaan jälleen kerran, Noora.

"Miten me aina onnistutaan avaamaan Nooran ovi?" Winniekin ihmetteli.

Noora oli pukeutunut mummoraiseksi, ja kiikkui keinutuolilla. Se huvitti Winnietä.

"Hei, te nuorukaiset siellä!" Noora tervehti vanhuksen äänellä.

"No moi!" Winnie nauroi vastaukseksi.

"Mitä nyt?" Noora kysyi yhä mummoraisen äänellä, silittäen sylissään olevaa Moccaa, joka yritti esittää sellaista kissaa, mitä nyt kaikilla vanhuksilla aina on.

"Mitä ihmettä sä teet? Tai, te teette?" kysyin viitaten Moccaa.

"Hyi herran jumala Mocca mitä me tehään ja et sä nyt enään mun sylissä nuku mene nyt siitä!" Noora hätysteli heittäen mummoraisvaatteet sängyn alle. Seuraavaksi Noora alkoi työntää keinutuolia myös sinne, siis oikeesti sängyn alle. Tämä sai kun saikin sen tungettua sinne, mutta sänky jäi ilmaan, keinutuoli sängyn ja lattian väliin.

"No mitäs te?" Noora kysyi, yhtäkkiä jo siinä ainaisessa vaaleanpunaisessa haalarissaan, hypäten samalla sängylleen. Kuului vain *rits* ja *rats* kun sängyn alle Noiran tunkema keinutuoli meni rikki, muttei Noora tuntunut huomaavaankaan. Koko tilanne huvitti hirmuisen paljon Winnietä, joten työnsin tämän suuhun tikkarin, ettei tämä alkaisi röhönauraa Nooralle päin naamaa, koska halusin itse tehdä sen.

*röhönaurua Nooralle päin naamaa*

Odessan nk

Päätin käydä koputtamassa pyytävästi hoidokkikissojeni oveen, ja kulkea itse keittiöön valmistamaan aamiasta. Matkalla keittiöön, olohuoneessa tapasin Kinuskin ja Winnien.

"Mitäs te täällä?" kysyin.

"Me ei löydetä meijän huo-" Winnie aloittaa Kinuskin keskeyttäessä: "Me leikitään vaan yhtä leikkiä mut tullaan nyt!"

"Ookkei, laitan aamupalapatongit uuniin!" ilmoitin kaksikolle, jatkaen ripeästi matkaani keittiöön. Winnie seurasi, mutta Kinuski jäi matkan varrella jonnekkin.

"Haluutko ottaa jo salaatit ja muut jääkaapista, niin voi laittaa patonkipalojen sisään niitä?" kysäisin Winnieltä asetellessani patongit pellille.

"Joo!" Winnie ilmoitti innoissan, ja hyppelehti saman tien jääkaapille. Katselin sivusilmällä kun tämä avasi vaivatta ison jääkaapin oven, ja heitteli jääkaapin tasolla itse seisten tavarat pöydälle. Työnsin patonkipellin uuniin, ja ryhdyimme Winnien kanssa pesemään salaattia, tomaattia ja kurkkuja.

Cocon nk

Jostakin huoneesta lähellä meidän huonetta, kuului kovaa jumputusta.

"Eiks nää ollu äänieristetyt seinät?" kysyin ihmeissäni Noelta, joka oli sanonut mulle niin jossain vaiheessa. Noki hyppäsi kukkulan kuningas kukkulaltamme, koputti seinään, ja asetti sitten korvansa seinää vasten.

"Jep, äänieristetyt on, mutta toi musiikki täytyy olla kovalla!" Noki totesi kauhuissaan.

"Mäkin haluun sinne!" kiljaisin ja pinkaisin juoksuun kohti huoneen ovea.

"Sun pienet korvat luultavasti särkyis!" Ava yritti puhua järkeä.

"Ja muutenkin!" siskoni Clarissa huudahti estellen mua menemästä. Samassa Odessa koputti jämäkästi huoneemme oveen ulkoa päin.

"Mälsää! Just kun muilla on kova meno, meijän pitää mennä aamupalalle!" huokaisin masentuneesti.

Kinuskin nk

Jäin tahallaan jälkeen Odessasta ja Winniestä, ja loikin heidän kadottuaan nurkan taakse Mocan, Aamun, Ricon ja Gakun oven eteen. Koputin tähän kovaa. Ovi avautui mitä nopeinten.

"Moii Kinuskiiiii!" Mocca sanoi ja tunki suuhunsa karkkia.

"Voinks mäkin tulla hetkeks ennen aamupalaa?" kysyin.

"Joo todellaki!" Mocca vastasi ja vetäisi minut sisälle. Sisällä oli kova meno. Mocca oli tehny jotain moccapaloja, ja ryhtyi änkemään niitä suuhunsa. Aamu roikkui kattolampussa pää alaspäin. Gaku hyppi sängyllä kahmien suuhunsa karkkia. Rico makasi kääriytyneenä mattoon katsoen muumeja, ja leikkien samalla yksisarvisilla ja poneilla.

"Tartsan!!!!" Aamu huusi hypäten kattolampusta sängylle, missä Gaku hyppi parhaillaan.

Mocca mussutti yhä suu täynnä moccapalojaan, ja yritti sanoa Aamulle jotain, mutta tämän suu oli niin täynnä, että moccapalan murusia, ja jopa yksi kokonainen moccapala tippui tämän suusta. Seuraavista Mocan lauseista sain selvää vain:

"....mun moccapalat!.......nyt....moccapalat...kuolee! ...uttakaa joku...! Yhyy mun moccapalaaaaaat!" Mocca ryhtyi nuolemaan lattialta moccapalan palojaan, ja kahmi niitä Aamun päältäkin, mihin niitä oli tippunut, osaan moccapalan paloista ja murusista näin tarttuvan Aamun karvoja, ja lattian pölyjä, muttei Mocca tuntunut välittävän, kunhan saisi rakkaat moccapalansa.

"MUUMITALON ASUKKAAT, SEURAKSESI KOHTA SAAT..." Rico lauloi epävireessä ja kovaäänisesti uuden jakson muumeja alkaessa. Samalla tämä kauhaisi kourallisen sipsejä kulhosta.

"Muhahahahaha!" Gaku muhahahatteli hieroen tassujaan yhteen. Tällä oli pääsään jokerihattu, ja yllään jokeriasu. Gakulla oli aikeissa jotain pahaenteistä. Tiesin sen, koska Gaku sanoi:

"Gakulla oli aikeissa jotain pahaenteistä" ihan kun se olis jossain lännenelokuvassa kertojana, tiesin sen siitä koska Gaku sanoi:

"Ihan kuin Gaku olisi jossain lännenelokuvassa juontajana" ja lisäks tiesin sen siitä että Gaku ratsasti jollain ihme kangashevosella, sillain kun Tuttiritari!

"Ooookkei, MÄ HALUUN MANSIKOITA JA KINUSKIA NYT HETI MOCCA!" huusin Mocalle tilaukseksi. Hyppäsin kattolamppuun/kruunuun, ja keinutin sitä kunnes se lähti irti, ja räsähti maahan. Syntyi hetken hiljaisuus, ja sitten taas:

"OMG TOI OLI MAGEET KINUSKI!"

Odessan nk

Kun minä ja Winnie oltiin saatu salaatti ja kurkku pestyksi, saapuivat paikalle Noki, Ava, Clarissa, Coco ja Marja. Viisikko ryhtyi heti auttamaan meitä. Winnie siirtyi pilkkomaan kurkkua, joka alkuun epäilytti mua, koska olihan Winnie vasta pentu, mutta Winnie käytti veistä kun mestarikokki.

"Onks toi sun eka kerta?" Coco kysyi tuijottaen Winnien nopeutta ja veitsenkäsittelytaitoja.

"Juups! Aika huonosti menee, mutta noh, eka kerta vasta!" Winnie vastasi. Coco tuijotti Winnien työtä kuin ällikällä lyötyä. Tämön olisi pitänyt auttaa Winnietä, mutta Cocon pilkkominen ei näyttänyt yhtä lupaavalta, sillä keskeytin sen Cocon leikatess melkein sormensa irti.

Ava ja Clarissa kattoivat pöytää. He veivät myös valmiit patongin sisään laitettavat jutut pöytään. Lisäksi kaksikko leikkasi normaalista leivästä palasia valmiiksi, mitä oli myös tarjolla aamupalalle, jottei kukaan jäisi nälkäiseksi.

Noki ja Marja puolestaan pesivät loput pestävät kasvikset, mun seuratessa patonkien tilannetta uunissa.

Jo hetken päästä kaikki olivat aamiaispöydässä. Ava ja Clarissa olivat käyneet pyytelemässä kaikki syömään, saatuaan pöydän katettua.

Etenkin Mocca näytti jo yltäkylläiseltä, sillä tämä sai juuri ja juuri yhden kahdeksasosa patongista suuhunsa, kun ei enää jaksanut yhtään, ja poistui paikalta.

Kaikki omat hoidokkini söivät hyvin, jokainen yhden neljäsosa patongin. Patonkeja olin varannut meidän joukolle siis yhteensä kaksi, ja kaikki meni! Itse söin pienen palan hoitajien patongista, sekä leipäpalasen. Winnie täytti oman patonkinsa pelkin kasviksin, tomaatilla, salaatilla ja kurkulla. Tämä ei ottanut kinkkua ollenkaan. Nälkäinen kolmikko Coco, Noki ja Marja söivät patonkipalojensa lisäksi myös kaksi palaa leipää jokainen. Ava otti lisäksi yhden palan leipää, Kinuski, Winnie ja Clarissa eivät yhtään palaa leipää.

Myöhemmin...

"Nyt lähdetään patikoimaan!" Odessa ilmoitti. Lapin luonto oli kaunis, ja houkutteli kaikkia ulos. Pian kaikki olivatkin jo reippaina valmiina lähtöön. Simssiliini käveli edellä, käännellen kartaa, yrittäen ymmärtää sitä.

"Auts!" kuuluu äkkiä, kun Simssiliini kompastui kiveen, ja kaatui mutaan.

"Annas kun mä!" määrätietoinen Stiina sanoi napaten kartan Simssiliiniltä, joka yritti nousta mudasta, mutta liukastui siihen, ja oli vielä enemmän mudassa sen jälkeen.

"Hyvä Stiinaa!" kuului joukon peremmältä Kinuskin suusta, joka kannusti tietenkin vertaistaan, kissaa, joka on sentään vähän parempi suunnistamisessa, kun onneton Simssiliiniraukka.

Joukon edessä kulkivat hoitajat, ja perällä laahustivat kissajoukot. Jokainen kulki ystäviensä seurassa.

Kinuski kulki Mocan kanssa eteenpäin pukkihypellen toistensa yli. Clarissa ja Coco kävelivät eteenpäin toisten vihreiden alienkisujen, Ennustuksen, Kuulan ja Rion kanssa. Heidän siskonsa Cindy ei ollut tullut mukaan ruskaretkelle, joten tätä ei näkynyt vihertävässä kissarivissä.

Noki ja Marja tekivät parempaa tuttavuutta Kirsikan hoivaamiin violetteihin kissoihin, Elmoon ja Veikkoon.

"Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on tämä! Täällä olin suunnitellut, että voimme kalastaa kalaa lounaaksi!" Simssiliini esitteli.

"Ja ei niin kalamiehet voivat lähteä sieni- ja marjametsään!" Simssiliini jatkoi selostamistaan. Kaikille tämä tuntui sopivan, sillä monet nyökkivät, eikä vastalauseita tullut.

Odessan kissoista Kinuski ja Noki päättivät jäädä kokeilemaan kalaonneaan. Simssiliini, jolla ei ollut mitään hajua koko kalastuksesta, jäi hoitajista kalastuspaikalle. Sieneen lähtivät Odessan kissoista Coco ja Ava, ja hoitajista Viola, Kirsikka sekä Patukka. Marjastamaan taas aikoivat Winnie, Clarissa sekä Marja. Hoitajista mukaan lähtivät Odessa ja Noora.

Kaikki jättivät tavaransa paikalle, mistä lähdettiin, ja minne sovittiin tapaaminen kahden tunnin päähän. Paikalla oli penkkejä, sekä teltalle tarkoitettu paikka. Mouruposken porukka ei kuitenkaan aikonut yöpyä paikassa, joten telttapaikalle laitettiin tavarat viltin päälle. Pieneltä järveltä näki kokoontumispaikkaan. Järvellä olisi kalastuspaikka, joten Simssiliini lupasi vahtia myös tavaroita.

"Okei, mulla pitäis olla jossain sieni, kala ja marjakirjat, oottakaas hetki" Simssiliini kertoi penkoessaan reppuaan.

"Löytyi!" tämä ilmoitti esitellen kolmea kirjaa kädessään.

"Eli hoitajille nämä, ja sitten marjaan ja sieneen hoitajille isot korit ja varakori jos joltain tippuu, tai joku innostuu keräämään paljon, ja kissoille pienemmät korit" Simssiliini selosti jakaen kaikille koreja.

"Ja onkivavat kalastajille!" Simssiliini kertoi ojennellen jokaiselle kalastajakissalle vavan.

"Ja onhan kaikilla, vähintään hoitajilla kellot tai puhelimet?" Simssiliini varmisteli.

"On", "Jep", "Kyllä" ja "Löytyy!" kuului hoitajien suista.

"Sitten tavataan myöhemmin tässä!" Simssiliini ilmoitti ja lähti johtamaan omaa joukkoaan, kalastajia kohti järveä.

Odessan nk

Lähdimme Nooran kanssa johtamaan kaikkia marjastajia kohti metsää. Lähdimme metsäpolulle, jonka Noora valitsi mun pakatessa kaikki kamat reppuun.

"Hip hei hepoti-Heikki heitti herkän heilurin Helka-tädin yli ja sanoi: 'hellurei ja marjaan vaan!" Noora yritti epätoivoisesti keksiä H-kirjaimella alkavia sanoja, mutta mukaan sekoittui muitakin.

"No, marjametsän marjat maukkaat miljoonat meitä pian odottaa kunhan metsään marjaan mennään, maukkaat marjaset metsän meitä odottaa!" jatkoin M-kirjaimella. Kissat näyttivät juuri siltä, että ei voi olla totta, että olemme Nooran kanssa niin noloja.

"Mansikoita! Noora ja Ode kattokaa heti tuolla noin! Siellä niitä on ihan sikana!" Winnie hihkaisi.

"Winnie! Ei toi mennyt yhtään sääntöjen mukaan! Siinä oli tasan yks M-kirjain!" Noora huokaisi pettyneesti, kun tämän peliä ei pelattu oikein.

"Ei ei, en mä sitä sun peliä, vaan tuolla on oikeesti ihan älyttömästi metsämansikoita!" Winnie selittää.

"Winnie! Taas et pelannut oikei-, eikun aa joo sori, in real life totta juujuu!" Noora sekoili suullaan.

"Mennään nyt niin noi saa edes vähän marjoja mukaan!" työnnän Nooraa kohti paikkaan josssa Mocca yrittää pyöriä muka hienosti että sais meidän huomion paikkaan. Vattu lähti ninjailemaan lisäks, jotta Noorakin huomais paikan.

"Namm! Nää on niin hyviäääää!" kuului metsämansikoiden seasta.

"Hei, ihan vaan by the way, miten ihmeessä näitä kasvaa nyt kun on joku vitsin marraskuu?!" Noora ihmetteli lukiessaan marjakirjaa, jonka oli kaivanut esiin. Nappasin vielä yhden mansikan suuhuni, ennen kun astelin marjoja suu täynnä olevan Nooran vierelle, vilkaisemaan kirjaa.

"Yks, nyt on kylläkin syyskuu, ja kaks, eipä mitään hajuu tässä sanotaan että nää kypsyy kesä-heinäkuussa" totesin.

"Outoo" Noora sanoo kahmien yhä lisää outoja metsämansikoita suuhunsa.

"Niinhän Mouru on, ja näköjään kaikki mis me käydään" totean tuijottaen tyhjää.

Noen nk

Saapuessamme järven rannalle, Simssiliini selitti jotain vastatuuleen, joten kukaan ei kuullut mitään. Sitten tämä repäisi jostakin soutuveneen, ja lähdimme kokeilemaan ensimmäistä kalastustyyliä, veneessä kalastusta.

Simssiliini ojensi kaikille pelastusliivit, ja pyysi jokaista astumaan vuorotellen varoen veneeseen.

Kun kaikki kissoista olivat veneessä, oli viimeisenä Simssiliinin vuoro astua meidän joukkoomme. Simssiliini ei tietenkään ajatellut mitään, vaan hyppäsi veneeseen, jolloin vene kaatui.

"Iiik!", "Kylmää!", "Simssiliini!" ja "Apua!" huutoja ja kiljumisia kuului jokaisen kissan suusta, kun kaikki kastuivat.

"Onneksi oli pelastusliivit!" Simssiliini totesi iloisena kun kaikki oltiin saatu takaisin kuivalle maalle. Meitä muita ei paljoa naurattanut. Simssiliini sohlasi jo kolmatta kertaa tänään!

"Sou sou soudetaan, pitkin matkaa vaan! Merili merili merili merili pitkin matkaa vaan!" Simssiliini lauleskeli kun kaikki olivat uudelleen veneessä.

"Öm, Simssiliini, eihän se mee noin! Ja sä yhistit myös enkun, jonka vielä lausuit ihan väärin!" Kinuski selitti.

"Mistä sä enkusta tiedät, kun et edes opiskele sitä koulussa?" Simssiliini kysyi Kinuskilta.

"Öm, no en mistään, mut et säkään kun et oo käyny koulujas, näköjään!" Kinuski sanoi.

"No, en niin! Mutta," Simssiliini ei keksinyt enään mitään joten luovutti ja alkoi selata kalakirjaansa.

Avan nk

Lähdimme reippaasti Patukan, Kirsikan ja Violan perään metsään, kohti karttojen ja lehtisten mukaan parhaita sienestyspaikkoja.

"Patukka miks sä tulit tänne, etkä jääny vaan sinne kaupan hyllyyn että joku vois ostaa sut ja syyä sit, ja sotkee tassunsa suklaaseen?" Coco heitto huonoa läppää keltaisissa saappaissa talsivalle Patukalle, joka tuntui olevan kieltämättä yhtä pihalla koko touhusta kun varmasti Simssiliini kalastuksesta.

"Hahaha, tosi hauskaa viherpentu, olisit ite jääny kasvimaalle!" Patukka keksi.

"Heiii! Kissat saa kiusia hoitajia, mutta ei hoitajat kissoja! Muutenkin varastit! Olin sanomassa sen seuraavaks Ennustukselle! Ja vähän saman tapasen Sellerille! Oikea viherpensas!" Coco paljasti huvittuneesti.

"Hei!" Ennustus ja Selleri ärähtivät, kuitenkin tajuten että Coco ei tarkoittanut juttujaan tosissaan, Cocoakin vähemmän Patukka tarkoitti haukkumisena vitsejään Cocosta.

"Niin ja Kirsikka, miks säkin tulit tänne?! Olisit vaan jääny sinne puuhun Intiaan, tai mistä nyt kotosin ootkaan!" Coco hihitti.

"Hahahaa! Naurattaa Coco tosi tosi paljon!" Kirsikka tekonauroi.

Viola hyppeli innokkaasti joukon etunenällä pienen pentukissansa Kaislan kanssa. Tämän pinkit hiukset näkyivät sieltä sun täältä aina välillä. Onneksk edes Coco ei kehdannut uudelle hoitajalle, tai tämän pienelle kissalleen vielä mitään läppää heittää, olihan pentu vasta niin pieni, ja hoitaja uusi.

Kinuskin nk

"Heittäkää vapaa näin, ja sitten ootetaan! Sanoo tää kirja" Simssiliini opasti kissoja kirja toisessa, ja sotkeutunut vapa toisessa kädessä.

"Simssiliini" yritin.

"Älä keskeytä!" Simssiliini ärähti keskittynenä kirjaansa.

"Öm, Simssiliini" Stiinakin yritti.

"Ei nyt Stiina!" Simssiliini huokaisi katse yhä kirjassaan. Stiina luovutti Simssiliinin suhteen, ja ryhtyi auttamaan Untuvaa ja Vesaa kalastamisessa. Itse jatkoin yhä:

"Simssiliini hei sun vapas vähän kuolee!" ilmoitin tällä kertaa suoraan.

"Sen kuuluu olla noin!" Simssiliini väitti.

"Noo, en ois niin varma!" lausahdin. Samassa Simssiliinin vapa sotkeentui häneen itseensä, ja samalla, kun Noelta, sekä Vesalta kuuluu molemmilta miltei samaan aikaan: "Nyt nappasi!", polskahti Simssiliini veteen kirjansa ja vapansa kanssa.

"Mähän tiesin! Mitä mä voitin? Kymppitonnin?" kysyin virnuillen, katsoessani veteen, jonne Simssiliini upposi.

Odessan nk

Kun kaksi tuntia oli miltei kulunut, olimme poimineet korit täyteen marjoja. Palasimme paikalle, josta lähdimme, ja jonne olimme sopineet tapaamisen. Muita ei vielä näkynyt, olimme siispä kerrankin ajoissa.

Hetken päästä sienestysjoukko saapui, joreissa hyvän verran sieniä.

"Uu! Te saitte tosi paljon marjoja!" Parukka hihkaisi tutkiessaan meidän saaliita.

"Te löysitte älyttömän hyvän näkösiä sieniä!" huomasin heti. Noora ei kommentoinut mitään, eipä taida tykätä sienistä.

Pian rannan suunnalta tallustivat kalastajat. Ensimmäisinä hyppivät kissat, jotka kantoivat ämpärissä muutamaa kalaa.

"Noki, Vesa ja Untuva saivat ainakin yhdet kalat! Simssiliini ei saanut yhtään" Kinuski tirskui.

"Ja kattokaa sitä!" Kinuski nauroi jo täyttä kurkkua kun Simssiliinikin tuli esiin. Tämä oli aivan läpimärkä!

"Sä taisitkin heittää jo talviturkin! Ennen kun on edes talvi!" Mocca ilvehti.

"No hei me muutkin päästiin osaksi! Heti alussa kun vene kaatu!" Noki kertoi huokaisten syvästi.

"Asialla oli taas Simssiliini!" Noki kuiskasi.

Sitten lähdettiin jatkamaan patikointia eteenpäin, kohti lounaspaikkaa!

"Auts!" kuuluu taas ensimmäisenä kulkevan Simssiliinin suusta, kun tämä törmäsi rakennukseen.

"Ruokapaikkamme löytyi!" Simssiliini ilmoitti hieroen päätään.

"Miten ihmeessä sä voit törmätä johonkin rakennukseen, vaikka et ees tee mitään muuta kun kävele, ja pidä mua sylissä?!" Stiina ihmetteli. Tämä oli hypännyt Simssiliinin sylistä hieman ennen törmäystä punaiseen hirsimökkiin, joka oli ilmeisesti poppoon ruokapaikka.

Odessan nk

"Ruokaa! Ruokaa! Ruokaa!" kuului yhteinen kissojen huuto, joka oli tietenkin alkanut Mocasta ja Kinuskista. Yllätys.

"Juujuu pian on valmista! Olisit itse tullut kokkaamaan! Voisitte sillä aikaa vaikka tehdä jotain, kun ruoka valmistuu!" ehdotin heittäessäni paistinpannulle voinökäreen.

"Okei okei" Kinuski myöntyi vastahakoisesti, ja laski poytää vasten hakkaamansa aterimet takaisin servetin päälle.

Lounas ei olisi kummoinen, mutta kun kaikki hoitajat olivat yhtä aikaa keittiössä, syntyisi se nopeasti.

Avan nk

Kun Odessa pyysi meitä hetkeksi tekemään jotain muuta, päätin heti kaivaa maalaustarvikkeeni esiin, ja asettua ison ikkunan eteen maalaamaan. Ikkunan toisella puolen oli kaunis ruskainen maisema, ja aurinko paistoi kauniisti.

"Saanko liittyä seuraan?" Clarissa kysyi.

"Mikä ettei! Harmi ettei Mustikka, sun puolsiskosi päättänyt tulla tänne mukaan! Mustikka olisi tykännyt piirtää täällä!" totesin.

"Niin!" Clarissakin sanoi.

Marjan nk

"Liikaa virtaa!" älähdin juosten paikoillani.

"Tee X-hyppyjä!" Noki ehdotti alkaen hyppiä X-hyppyjä itsekkin. Juoksin paikoillani aina kolme juoksuaskelta, tein sitten X-hypyn, ja taas kolme juoksuaskelta.

"Hetkinen, eiks meil ollu liikassa joku kotitehtävä?" kysyi Noki multa mietteliäästi.

"Tais olla! Oliks se se, että pitää ainakin punnertaa ja lankuttaa, ja mitä muuta?" muistelin.

"Vähintään 1000 askelta urheilukisukelloon?!" Noki muisti.

"Niin oli! Ja opehan näkee sen kellon tulokset, ja piti laittaa harjotukseks tekee just punnerruksia yms, että ope näkee, niin sit se näkee kuinka monta punnerrusta on tehny, ja kuinka pitkään pysty lankuttaa!" hihkaisin muistaessani sanomani asian. Katsahdimme molemmat ranteissamme oleviin kisukelloihin. Askelia oli jo kertynyt jonkin verran matkalla ruokapaikalle, jossa nyt olimme, muttemme kumpikaan olleet vielä punnertaneet tai lankuttaneet.

"Aloitetaan!"

Odessan nk

Seurasin ruuan ollessa melkein valmis, kissojen puuhia sivusilmällä. Mukaan ruskareissullemme oli tullut myös uusin hoitolan tulokas, Viola, kissansa Kaislan kanssa. Kaisla teki heti tuttavuutta Winnieen, joka tuntui ottavan Kaislan avomielin vastaan.

Kinuski näytti taas tekevän parempaa tuttavuutta Patukan kissaan Caraan, jolla tuntui olevan hillitön hepuli, joka tempaisi myös Kinuskin mukaan hyppimiseen, pomppimiseen, kiljumiseen, ja seinille hyppimiseen. Pian mukana tuossa olivatkin jo Mocca, Rio ja Coco. Tilanne alkoi mennä siihen, että pian koristeena olevat vaasit menisivät rikki.

Viereisestä huoneesta, johon ovena oli leveä kaari, joka teki yhtenäisen kahdesta tilasta, ruokatilasta ja keittiöstä, sekä huoneesta, missä kissat olivat. Sieltä kuului kolahdus ja räsähdys, ja kun kurkkasin tilaan, kolme vaasia oli mennyt rikki.

"Hups!" Cara, Kinuski, Mocca, Coco ja Rio sanoivat kaikki samaan aikaan. Arvasinhan että tässä tulee käymään näin.

Simssiliini, josta oli vähiten apua ruuanlaitossa, sillä tämä ei tehnyt juuri mitään, patistettiin tämä siivoamaan kissojen sotkut. Kissat sen sijasta pyysimme ruokapöytään, jottei enää mitään muuta rikkoontuisi.

Kinuskin nk

Kun Ode ja muut VIHDOIN saivat ruuan valmiiksi, päästiin me VIHDOIN syömään. Meillä oli lounaana meidän kalastamaa kalaa ja perunaa sienikastikkeen kera. Sienijengi oli keränny ne sienet, ja ne oli tosi hyviä.

"Nam! En oo ennen syöny näin tuoretta kalaa ja sieniä!" kerroin.

"En mäkään!" vieressäni istuva Ava sanoi.

"Mitä ihmettä tää litku on?" Winnie kysyi.

"Se on sienikastiketta, ja tossa on ihan perus sieniäkin jos niitä haluu mielummin!" esittelin Winnielle.

"Maista vaan!" kehotin pentuani. Winnie arasteli ensin, mutta sitten lipaisi pienesti kielellään sienikastiketta.

"Nam! Täähän on hyvää!" Winnie totesi, mullekkin yllätyksenä. En ite olis varmasti tykännyt mistään sienimönjästä pentuna! Ei kylläkään Ode mulle sellasta edes tarjonnut, vaan enemmänkin vaan jotain purkkimössöä.

Odessan nk

Kaikki kissat ja hoitajat söivät ison pöydän ääressä paljon ja ahnaasti. Ruokatauko oli just hyvä siihen väliin! Syödessäni, katselin maisemia , jotka avautuivat edessäni isoissa kokoseinän ikkunoissa. Kaunis Lapin ruska toi ihanan tunnelman syksyiseen ruokaamme.

Lounaan jälkeen...

Odessan nk

Patikointi jatkui. Kävelimme ruskaisen metsikön polulla. Lehtiä tiputtavien puiden läpi näkyi metsäpolultakin muuttolintuja, jotka olivat matkalla kohti etelää. Noora nappasi jostakin pusikosta kepin, jota käytti "kävelykeppinä", ja jolla työnsi oksia pois tieltään. Tietenkin kun Noora siirsi oksaa itsensä verran, läsähti se suoraan mun naamaan.

"Noora! Oikeesti!" ärähdin silti hymy huulillani, eihän tälläisissä maisemissa voinut tosissaan vihainen olla! Yllätys yllätys Noora nimesikin jopa keppinsä, se oli Nooran omin sanoin: "Hamppu Hakkuukeppi"

Myöhemmin...

Seuraava pysähtymispaikka oli pienen laavun ympäristö. Hoitajat olivat yllätyksenä kissoille leiponeet samalla, kun tekivät ruokaa, suuren omenapiiraan, josta riittäisi kaikille. Siksi hoitajat olivat pyytäneet lounaspaikalla kissoja tekemään hetken, ennen lounasta jotain muuta, ja juuri piiraan teon takia, lounas ei ollut kovin nopeasti valmis.

Hoitajat odottivat jo laavulle saapuessa innoissaan piiraan esittelyä. Lounaspaikalta oltiin otettu Simssiliinin reppuun myös omenamehua, vettä, pahvimukeja ja kertakäyttöhaarukoita, unohtamatta tietenkään muita pieniä herkkuja omenapiiraan lisäksi, pikkuleipiä ja vaahtokarkkeja. Vaahtokarkkeja varten hoitajat olivat suunnitelleet nuotion pystyttämistä, jotta niitä saisi paahtaa.

Odessan nk

Kissat lähtivät tutkimaan lähiympäristöä, kun me hoitajat jäimme valmistelemaan herkkukattauksiamme. Vaikka Simssiliiniltä löytyi tämän mukaan jonkin verran partiotaitoja, emme päästäneet häntä sytyttämään nuotiota. Sen homman otti koppiin Patukka. Kirsikka ja minä valmistelimme herkut, kun taas Noora ja Simssiliini mm. istumapaikkoja kaikille. Viola vahti pienimpiä kissoja, ja muutenkin kissoja, hieman syvemmällä metsikössä, sillä olimme sopineet, etteivät kissat saisi lähteä kauas, etenkään juuri pennut, joita Viola eniten tarkkailikin.

Winnien nk

Alettiin leikkiä pienellä aukiolla tervepataa, jonka sääntöjä en alkuun tiennyt, mutta äiti selitti ne.

"Aa okei! Siis näin! Joo joo!" puhelin kun ymmärsin vihdoin säännöt.

"Okei alotetaan, Noki jää ekana" Kinuski ehdotti.

"Okei" Noki myöntyi. Kaikki muut, mukaanlukien minä, tekivät puolikaaren ympyrän ympärille, ja Noki ryhtyi kiertämään ympyrää. Pyörähdin hienon näköisesti ympäri, kun Noki oli astellut takaani. Keppi oli tipputettu minulle! Siispä lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan kun Noki, mutta Noki oli ehtinyt aloittaa juoksemisen ennen mua, joten voitti mut.

"No höh! Mitä mä nyt?" kysyin lähimmältä pelaajalta, Shiralta, Kirsikan hoitamalta kissalta.

"Sä saat nyt tiputtaa sen jollekkin, ja kisata taas!" Shira selitti.

"Ainiin joo!" Lähdin kiertämään rinkiä keppi tassussani. Pohdin hetken kiertäessäni rinkiä, mutta päädyin sitten tiputtamaan kepin Aamun taakse.

"Hyvä Winnie!" Mocca kannusti mua.

"Hei! Mocca sunhan pitäis olla enemmänkin mun puolella kun ollaan molemmat Nooran hoidokkeja!" Aamu naurahti.

"No mutta tiedän nyt Kinuskin pennun nimen, niin pakkohan mun on sitä kannustaa!" Mocca selitti. Yllätyksekseni voitin Aamun!

"Voi hitsi!" Aamu huokaisi.

"Jee hyvä Winnie!" Clarissa hihkui ja teki mun kanssa läpyn. Asetuin Aamun paikalle, ja peli jatkui niin, että Aamu laittoi kepin Marjalle, Marja hävis, ja laittoi kepin Cocolle, mut Coco voitti joten Marja laitto kepin Kaislalle ja Kaisla hävis ja laitto kepin Ricolle ja Rico hävis ja Rico laitto kepin Caralle jne.

Odessan nk

Kun kaikki oli valmista, pyysimme kaikki kissat syömään. Kissat yllättyivät positiivisesti, ja suuresti, kun tarjolla oli paljon herkkuja.

Pidimme sitten kivan syksyisen iltapäivän. Kaikki juttelivat ja söivät, pelattiin myös mm. sanaleikkejä samalla.

Illemmalla...

Odessan nk

Olimme juuri astumassa saunaan, kun Simssiliini, joka oli avaamassa saunan ovea, älähti, ja kääntyessäni katsomaan, tällä oli ovenkahva, tai nuppi, tai mikä nyt se olikaan, kädessä.

"Kuka?" kysyin ärähtäen, arvellen etunenässä omia, ja Nooran kissoja (etenkin Moccaa) asialla.

"E-en ainakaan mä!" Noki sanoi ottaen askelta teekseppäin.

"Niin varmasti! Miks olisitte ollu muuten täällä nyt, kun me mennään ensin saunaan!" kysyin pyyhe päälläni kissoilta, jotka olivat varmasti tulleet katsomaan vain Simssiliinin ilmettä kun nuppi irtoaa, heillä oli jopa sipsejä mukana, melkein kuin elokuvissa!

"Ööööm moikka!" Kinuski sanoi. Koko kissajoukko rynnisti ulos saunan suihkutilasta.

*Huokaus*

Marjan nk

Oli meidän vuoro kylpeä! Vaan vanhuskissat halusivat mennä saunaan, joten me nuoremmat kun miljoona ikäpistettä ikäset mentiin kylpyammeeseen, mikä oli JÄTTIMÄINEN! Kaikki halukkaat mahtuivat sinne! Samaan aikaan! Meillä oli vaahtoa siellä, joten en nähnyt kun pari lähimpänä olevaa kissaa.

"Kato Noki! Mulla on vaahtoviikset!" hihitin esitellen kylpyvaahdosta muovailemiani viiksiä.

"Hehee! Sullahan on jo viikset valmiiks! Kissanviikset!" Noki nauroi.

"Niin, mutta ei tälläsiä!" hihitin. Noki heitti mua lähimmällä kumiankalla.

"Hei!" ärähdin leikkisästi ja heitin tämän päälle vettä.

"Iik!" Noki kiljaisi. Äkkiä joku meni mun alta, ja säikähdin sitä.

"Ääk! Mikä se oli?!"

Ali mennyt juttu nousi pintaan, ja se olikin Mocca!

"Moi!" Mocca huohotti.

"Mitä sä teet?! Eihän yleensä kissat tykkää hieveesti vedestä! Ja sä sukellat! Me pystytään kyllä just just olemaan pinnalla, mutta että sukeltaa?!" Noki ihmetteli.

"Sehän on kivaa!" Mocca kertoi.

"Ja mä oon ollu uimakoulussa!" kissa ylpeili. Vaahdon läpi ui Mocan perässä Kinuski.

"Mä en pysy sun vauhdissa!" Kinuski läähätti äänekkäästi.

"Niinhän se on tarkotuskin!" Mocca hihitti ja sukelsi uudelleen pinnan alle. Pinkki vaahto kutitti mun viiksiä, kun sen seasta tulevat Ava, Clarissa, Winnie ja Coco työnsivät sitä mun päälle vahingossa.

"Oho sori Marja!" Clarissa pahoitteli huomatessaan mun päälle kasautuneen reilun kerroksen vaahtoa.

"Ei se haittaa!" hymyilin. Winnie hihitti mulle vähän, Avan auttaessa tätä harjoittelemaan uimista.

"Kato Marja! Kato mä osaan jo uida tosi hyvin!" Winnie kertoi ylpeänä. Tämän toden totta tarvitsi pitää enää hellästi kiinni Avan tassusta.

"Sä oot nopee oppimaan!" sanoin ällistyneenä.

"BANZAII!" Coco huusi ja hyppäsi kylpyammeen reunalta niin että meidän päälle roiskuin tosi paljon vettä ja vaahtoa.

"Hehee! Eikö ollut aika hauska juttu?!" Coco naureskeli.

"Mä sulle hauskat jutut näytän!" Clarissa uhkasi ja ryhtyi jahtaamaan Cocoa vedessä.

"Apuaa!" Coco huutonauroi kamppaillen vedessä ja vaahdossa eteenpäin.

"No, sentään eivät muista että eivät pidä mitenkään erityisesti vedestä! Peseytyvät samalla, kun tääl on tätä vaahtoa!" Ava toteaa huvittuneesti.

Seuraavana aamuna...

Kinuskin nk

"Haluutko aamupalaks muffineita?" kysyin Winnieltä, joka istui keittiön saarakkeen toisella puolella baarijakkaralla. Minä olin sillä baarimikkojen puolella.

"Joo!" Winnie innostui.

"Okei voidaan leipoo!"

"Kuulinko sanan leipominen?" Mocca kysyi oven suusta.

"Joo! Me leivotaan muffineita!" Winnie kertoi.

"Voidaanko leipoo moccapalojakin?" Mocca kysyi multa anelevalla ilmeellä.

"Sä leipoisit muutenkin, tai änkisit mukaan!" huomautin.

"Totta!" Mocca totesi ja hyppäsi toiselle baarijakkaralle.

"Saisko olla alkudrinksut?" kysyin kuin baarimikko.

"Joo, sokerimaitoo mulle!" Winnie ilmoitti.

"Ethänsä mitään muuta juokkaan!"

"Mulle, hmmm... Onko mahollista ottaa moccapaladrinksu?" Mocca kysyi.

"Voin tehä sen sulle leipomisen jälkeen, mut nyt, mä valitsen sit sulle, hmmm.. Sä saat nyt suklaamaitoo, ja mä otan mansikkamaitoo!" ilmoitin. Otin kivat lasit meille pöydälle, ja aloin etsiä pakkasesta jääpaloja. Mocca ja Winnie puhuivat ilmeisesti leivonnaisista:

"Mikä on sun lempi leivonnainen?" Mocca kysyi.

"Kuppikakku, kautta muffini!" Winnie hihkaisi.

"Sun?" Winnie kysyi.

"Moccapala kautta, moccapala!" Mocca vastasi.

Odessan nk

Heräsin kauheaan meteliin, PALOHÄLYTTIMIIN!

*Pi pi pi pi pi pi PIIP PIIP PIIIIIIIIIIP!*

"Mitä ihmettä?" mutisin vetäessäni tohveleita ja aamutakkia päälleni.

"KINUSKII! MOCCAAA!" huusin ennakolta arvattavat nimet ennen kun avasin huoneeni oven, ja sukelsin savuun.

Keittiöön päästyäni erotin kaksi kissaa, sekä Nooran, joka oli tullut myös keittiöön tarkastamaan tilannetta.

"Apua hengelvaarallista ainetta!" Kinuski kiljui juosten ympyrää savun keskellä.

"Au! Ai!" Kinuskin suusta kuului tämän törmäillessä esineisiin ja asioihin.

"Sentään oot jotain oppinu kemiassa!" naurahdin. Moccakin yhtyi kiljumiseen ja huutoon.

"Rauhoittukaa nyt! Me kokeillaan jos saadaan sammutettua ennen kun on mentävä ulos!" lausahdin kissoille. Avasimme uunin, jossa toden totta kärtsäsi pahasti joku. Noora hapuili käsillään sammutusliinaa, ja minä palosammutinta. Viola juoksi mökkimme olohuoneesta avaamaan ikkunoita. Huutoon ja savuun havahtuneet Simssiliini, Kirsikka ja Patukka yrittivät rauhoitella taas kissoja jotka juoksentelivat ympyrää savun keskellä. Noora löysi ensimmäisenä palosammutusliinan, ja alkoi huiskia sillä. Minä etsin vielä käsilläni sammutinta, ja pian sen löysinkin. Vaahtoa oli kaikkialla kun aloin suihkuttaa sitä. Palo kuitenkin loppui. Noora heitti sammutusliinan pois, ja etsi valkoisen sammutusvaahdon seasta uunivuokaa, jossa oli kärtsännyt kissojen leipomukset.

"Oikeesti! Miten voi mennä näin pahasti pieleen?!" Noora ihmetteli löydettyään vuuan, joka oli täynnä mustia kuppikakkujen raatoja.

"No, en mä tiiä?!" Mocca huudahti.

"Aa joo ainiin Mocca oli asialla, ylläri pylläri!" Noora huokaisi.

Viimeisenä päivänä...

Herättyään, ja syötyään aamupalan, kaikki ryhtyivät loppusiivoukseen ja pakkailuun. Simssiliini oli imurimestari, Noora hoiti pölyt, Kirsikka pyyhki pinnat ja tasot, Patukka kuurasi ikkunat ja liat, Viola pudisti matot ja tyynyt ja Odessa, moppasi. Hoitajat siis hoitivat yleiset tilat.

Kissat enimmäkseen pakkasivat, ja siivoilivat omia huoneitaan.

Kaikilla oli siistiessäkin ainakin ihan hauskaa...

Kinuskin nk

"Siivousbileet!" huudan ja hyppäsin meidän aiemmin rakentamaamme kukkulan kuningas-kasan päälle lampusta, jonne olin kiivennyt.

"Ihan tylsää kun pitää siivoo tää meidän vaivalla tekemä kasa!" Coco huokaisi.

"No voidaanhan me siivotessakin pitää hauskaa!" Ava muistutti.

"Tehään vähän kun päinvastoin miten tää kasa tehtiin! Mut syödään samal jäljelle jääneitä eväsherkkuja!" Marja esitti idean intopinkeänä.

"Joo!" kaikki olivat siis sitä mieltä. Niinhän me tehtiin. Mä ja Winnie ei oltu oltu meijän huoneessa, öhöm öhöm syystä X, kun muut teki kasan, mutta saatiin nopeesti jujusta kiinni.

"Sipsii välil!!" Noki ehdotti ja repäisi sipsipussin auki. Kaikki tunkivat tassunsa, ja mä nenunikin pussiin, ja kahmivat sipsejä.

"Okei hei siivotaanks taas välil, niin sitten voidaan taas syödä?" Clarissa ehdotti ihan järkevästi ja teki kärrynpyörän tämän turkinvärisellä tyynyllä.

"Uu! Hieno! Mäkin haluun testaa!" innostuin ja yritin itse, mutta en osannut.

"Liian hidasta! Mielummin näin" ilmoitin ja aloin näyttää juuri keksimääni temppua. Parkourasin Vatun tyylillä kattolamppuun ja hyppäsin siitä voltilla ponnaten ja huusin: "BANZAIII!"

Tarpeet:

Winnie:

-nälkätarve (ruuat)

-nukkumistarve (yöunet)

-liikkumistarve (kävely)

-siisteystarve (loppusiivous)

Noki:

-leikkimistarve (kukkulan kuningas)

-liikkumistarve (kuntoiluhetki + kävely)

-unitarve (yöunet)

-siisteystarve (loppusiivous)

Marja:

-nälkätarve (ruuat)

-liikkumistarve (kuntoiluhetki + kävely)

-unitarve (yöunet)

-siisteystarve (loppusiivous)

Coco:

-leikkimistarve (kukkulan kuningas)

-unitarve (yöunet)

-liikkumistarve (kävely)

-hygieniatarve (pitää ahtaa tarinaan)

Clarissa:

-leikkimistarve (kukkulan kuningas)

-liikkumistarve (kävely)

-hygieniatarve (pitää ahtaa tarinaan)

-siisteystarve (loppusiivous)

Kinuski:

-unitarve (yöunet)

-liikkumistarve (kävely)

-siisteystarve (loppusiivous)

-hygieniatarve (pitää ahtaa tarinaan)

Ava:

-unitarve (yöunet)

-hygieniatarve (pitää ahtaa tarinaan)

-siisteystarve (loppusiivous)

Muuta:

Kaapista voi poistaa:

-mansikkatikkari

-2x patonki

-leipä

-2x peruna

-sipsipussi

Ja vaikka ei nyt käyty tässä tarinassa kaupassa, niin pari ostosta, jotka oli nyt "ostettu" jo aiemmin, mutta en tehnyt vieraskirjaan viestiä, kun tässä tarinassa kuitenkin käytin:

-2x omena, -8 penniä

-sokerimaito, -7 penniä

-6x peruna, -12 penniä

Bingon täyttelyä:

-Mene ongelle ✔︎ (kalastamisesta) / Simssiliini sai halutessaan tästä myös rastisen /

-Käy soutelemassa ✔︎ (eiks se lasketa tosta kalastamisesta, kun ne kävi veneelki??) / Simssiliini sai täst halutessaan myös rastisen /

-Syö mansikoita ✔︎ (marjastamisesta) / Noora sai halutessaan tästä myös rastisen /

Kunpa olis ollu polta kuppikakut pohjaan ja aiheuta vähintään melkein tulipalo! Oltais saatu rastit siitä! 😂

Copyrightit Nooralle Hamppu Hakkuukepin nimestä

Eipä kai muuta, tarina vähän veny pitkäks, vaikka piti olla suht lyhyt, noo, tällä mennään 😅

Olipas hurjan pitkä ja hauska tarina mitä erikoisimpien käänteiden kera! Mukavaa että päätit vielä jälkikäteen kirjoittaa ruskareissusta kun siitä ei kovin moni tarinoita tehnytkään. Tykkäsin erityisesti kun kissat kiertelivät vuokramökkiä ja tutkivat paikkoja, tai Kinuski ja Winnie muuten vaan kävivät kaikilla ovilla etsiessään huonettasi. xD Mitä ihmettä nuo Nooran jutut, apua. xD Myös simssiliini sääti ihan kiitettävästi, sain hänen sekoilustaan lukiessa päivän naurut. .---D Kylläpäs puheenaiheet menivät syvällisiksi kissojen valmistellessa kasaa kukkulan kuningas -leikkiään varten. Tosi kiva idea kun porukka hajaantui patikointiretkellä etsiskelemään lähiympäristöstä marjoja, sieniä ja kalaa ruuaksi. .-) Haha, vai Cocon mielestä vain kissoilla on oikeus kiusia hoitajia eikä päinvastoin, kuka tämän säännön hyväksyi? >.-3 Parasta miten kissat olivat saapuneet sipsipussin kera seuraamaan simssiliinin reaktiota saunan oven hajotessa. xD Hauska miten osaat jo ennakolta syyllistää oikeita kissoja aina kun tapahtuu jotain kamalaa. .--D Huh, yritän selviytyä pitkän tarverivin kohotuksista ja kiitoksia bingorukseista, mäkin kirjoittelen sitten jotain bingojuttuja sinun kissojen kanssa. .--) Saat 134 - 27 = 107 penniä!

Toivottavasti, näkemiin!

23.6.2021
Sijoittuu tapahtumiin 9.10.2020
 

"Epäreilua!" Coco huudahti murjottaen nurkassa, juuri kun kaikkien olisi pitänyt lähteä juhlatuvalle valmistelemaan alienkissojen läksiäisjuhlia.

"No mikä nyt on epäreilua?" Odessa kysyi Cocolta joka piti kyntensä kiinni sohvassa, eikä tahtonut liikkua minnekkään.

"No äiti pääsee avaruuteen! Me ei!" Coco valitti.

"No ei me olla alienkissoja, ei me siellä pärjättäis!" Ava yritti puhua järkeä nuoren vihertävän kissanpennun aivoihin.

"No mutta kun me ollaan! Mehän ollaan vihreitäkin, ja tuntosarvimikit päässä!" Coco huudahti vetäen Clarissan vierelleen.

"No mennään nytten! Tulee siellä kuitenkin hauskaa olemaan, vaikkei avaruuteen päästäiskään!" Noki ilmoitti ja yritti vetää Cocoa pois nurkasta tämän takajaloista. Etujalat olivat vielä kiinni kynsillä sohvassa, mutta kumpikaan, ei Coco, eikä Noki aikonut antaa periksi.

"Mä jään tänne!" Coco ilmoitti päättäväisesti.

"Eikun mennään nyt! Sä näät vielä sun äitis! Ja siellä saa herkkuja!" Noki muistutti vetäen täysin voimin pentua irti sohvasta.

"Ainii, HERKKUA!" Coco kiljaisi päästäen irti sohvasta, niin että Cocoa vetänyt Noki kaatui selälleen.

*Huokaus*

"Mennään jo!" Coco hoputti hyppien tasajalkaa oven edessä.

Hetkeä myöhemmin...

Pian koko ryhmä rämä oli astunut ulos huoneensa ovesta. Kissat lähtivät etenemään rappusia tutulla tavallaan: rappusten kaidetta liukumalla.

"Wii!" Winnie hihkui liukuessaan muiden perässä. Joukon nuorimpana kissana, ei Winnie ollut ennen saanut tilaisuutta liukua hoitolan kaidetta pitkin.

"Toi on ihan parasta! Mennään uudestaan" Winnie ehdotti. Tähän ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä alienkissojen läksiäiset alkaisivat aivan pian. Odessa lupasi kuitenkin, että kissat pääsisivät liukumaan myöhemmin.

Marjan nk

Astelimme kohti näytelmälavaa. Alienkissojen läksiäisjuhlat olivat heille yllätys, joten meidän oli pitänyt olla hiljaa niistä jo useita viikkoja!

"Ihanaa vihdoin päästä paljastamaan yllätys!" Ava huokaisi.

"Sitä on ollut tosi vaikee pitää äitin lähellä!" Clarissa huudahti.

"Totisesti vaikee!" Coco lisäsi.

"Pelkästään kun on nähnyt jonkun heistä, on jo meinannut kertoa!" lausahdin, kun asia tuli puheeksi.

"Niinpä! Tai varsinkin just Hipsuli ja Galaxy on yrittänyt udella!" Kinuski muistutti.

"Sitäpä juuri! Mutta nyt mennään!" Odessa hoputti meitä, ja avasi samalla juhlatuvan ovea. Astuimme nopeasti sisään, ja työnsimme oven kiinni perässämme, ettei vain joku alienkissoista ehtisi kurkkimaan!

Hetken päästä...

Alienkissat astelivat silmät sidottuina pentujensa opastuksella. Sylviä eteenpäin johdatti jokko muita pentuja, sillä Sylvi ei ollut saanut pentuja, Mouruposkessa vierailun aikana.

Pian edessä olisivat haikeat hyvästit, sen tiesivät myös alienkissat. Alienkissat eivät kuitenkaan sitä tietäneet, että Mouruposken väki oli suunnitelleet ennen hyvästejä, kaikenlaista hauskaa puuhaa ja esityksiä! Mouruposkelaiset eivät tosin silloin vielä tienneet, mitä alieneilla oli mielessä...

Clarissan nk

"Saa avata!" koko Mourun väki ilmoitti innoissaan äidille, ja muille alienkissoille. Äiti ja tämän värikkäät ystävänsä avasivat heti siteet silmiltään, ja ihastuivat saman tien näkemäänsä; olimme koristelleet koko juhlatuvan nätiksi, sekä kaikkien alieneiden planeettojen tyylillä, että Mouruposkityylillä.

Kun alienitkin olivat saaneet hetken ihastella koristeluja, valot sammuivat äkkiä, ja ohjasimme alienit istumaan heille asetetuille tuoleille. Juhlatuvan lavalle syttyi spottivalo, joka kiersi hetken ympyrää, ja löysi sitten Simssiliinin keskeltä lavaa.

"On ollut aivan ihanaa kun olette vierailleet meillä Mouruposkessa! Siksi haluemme muistaa teitä pienen tapahtuman johdosta!" Simssiliini selosti juhlallisesti, kunnes; "ensimmäiseksi olemme järjestäneet teille näytel-, ai eikö mun olis pitäny kertoo tota vielä" Simssiliini supatti lavan verhojen takaa viittoville kissoille.

"No ei!" kuului äkäinen kuiskaus.

"Hehee siis, ei mitään unohtakaa, annetaan shown käynnistyä!" Simssiliini yritti epätoivoisesti korjata jo pieleen mennyttä tilannetta, hermostuneenakin kaiken kukkuraksi. Onneksi tämä tajuaa poistua lavalta, kun yritin viittoa kyseistä tapahtumaa.

Odessan nk

Vesa, Ennustus, Bumble, Ruby, Vivian, Cindy, Clarissa, Coco, Veikko, Rio ja Kuula astelevat lavalle, ja niin näytelmä lähtee käyntiin.

Kaikki esittävät omia vanhempiaan, ja kisut joita on monia samalta vanhemmalta, esittivät aina vanhempansa yhtä ominaisuutta.

Cindy: "Olen Hipsulin ennustustaito!"

Clarissa: "Minä taas Hipsulin suorapuheisuus!"

Veikko: "Arvostan kaikkia alieneita sellaisena kuin ovat!"

Bumble: "Jopa erilaisia persoonia, ja kissoja"

Kinuski: "JA MINÄ OLEN SYLVI! LENNÄN JA NUKUN JA, NO ENPÄ MINÄ MUUTA TEEKKÄÖÄÖÄÖÄN!"

Kinuski ei kuulunut näytelmään! Hän jotenkin pääsi livahtamaan, vaaleansiniseksi itsensä (huonosti) värjänneenä (kaikkialta näkyi silti Kinuskin omaa turkinväriä)

Kaikki näytelmään kuulujat: "KINUSKI!"

Näytelmän päätyttyä kuuluivat silti raikuvat aploodit, ja alkoi muu ohjelma; alienit saivat kierrellä tilassa eri "pisteillä" itsenäisesti. Pikkupennut pitivät vanhempiaan, ja muitakin alieneita asiakkaina, jotka kävivät eri "kojuissa" ja kisasivat kenen "kojussa" käy eniten alieneita.

Kinuskin nk

"Täällä herkut -50% alennuksessa!" Winnie huusi.

"Ei ei niin paljon! Mun, siis meidän pitää saada paljon pennejä!" yritin takoa järkeä pentuni päähän.

"Häh? Eihän nää maksa edes mitään! Täältä saa syödä mitä vaan ihan ilmasiks!" Shira väitti.

"Niin, siis me saadaan syödä mitä vaan ilmaseks, mutta noi ei!" kerroin osoittaen alienkissoja, ja tunkien samalla jotakin sinistä suuhuni.

"Hyi tää olikin pahaa!" huusin sylkien kaiken suussani olleen Shiran päälle.

"Varmaan sun tekemää" lisään ilkkuen.

"Hah!" Shira "loukkaantui" leikkimielisesti.

Tungin lisää kaikkea suuhuni, ja alinkissatkin pöllivät niitä! Varkaat! Ne ottivat jopa sitä pahaa Shiran tekemää sinistä mönjää, ja sanoivatkin sitä muka hyväksi! Blyöä!

Avan nk

Tässä oli meidän hetkemme kierrellä haastattelemassa Mourusjuttuamme varten alienkissoja. Ensimmäinen haastateltava oli Espique.

"Saammeko luvan haastatella sinua Mouruseen?" Noki kysyi.

"Miksipäs ei!" Espique vastasi iloisesti.

"Olet kotoisin Saturnukselta, millainen planeettasi on?" tiedustelimme.

"Se on iso, ja sillä on renkaat, sillä on 82 kuuta" Espique kertoi.

"82 kuuta! Se on paljon! Meillä on vain yksi!" Marja ihmettelee.

"Planeetat on tehty erilaisiksi" Espique nyökkii.

"Mitä pidit olostasi täällä meillä Mouruposkessa?" tiedustelin.

"Erilaista" Espique vastasi lyhyesti mutta ytimekkäästi.

"Selvä, entä mitä olet pitänyt tästä juhlasta tähän mennessä?" Kinuski esittää kysymyksen.

"Pidin näytelmästä, ja ruuista, muuta en ole vielä ehtinyt tehdä" violetinkeltainen alienkissa kertoi.

"Päästämme sinut sitten tekemään muutakin! Kiitos haastattelusta!"

Cocon nk

Mentiin Claran ja Cindyn ja Winnien, ja kaikkien pentukamujen kaa pöllii ruokaa. Me syötiin Claran ja Cindyn kaa kaikkee vihreet eniten, koska ne oli parhaimpii, ja Winnie etti kaikki pastellinsävyjen väriset, koska ne oli sen lempiväri kuulemma, ja pentukamut Bumble ja Ruby ja Vivian jotka oli livahtanu Nellan luota, söi kaikkee punasta ja vaaleenpunasta, ja pentukamupuolsisarukset Ennustus ja Kuula ja Rio söivät kans vihreet ja pentukamut Elmo ja Veikko söivät liiloi kamoi. Ja Alea söi jotai tulista mönjää jota se fanitti ihan satasella. Ja pnetukamu Vesa söi kaikkee liilaa ja keltast ja pentukamutWinniensisarukset Xiwawa ja Wiipeli söi kaikkee randomii.

Sitten sinne myös tuli Kinuski ja Marja ja Ava ja Noki pöllii meijän kaa kaikkee mässyy ja sit mä heitin jonkun keltasen kermavaahtojutun Kinuskia naamaan, ja sitten Light otti sen sen naamasta ja söi sen ja sano et se oli hyvää ja sit Galaxy änki ottamaan liilan leivoksen ja sit mä näin kun Rex tuli Nellan kaa ja sitten sillon Bumble ja Ruby ja Vivian meni piiloon ja autoin en hyvään piiloon jonne vein ihan sikapaljon herkkujaaaaaa! Ja äiti tuli hakee ruokaa ja annoin sille vihreet ihan sikamakeet juttuu ja äiti irvisti kun se oli niin makeet. Ja sitten Sylvi oli nukahtanu ja leiju ja törmäili kaikkiin, esim muhun ja sit mä tungin Sylvin suuhun sitä sikamakeet juttuu, ja jotain pinkkii tosikirpeet ja sit Sylvi heräs ja kilju. Ja sit tungin sitä testiks sitä samaa sekotusta Kinuskin ja Avan ja Marjan ja Noen ja Winnien ja Claran ja Mocan ja Galaxyn ja Aamun ja Ricon ja Vesan ja Ruun ja Sindyn ja Tulpeen ja Nalan ja Melodeen ja Sellerin ja kaikkien suuhun ja ne kaikki kilju melkeen ja se oli kivaa.

Ymmärsitte varmaan kaiken eikö ollukki kivaa lukee heheee!

Alienkissat...

Kiertelivät jokaisella pisteellä. Yksi pisteistä oli kuvataidekerhon muotokuvapiste. Siellä alienkissat istuivat somille jakkarille, ja kuvataidekerholaiset maalasivat heistä sekä muotokuvat, että yhteiskuvan koko Mouruposken väestä, mukaanlukien alienkissat! Alkuperäinen yhteiskuva jäisi Mouruposkelle kaikkien ihailtavaksi aulaan, ja siitä painettiin kaikille alieneille omat vietäväksi kotiplaneetoilleen. Kuvataidekerholaiset eivät vielä kertoneet, eivätkä jakaneet taideteoksiaan, vaan sen he olivat suunnitelleet aivan vihoviimeiseksi lahjaksi ennen alieneiden lähtöä.

Yhtenä pisteistä oli tietenkin ruoka"koju". Siellä ei herkut maksaneet mitään, vaikka Kinuski niin kovasti väittikin. Herkut oli värjätty sateenkaaren kaikilla eri väreillä.

Olihan niitä pisteitä vielä muutama: yksi oli musiikkikerhon piste, jossa sai kokeilla erilaisia soittimia, vaikka eihän siinä kaikki ollut musiikkikerhon osalta.

Elokuvakerholaiset esittelivät kerhoaan, ja laitteitaan, sekä kirjallisuuskerholaiset myös kerhoaan, ja tarvikkeitaan. Siinä ei ollut myöskään elokuva- ja kirjallisuuskerhon osalta kaikkea...

Kun kaikki alienit olivat kiertäneet jokaisella pisteellä, oli vuorossa kirjallisuuskerhon kirjoittama runo alienkissoille.

"Alienkissat ne lähtivät matkaan kohti, pientä planeettaa, jokin siellä hohti. Siis kohti Maata meidän, mutta nyt lähdön aika, planeetoille heidän. Me surisilmin toivotamme, hyvää matkaa teille, mut koskaan teitä unohdeta me ei....

Se hohto löytyi pieni, Mouruposki, kuin pieni sieni. Hohto se kuitenkin alienkissoista alkoi pia tulla, uuniin laitettiin värikäs pulla...

Kaikki tämä meitä koski, olemmehan me Mouruposki! Ja alienkissat ne pääroolin veti, ottivat haltuun sen aivan heti!"

Seuraavaksi vuorossa oli musiikkikerhon konsertti. He soittivat kauniita säveliä, ei laiskaan surullisia, sillä kannatti enemmän iloita mitä he kaikki olivat kokeneet, kun sitä, että pian alienkissat joutuisivat lähtemään, todennäköisesti iäksi.

Kun konsertti oli päässyt alkuun, taustalle meni tanssikerhon tanssijoita, ja sirkuskerhon temppuilijoita.

*väliaplodit*

Konsertti oli sekalainen, mutta silti samaan aikaan todella selkeä, ja erityisesti tapahtumarikas!

Konsertin jälkeen, oli vuorossa vielä elokuvakerhon editoima videoklippi kuluneesta vuodesta. Siinä esitettiin monia ilon hetkiä, jokaisesta alienkissasta, myös jokainen Mouruposken kissa esiintyi videossa, jopa kaikki adoptiolaiset.

Seuraavaksi kuvataidekerholaiset jakoivat taideteoksensa alieneille, ja ripustivat koko hoitolan ja alieneiden yhteiskuvan aulaan. Silloin alienit kertoivat yllätyksensä...

Noen nk

"Te pääsette kaikki halukkaat käymään avaruudessa! Meidän avaruusaluksella!" Light kertoi.

Kaikkien ilmeet olivat ällistyneet, eikä kukaan meinannut uskoa Lightiä alkuun.

"Joo!" Galaxy vakuutti.

"Jee ME PÄÄSTÄÄN AVARUUTEEN!" Coco tuuletti innoissaan.

"UZA UZA UZA UZA!" Coco jatkoi tuulettamistaan.

"HEI TOI ON TOI MUN JUTTU MÄKIN! UZA UZA UZA!" Mocca yhtyi riehumiseen.

"Tulkaa kaikki ketkä haluavat tulla mukaan, ja muuten kiitos näistä ihanista tauluista!" Hipsuli ihasteli kahta tauluaan; muotokuvaa, ja yhteiskuvaa.

Pian.....

"Tervetuloa avaruuslennollemme! Istukaa vapaalle tuolille, ja laittakaa turvavyöt ehdottomasti kiinni!" Rex selosti "lennonjohtajana".

Avaruuslento oli siis lähtemäisillään.

Kinuskin nk

Me heilutettiin ikkunasta hoitajille, kun Sylvi kertoi vielä turvallisuusohjeita:

"Eli ei saa avata turvavyötä, ennen kun me annetaan siihen lupa!" tämä selitti.

"Ok, lähetäänkö me?" kysyin jo hieman kyllästyneenä.

"Nyt, voimme aloittaa lähtölaskennan! Sylvi istu, ja turvavyö kiinni!" Galaxy huuteli ohjaustuoliltaan leijuvalle Sylville. Jokaisella alienilla oli oma ohjauskeppi, ja ohjaustuoli. Kaikki me kissat istuttiin "ohjaamon" takana, kuitenkin samaa tilaa ohjaamo ja "matkustamo" olivat. Kun Sylvikin oli viimein valmis, alkoi lähtölaskenta, joka näkyi hoitajillekkin isolla screenillä.

"kolme...... Kaksi..... YkSi..... LÄHTÖ!" huusimme kaikki yhtä aikaa.

Avutuusalus lähti lentoon, ja kiihdytimme vauhtia. Kurkin alaspäin, ja näin vielä hoitajat pieninä heiluttamassa, heilutin heille takaisin.

"Tää on ihan huisin hauskaa!" Winnie hihkui. Tämä istui mun ja Wiipelin vieressä. Wiipelin vieressä istui Xiwawa, ja Xiwawan vieressä Quz, siitä eteenpäin Tulpe, Ruu, Sitiina, Vesa ja Untuva. Mun toisella puolella istui Mocca, Noki, sitten Ava, Marja, Coco, Clarissa, Cindy, Aamu, Gaku, Rico, Nella, Vivian, Bumble, Ruby, Shira, Nala, Tuhka, Veeti, Kuula, Rio, Ennustus, Veikko, Elmo, Alea, Melodee, Cara ja Selleri.

"AIVAN KOHTA MENEMME ILMAKEHÄN LÄPI!" Light tiedotti huutaen ohjaamon puolelta. Kurkin jälleen alaspäin, ja näin monia maita! Me oltiin tosi korkealla!

Pian....

Avaruusalus pääsi ilmakehän läpi, ja oltiin avaruudessa!

Winnien nk

"Wow!" huudahdin kurkatessani ikkunasta.

Espique oli tuhmasti avannut jo turvavyönsä, vaikkei lupaa ollut vielä annettu, ja tuli meille sanomaan:

"Pääsimme ilmakehän läpi, ja olemme nyt avaruudessa! Saatte pian avataturvavyönne, menemme vielä vähän matkaa eteenpäin"

Espique palasi kiltisti ohjaamoon, ja jätti meidät ihastelemaan avaruutta.

"Kattokaa Wiipeli ja Xiwawa! Tuolla on joku planeetta!" huudahdin intopinkeänä.

"Se on Venus! Se on tuliplaneetta!" taaksemme äänettä tullut Sylvi kertoi.

"Uu! Voiko siellä vaan ottaa tulipallon tassuun ja heittää?!" Xiwawa tiedustelee.

"En tiedä, en ole käynyt siellä" Sylvi totesi.

"Aijaa, no höh!" huokaisen tylsistyneenä.

"Mutta tuolla kaukana on mun planeetta Uranus! Sitä ei kyllä näy nyt kovin hyvin mutta toi tosi tosi pieni piste tuolla!" ikäloppu alienkissa kertoi.

"Ja tuolla ihan sika kaukana on Pluto! Se laskettiin ennen planeetaksi, muttei enää koska sen läheltä löydettiin saman kokosia asteroideja, ja se me alienkissat kyllä tiedettiin aikoja sitten! Mutta mä oon käynyt plutolla, ja siellä oli tosi kylmä! Sitä nimitettiinkin joskus jääplaneetaksi!" Sylvi jatkoi.

"Täähän kävis ihan koulusta! Mutta tää on paljon mielenkiintosempaa ja hauskempaa!" kuunnelleista kissoista Marja sanoi.

"Tehän voisitte perustaa avaruuskoulun!" Wiipeli keksi.

"Joo!" kuunnelleet kissat hihkaisivat.

"Harkitaan harkitaan...." Sylvi sanoi salamyhkäisesti ja leijui ohjaamoon, jossa hän alkoi supattaa muille alieneille.

Hetken päästä...

"Turvavyöt saa avata!" Rex ilmoitti.

Kaikki alkavat leijua, mikä ei ole ihan tavallista! Paitsi, Sylville.

"Te saatte tuntea mun maailmaa!" Sylvi sanoi ja ui ilmassa.

"Hei katsokaas muuten ulos!" Light pyysi.

Kaikki leijuvat ikkunoiden luokse, ja kurkkaavat ulos.

"Vau!" joku hihkaisi.

"Olemme nyt galaksimme ulkopuolella, halaksimme nimi on Linnunrata, ja koskaan kukaan ihminen ei ole käynyt täällä, Linnunradan ulkopuolella, ja tänne kestäisi ihmisellä mennä jotain 100 0000 biljoonaa vuotta, mutta meillä noin 12 tuntia edestakaismatka, kun palaamme, on seuraavan päivän aamuyö" Galaxy kertoi.

"Mutta meillä meni jotain vajaa 20 minuuttia vaan tulla tänne, eikä kuutta tuntia" Kinuski ihmetteli.

"Aika menee vähän hitaammin täällä!" violetti alienkissa selitti.

"Siis häh?! Sillonhan me matkustettas kuus tuntia, ja sit maassa olis menny vaan 20 minuutti?!" Winnie ihmetteli.

"No siis, kuvittele kaksoset" Galaxy aloitti, kun Winnie jo keskeytti: "mitä on kaksoset?!"

"No ne on saman ikäset ja sisarukset" Galaxy kertoi.

"Aa oookoo jatka vaan!" Winnie tajusi.

"Eli kuvittele kaksoset, joista toinen lähtee avaruuteen vuodeksi, ja toinen jää Maan pinnalle. Kun avaruudessa ollut kaksonen palaa, Maahan, huomataan että avaruudessa ollut kaksonen on monta vuotta nuorempi, kun Maan pinnalla asunut. Tämä kutsutaan kaksosparadoksiksi. Se on ajatusleikki, mutta tosin myös totta! Sitä käytetään usein esimerkkinä, ajan suhteellisuudesta, ja se auttaa ymmärtämään asian" Galaxy kertoi.

"Mutta nyt leijutaan! Nauttikaa rauhassa avaruudesta nyt!" Light kehotti ja ui leijuen.

"Jotta saatte muistoja tästä paikasta, me hommattiin teille tälläiset söpöt pienet polaroid kamerat!" Espique kertoi.

"Uu!" Winnie hihkaisi.

"Mä haluun pastellin liilan!" pentu lisäsi.

"Okei, Winnielle pastellin liila, mitä muut haluu?" Sylvi tiedusteli.

"Mulle vaaleenpunanen!" joku pyysi.

"Mulle valkonen!"

"Vaaleensininen!"

"Veeleenvihree!"

"Tänne pinkki!"

"Mä voin ottaa mustan!"

"Mä haluun keltasen!"

Pyyntöjä kuului sieltä täältä, ja alienkissoilla oli hommaa jakaa kaikille sellainen kamera, kun kukin halusi.

Viimein, kun kaikilla oli omat polaroid kamerat, alkoi kova kuvien räpsintä.

"Ainiin! Espoque tais unohtaa kertoa, että niissä on sellanen loputon kuvapaperi, jotka me ollaan niihin värkätty!" Rex ilmoitti.

Noen nk

"Uu! Kiva!" Winnie huudahti.

"En ymmärtäny yhtään!" tämä supatti vieressä kuvailevalle Wiipelille.

"Lisäks me voidaan ottaa teistä videota! Sanokaa, hmmm... me leijutaan avaruudessa!" Sylvi keksi ja aloitti videon.

"Me leijutaan avaruudessa!" me kaikki kissat huudettiin. Alienkissatkin leijuivat videolle, ja Sylvi kuvasi sitten myös hetken Linnunrataa, ja selitti videolle että oltiin Linnunradan ulkopuolella.

"Tää on ihan parasta! Ja uskomatonta!" hihkaisin.

"Niinpä!" Marja hihitti innoissaan.

"Tässä voi uida kastumatta!" Ava hymyili uiden selkäuintia ilmassa.

"Muuutta välillä painovoimattomuus ottaa vallan, kun se on niin voimakas ja tää on vaikeeta!" Ava nauroi kun painovoimattomuus heitteli tätä ympäri "matkustamoa"

Kinuskin nk

"Kinuski! Tuu uimaan! Mä oon käyny uimakoulun! Ja otan tän treenin kautta!" Mocca huusi mulle välillä huohottaen.

"Okei, voin tullaaaaaaaa!" sanoin, kunnes painovoimattomuus otti vallan ja alkoi heitellä mua sinne tänne.

"Noo, voidaan me ottaa tää pelleilynkin kautta!" Mocca totesi ja räpsi muutaman kuvan moccapala-polaroid kamerallaan, jossa näytin ihan tyhmältä leijuessani sinne tänne, ja kaupan päälle Mocca irvisti.

"Okei, no otetaan sitten!" naurahdin ja otin oman kinuski-polaroid kamerani esiin. Ytitimme saada mahdollisimman paljon hauskoja kuvia, ja poseerasimme lisäksi oudon näköisinä Linnunradan kanssa, joka näkyi ikkunasta.

Noin tunnin kuluttua...

"Nyt lähdetään takaisin maapallolle!" Light ilmoitti.

"Mälsää!" kaikki kissat naukuivat.

"Mutta kivaa silti oli!" joku tokaisi.

"No joo, totta!" kaikki nyökkivät.

Noin 20 min kuluttua...

Avaruusalus laskeutui samalle paikalle, mistä lähtikin.

Avan nk

"Kattokaa!" huudahdin, sillä astuin ensimmäisenä ulos avaruusaluksesta.

"Auringonnousu!" Light lausahti rauhallisella äänellä, kurkatessaan ulos avaruusaluksen ovesta.

"Se on kaunis!" Marja huokaisi.

"Eikö olekkin, minun kaunis Aurinkoni!" Light sanoi hymyillen.

Noki saapui paikalle ja hymähtää hennosti. Seuraavana tulivat Melodee, Nella, Ruu, Stiina ja Shira, jotka jäivät katselemaan Auringonnousua kanssamme. Lähes kaikki muutkin tulivat ulos avaruusaluksesta, ja jäivät ihailemaan Auringonnousua.

Aamu astui viimeisenä ulos avaruusaluksesta, ja yhtyi Auringon ihailuun.

"Aamu on tullut! Kahdella tapaa!" Aamu naurahti hieman hetken päästä, rikkoen rauhallisuuden, muttei se ketään haitannut, sillä kaikki alkoivat hihittää.

Jäimme vielä hetkeksi ottamaan aurinkoa.

Sitten oli alieneiden lähdon aika.

"Hyvästi!" Mouruposken väki huusi haikeasti alieneiden perään, jotka pitivät avaruusaluksensa oven vielä auki, ja nousivat hitaasti.

"Tai toivottavasti, näkemiin!" alienkissat sanoivat ja heiluttivat, ennen kun ovi sulkeutui, ja avaruusalus lähti valonnopeudella. Näin silti, kun alienkissat vilkuttivat meille vielä, jokainen omasta ikkunasta.

Odessan nk

Ainiin! Unohdin melkein kertoa pentujen "kojukisan" tulokset!: loppujen lopuksi kaikki saivat "kojulleen" käymään yhtä monta alienia, siis kaikki!

Tarpeet:

Kaikki

-nälkätarve (herkkujen syöminen juhlissa)

-liikkumistarve (kaikki uivat/leijuivat avaruusaluksessa)

-leikkimistarve (esim kaksosajatusleikki ja leijumisleikit)

Sano jos jotain tarvetta ei ollut tarpeeksi tarinassa

Bingo:

-ihaile auringonnousua ✔︎

-ota aurinkoa ✔︎

Lunta! Lunta! Kato äiti lunta!

25.6.2021
Sijoittuu tapahtumiin 24.12.2020
 

Kinuskin nk

Nousin pystyyn pirteänä. Kello oli jo viisi, muttei kukaan muu ole herännyt. Hyppäsin kopastani pois, ja tassutin viileää lattiaa pitkin keittiöön.

"Mitäs täällä on?" mietiskelin itsekseni tonkiessani kaappeja.

"Mansikoita? Ja kinuskia? Eipä tietenkään! Miksei meillä ikinä ole mansikoita ja kinuskia että voisin hypätä ikkunalaudalle syömään niitä verhojen taakse, dipaten mansikoita kinuskiin!" ärähdin kovaan ääneen, vaikka muut yhä, nukkuivat. Nappasin jääkaapista mansikkamaitotölkin, ja raahasin sen ikkunalaudalle, jonka jälkeen itsekkin hyppäsin sinne.

"LUNTA!" kiljaisin.

"Siellä sataa lunta WOHOO!!!" kiljuin avatessani mansikkamaitotölkkiäni. Join maitoa suoraan purkista. Liimasin naamani sen jälkeen kylmään ikkunaan.

"Lunta....... LUUUUUUUNTAAAAAAAAAA!!!!!" huusin.

"Mitä sä äiti huudat?" kuulin Winnien äänen kysyvän.

"Miiiitäs sä jo hereillä oot?" kysyin Winnieltä aikuismaisesti.

"No, heräsin sun huutoon" Winnie kertoi ja nousi samalla hitaasti siniseltä makuualustaltaan.

"Joo, niin mä arvelinkin" hymyilin piilottaen mansikkamaidon verhon taakse.

Winnien nk

Painuin takaisin pehkuihin, kun äiti oli kerran tylsä ja ei tehnyt mun kanssa mitään kivaa, vaikka yritin saada sen mukaan!:

"Tehään jotain!" ehdotin.

"Kuten?" äippä kysyi.

"No jotain kivaa!" sanoin.

"Kuten?" äippä toisti itteään.

"Oomaigee lunta! Kato äiti! Lunta!" mä kiljuin hyppien.

"Okei kiva, jatkan nyt, kuten?" äiti sano.

"No vaikka jotain niinkun mennään hyppii lumihankeen!" keksin.

"Ei jaksa, pidetään välillä rauhaisa aamu" äiti sano aikuismaisesti.

Siispä niinkuin kerroin, painuin takaisin pehkuihin.

Kinuskin nk

'Onneksi Winnie nukahti uudelleen!' olivat ajatukseni kuullessani jälleen hiljaisuuden.

"Eipä oo enää kauaa hiljaisuus!" huudahdin ja hyppäsin ikkunan avaamiskahvan päälle, jota sitten yritin epätoivoisesti vetää.

"Ei tää avaudu!" totesin itsekseni.

"Hmm..."

"Nyt keksin!" hain jonkun random harjan jonka en ees tienny miks meil on semmonen, mut kuiteski, ja sillä vedin sitä, ja se aukes!"

"Hyr! Kylmä!, noo jaa!"

Seuraavaksi etsin jostain käyden, ja laitoin sen kiinni johonkin random nuppiin.

"Nyt vuorikiipeillään!, alaspäin!" Lähdin kiipeämään alaspäin, niin että pidin etutassuillani kiinni köydestä, ja takatassuillani kävelin taaksepäin ulkoseinää pitkin. Äkkiä,

"KÖYSI IRTOAAAAAAAAAA! Äääääääää!" huudan kun lähden tippumaan köyden kanssa korkealta kohti valkoista lumihankea.

"Itteasiassa tää on ihan kivaa!" totean ja makoilen ilmassa kuin joku mallikissa. Sitten uin ilmassa, ja pidän teekutsut, mutta niiden jälkeen tömähdän maahan.

"Auts" sanon.

"Paitsi, mä tipuin kyll ihansikaisoonjapehmeeseen lumivalliin, että ei kyllä sattunu! Nyt palaan takas huoneelle!"

Winnien nk

Pian heräsin kuitenkin räsähdykseen.

"Mitä ihmettä?" kysyin unenpöppöröisenä. Olin nukahtanut ihan kunnolla, sillä kun katsoin seinässä roikkuvaa kelloa, se näytti jo lähestulkoon yhdeksää.

"Eiii mitään!" äipän ääni kuului vähän kauempaa. Avatessani silmäni, näin äitin kaatuneen joulukuusen päällä.

"Mä vaan, eeen ainakaan yrittänyt urkkia lahjoja eeeeen! Enhän mä sellasta tekis! En en!" äiti väitti hyvin epäuskottavasti.

Odessan nk

Olin joutunut viime iltana valvoa pitkään, asettaakseni lahjat joulukuusen alle, niin että kaikki kissat olivat jo nukahtaneet.

Herätessäni potkin peiton nopeasti pois yltäni, sillä olin jo melkoisen varma että Kinuski oli yrittänyt availla tai vähintään urkkia lahjoja. Niinpä olikin käynyt.

"Kinuski!" huudahdin nähdessäni kaatuneen joulukuusen. Kaikki kissat olivat kokoontuneet katsomaan, ja luultavasti pohtimaan, miten saisivat kuusen ylös ennen kun heräisin.

"Mä en ainakaan yrittäny urkkia lahjoja eeeeen!" Kinuski selkeästi valehteli.

Winnien nk

Kuukauden päästä, aamulla:

"Tossahan on joku äitin mansikkamaitopurkki! No, se taitaa olla tarkotuksella siinä! Jätänpä sen siihen!" puhuin itsekseni ääneen.

Kinuskin nk

Herättyäni, tarkistin ettei kukaan ollut hereillä, ja hyppäsin ikkunalaudalle.

"Uu tos on mansikkamaitopurkki!" kiljaisin napaten verhon takana olevan mansikkamaidon. Avasin korkin ja join suoraan purkista.

"Hyiiii! Tää on lämmintä! Kuinkahan monta päivää tää on ollu täällä?" ihmettelin järkyttyneenä. 

Tässä taas lyhyehkö tarina lyijykynäpiirroksen kera

Piparia? Vielä joulunkin jälkeen?!

Sijoittuu tapahtumiin 9.1

Tammikuun yhdeksännes aamu alkoi rauhallisin merkein; kaikki lepäilivät sohvilla, osa vielä nukkui, ja Odessa valmisteli päivän aikatauluaan, joka oli jokin tämän oma juttu.

"Ookkei!" kajahti ääni äkkiä kissojen hoitajan sängyltä.

"Tänään ohjelmaassa; syödään kaikki jouluruuat mitä löydetään, koska kaappi on niin täynnä ja joulu on ensi kerran vasta vuoden päästä, ja käydään ulkona koska te olette laiskotelleet täällä sisällä jo parisen päivää, lukuunottamatta kun kävitte katsomassa ilotulituksia uutena vuotena"

Tosiaan, kissat olivat käyneet uutena vuotena Naukukukkulalla, katsomassa uuden vuoden ilotulituksia.

Avan ja Clarissan kommentti josta kinuski ei saa IKINÄ tietää!!

'Me otettiin kuva Oden puhelimella sieltä kattokaas eikö ookkin hieno, poistettiin tuolta tausta, kun tota en tiiä miks' (siis yhtäsuurikuin minä en jaksanut piirtää 😂)

"Lähdettäiskö ensin sinne, ulos?!" Odessa tiedusteli.

"No okei sitten" kissat huokaisivat ja kirjaimellisesti valuivat sohvalta, tyynyiltä, Odessan sängyltä, ja sieltä täältä muualta, missä olivat löhöilleet.

Matka Odessan huoneelta alkoi käymällä pyytelemässä hoitolan väkeä leikkimään ulos. Koko hoitola suostui mukaan!

Siitä matka jatkui tavallisesti. Kissat surffasivat kaidetta alas, ja saivat siihen kavereitakin mukaan hoitolan muista kissoista. Mm. Nooran porukka on ollut aiemminkin mukana porraskaidesurffailussa, joten he tietysti tulivat mukaan. Simssiliinin porukasta Xiwawa ja Wiipeli vaativat päästä mukaan, koska äitikin sai surffata, ja Winnie myös! Jopa Stiina innostui surffamaan seikkailullisen luonteenpiirteensä saattelemana. Ei tässä touhussa haittaa vanhuuskaan, paitsi että Veeti kyllä jäi suosiolla pois...

Leikit aloitettiin Mouruposken pihalla.

Cocon nk

Mä, Clarissa ja Cindy hakeuduttiin johonkin puun juurelle ja alettiin yhteistuumin rakentaa lumilyhtyä.

"Mitä ootte tehny?" Clarissa kysy Cindyltä.

"Ai mitä häh? Ei mitään" Cindy vastasi keskittyneenä lumilyhdyn tekoon.

"Ei mekää" mä totesin.

Sitten oli hiljaista. Me rakennnettiin lumilyhtyä, ja niin se tuli valmiiksi.

"Hoitajatyypit saadaanks me tänne kynttilä?" huusin anovalla äänellä kauempana seisoskelevalle hoitajarykelmälle.

"Ette!" Odessa huudahti heti. Odessan takana olleella Nooralla oli jo kädessään kynttilä ja tulitikut, ja näytti siltä kuin olisi ollut sanomassa juuri "tottahan toki!" mutta laittoikin ne heti taskuunsa kun Odessa kääntyi takaisin muiden hoitajien puoleen.

"Höh!" huokaisin. Noora on kyllä vastuullinen hoitajatyyppi, mut kun kysyy äänellä millä mä kysyin, se suostuu kaikkeen heti! Ainakin melkein.

"Rikotaan sit tää!" Cindy keksi ja kiipesi pikavauhtia puuhun, valmiuksiin hyppäämään lumilyhdyn päälle.

"No joo, mikäpäs siinä kun ei täs kestäny kauaa tehäkkää" Clarissa myöntyi epätavallisen helposti.

"Oota Cindy mäkin tuun!" huudahdin ja kiipesin Cindyn kanssa puuhun.

"Tuu säkin Clara!" Cindy pyysi.

"No okei sit" Clarissa suostui taas oudon helposti, ja kiipesi meidän kanssa puuhun, tosin hieman alemmas.

"BANZAII!"

*pläst!*

Marjan nk

"Mitään juoruja teijän puolelta?" Vattu kysyi.

"Eipä kai, tää joulunaika on ollu aika mitäänsanomatonta meillä" kerroin.

"Meillä myös, mutta Mustikka sai tietoon että tänne tulee talvitori!" Vattu kertoi innoissaan.

"Eikä! Kuulostaa tosi hauskalta!" huudahdin.

*shyy! shyy!*

"Tää tieto ei pitäis olla vielä meijän käsissä, mutta mä salapoliisiloin sen tietoon, joten ei saa puhuu kovaan ääneen siitä!" Mustikka selitti.

"Aa okei" mä sanoin.

"Mä en oo saanu salapoliisiloitua mitään tietoa, vaikka oonkin salapoliisikerhossa sun kaa Mustikka" kerroin.

"Paitsi ainiin! Sen että Raimo, se hoitolan apina" aloitin.

"Aa joo se, apua! Se on ihan kamala! Tosi ärsyttävä!" Vattu vingahti.

"Juuri se, niin se..." ehdin jatkaa ennen kun... Raimo syöksyi esiin hoitolan ovesta ja hyppäsi meidän keskelle. Se kiskaisi meidän kaikkien viiksistä, hyppäsi Vatun hännän päälle ja lähti karkuun.

"Auuu!" Vattu parkaisi.

"Tästä kuule saat!" tämä huudahti ja lähti juoksuun typerän apinan perään.

"Taistoon!" naurahdin ja lähdin juoksuun auttamaan Vattua.

Kinuskin nk

Mä ja Quz oltiin puhuttu niitä näitä, pentujen leikkiessä yhdessä. Yhtäkkiä näin Raimon, jonka perässä juoksivat Mustikka, Vattu ja Marja.

"RAIMO!" karjahdin hädissäni.

"Miten sä noin paljon Raimoa vihaat?" Quz naurahti leikkisästi.

"Kunhan saat lukea tarinan, jota Ode ja Noora ei oo viel jaksanu, tai siis todellakin on ehtimisestä kiinni, niin kirjottaa loppuun, nii sit tajuut!" huikkasin tälle ja lähdin juoksuun.

"MOCCA TUU AUTTAA NYT PITÄÄ ANTAA RAIMOLLE KÖNIIN!" huusin kurkku suorana Mocalle joka meni pukkihyppelyä Shiran kanssa.

"RAIMO NYT TULEE HARJASTA PÄÄHÄN!" Mocca huusi ja repi jostain sellasen pitkävartisen harjan, ja lähti juoksuun mun mukaan.

Noen nk

Pidimme pitkästä aikaa perhehuvia, ja rakensimme koko perheen kesken lumiukkoa!

Bumble, Ruby ja Vivian tekivät päätä, äiti ja Nella keskipalloa, ja minä ja isä pyöriteltiin alinta, ja samalla isointa palloa ympäri Mouruposken piha-aluetta. Se oli hauskaa! Kun ukko alkoi olla viimeistelyä vaille valmis, mä ja Nella lähdettiin hakemaan Nooran huoneelta kaulahuivia ja porkkanaa. Äiti ja isä jäivät vahtimaan Nellan pentuja. Nellan pennut ovat hauskan värisiä, ja hauskoja muutenkin, vaikka Rex oli alkuun vähän hämärä tyyppi, en ollut yhtään huolissaan, no siis ehkä vähän, tai tosi paljon, mutta turhaan! Pennut ovat ihania!

Juostiin Mouruposken ovelle, mutta käveltiin sisällä. Nella oli hakenut Nooralta avaimen, jotta pääsimme huoneeseen sisään. Nooralta oltiin kysytty myös lupa ottaa hänen kaulahuivinsa ukolle. Noora oli vain sanonut: "joojoo moikka tässä avain" ja heittänyt avaimen aivan eri kohtaan, kun missä seisoimme tassut ojossa ottamassa avainta vastaan.

"Hmm... Mikä väri ois hyvä?" Nella pohti. Ja kaivoi jotain Nooran kaulahuivilaatikkoa.

"Ai onko siellä monta, mä luulin että vaan yks!" naurahdin.

"Noo, oisko toi?" ehdotin yhtä punaista kaulahuivia kurkatessani laatikkoon.

"Joo käy" Nella sanoi ja nappasi huovin.

"Siinä on punaista, joka on pentujen väri, tai ainakin Rubyn, mutta Rexin kans" totesin ääneen.

"Niin" Nella sanoi vähän vaisun oloisesti, mutta sitten taas piristyi. Tämä varmasti kaipasi Rexiä, sitä alkuun hämärää, mutta loppuenlopuks ihan kivaa tyyppiä, joka tuli tänne ihan pikkupentuna alienaluksen mukana, jo aikaa sitten, ja lähti muutamia kuukausia sitten takaisin kotiplaneetalleen.

Päästessämme Mouruposken ulko-ovelle, lähdimme taas juoksuun. Juoksimme kilpaa lumiukolle, mutta emme olleet varmoja kumpi voitti.

Äkkiä alkoi kuulua kamalaa mekkalaa ja huutoa. Huudosta erottui kuitenkin selkeästi Kinuskin ja Mocan yhteinen huuto: "RAIMO!"

Naurahdimme, ja lähdimme koko perhe juoksuun.

Avan nk

Juttelimme Nalan kanssa kaikenlaisesta taidehömpästä, ja sain tietää mielenkiintoisia seikkoja, niin Nalasta kuin myös Nalan lempi taidetyylistä. Nala kuulosti todella mielenkiintoiselta kissalta. Tämän totesin vasta nyt, sillä emme ole aiemmin hirveästi Nalan kanssa jutelleetkaan. Taidejuttelun lisäksi pelasimme Nalan kanssa hauskaa taidepeliä, jonka Nala oli keksinyt. Siinä esitettiin jotain taidetyyliä, maisemamaalauksen muodossa, siten, että valittiin joku tausta esitykselle ensin, eli käännyttiin tai siirryttiin paikkaan jossa esitys kuvaisi hyvin niin maisemaa, kuin myös taidetyyliä. Toinen arvasi mitä taidetyyliä, sekä millaista taustaa toinen tarkoitti. Se oli hauskaa, ja oli hauskaa hengailla ikäistäni vanhemman taideintoilijan kanssa.

Sitten äkkiä, kun olimme pelaamassa kolmatta kierrosta taidepelissä, niin että oli minun vuoroni arvata, ja Nalan esittää, Raimo juoksi minun ja Nalan välistä.

"Väistäkää!" kuului Mocan huuto, ja samassa ampaisi Moccakin meidän välistä. Sitten Kinuski, Vattu, Marja, Mustikka ja Quzkin.

"Raimo on kyllä mulle niin kaikkea pahaa tehnyt että..." Quz kirosi matkalla. Loppua en ehtinyt kuulla, mutta ehkä hyvä niin. Toivottavasti ei kukaan pentukaan...

"Kylmät väreet Raimosta, odotappa vaan kun saat joskus lukea vielä hyvin keskeneräisen tarinan, joka tosin tapahtui jo kauan sitten!" sanoin Nalalle ja ampaisin juoksuun. Vilkaistessani taakseni, Nalakin oli päättänyt tulla auttamaan Raimon kiikittämisessä.

Winnien nk

Suunnilleen koko hoitolan kissat juoksivat Raimon perässä, ja nyt Raimo juoksi meitä kohti! Se näytti aivan siltä kun Raimo olisi halunnut keilata meidät. Äkkiä Wiipeli hyppäsi puun takaa, jossa oli ollut tekemässä lumipalloa.

"Raimoo!" Wiipeli sanoi, ja Raimo, siis Raimo pysähtyi! Koko hoitolan hoitajien kissaväki tärmäsi Raimoon, tämän äkkisesti pysähdyttyä. Raimo ei välittänyt, jaan katsoi vaan Wiipeliä. Kissakasa vaikeroi kolahduksia, eikä kukaan päässyt nousemaan, koska olivat niin solmussa. Joku oli toisen hännän päällä, joku kokonaan päällä, ja joku jonkun korvan, ja joku tassun päällä. Tassuja ja häntiä oli jumissa jossain kasan uumenissa. Kukaan ei pystynyt liikkumaan, sen näki päällekkin päin!

"Mitens menee?" Wiipeli kysyi Raimolta. Kaikki katsoivat Wiipeliä hämmästyneenä, paitsi ne, joiden päät olivat jumissa kasassa.

Raimo sanoi jotain apinaäänellään.

"Aa, sähän oot saanu jekutettua aika montaa kissaa!" Wiipeli totesi kurkaten Raimon taakse.

"Ymmärräks sä tota?" kuiskasin Wiipelille.

"No tietysti! Niin, ja häntä kiitos" Wiipeli sanoi. Ihan kun Wiipeli olis Raimon kaveri, mitä MITÄÖÄ?!

Pian...

Kaikki, paitsi Wiipeli, Xiwawa ja Winnie, olivat aivan väsyneitä Raimon jahtauksesta, joten päätettiin keskeyttää leikit, ja lähteä käymään kahvilassa.

Matkalla kahvilaan, hoitajista Simssiliini päätti kysyä: "mikäs teijät noin väsytti?"

"No etkös sä huomannut?! Se idiootti Raimo!" Rico parkaisi, siis kissa, jolta Raimo oli varastanut my little pony-leluponin, ja tämä oli suuttunut niin, että oli jaksanut lähteä juoksemaan Raimon perässä, vieläpä tavallista kovempaa!

"Häh, ei me mitään huomattu, tehän vaan leikitte kivasti siellä!" Simssiliini sanoi kummissaan. Muut hoitajat nyökkivät. Stiina löi otsaansa tassullaan.

Kun kaikki istuivat porukoineen pöydissä, ja odottivat tilaamiaan herkkuja tai juomia, alkoi puhe. Kissat olivat kokoutuneet hetkeksi KAIKKI samaan pieneen pöytään, eikä tietystikkään hoitajat huomanneet vieläkään mitään.

Kissojen nk

"Mitä? Onko Wiipeli Raimon kaveri?!" Quz huudahti kauhuissaan.

"Joo, mitä siitä" Wiipeli sanoi, ja porukka kohahti.

"Raimohan, siis Raimo on ihan kamalan ärsyttävä keppostelija!" Kinuski sanoi järkyttyneellä äänellä.

"Siis joskus vielä saat tietää mitä se teki mulle ja Mocalle, ja no myös muille Oden ja Nooran hoidokeille, mut etenki meille!" Kinuski kuulosti siltä kun olisi melkei parahtanut itkuun, mutta se oli vain näyteltyä.

"Miks mä en muista tollasta" Vivian kysyi kummissaan.

"Et ollut silloin vielä syntynyt" Nella vastasi tälle.

Sitten keskustelu keskeytyi, kun kaikkien tilaukset tulivat. Kaikki siirtyivät omiin pöytiinsä syömään.

Odessan kissoista Kinuski kokeili take away - kisukahvia, koska Quzkin otti sen. Tämä maistoi sitä, ja samassa sylkäisi kaiken pois.

"Hyhhyi! Miten sä pystyt juua tätä! Kermainen kakkupala kiitos!" tämä huikkasi ohi kulkevalle kahvilatyöntekijälle.

Winnie päätyi Odessan suostuttelun jälkeen ottamaan kermaisen kakkupalan, sekä muffinin, jotka nyt saapuivat hänen ja sisarustensa pöytään.

"Mut mitä ihmettä Wiipeli, eiks kissojen kuulu vihata Raimoo?" Winnie kysyi suu täynnä kermaista kakkupalaansa.

"En ainakaan mä vihaa! Raivo on kiva ja sen kaa saa keppostella hahahaa" Wiipeli kertoi.

"Kattokaa äitii, se tilas jotain lisää niin et se vaan sano tolle kahvilatybälle et haluu sitä! Mäkin haluun! Testataan!" Winnie keksi.

"Mitä te haluutte lisää?" Winnie kysyi Wiipeliltä ja Xiwawalta.

"Toi greippi jälkkärivanukas näyttää mielenkiintoselt, mulle se!" Xiwawa päätti.

"Ja mulle vaikka donitsi vanilijakuorrukkeella" Wiipeli sanoi.

"Okei" Winnie sanoi.

"Greippi jälkkärivanukas, donitsi vanilijakuorrukkeella, kermavaahtotuubi ja kaikille vadelmapillimehut" Winnie huikkasi ohi kulkevalle kahvilatyöntekijälle.

Pian pöytään saapuivat kissojen mahdottomat tilaukset, ja Winnie alkoi pursuttaa kermavaahtopurkista kermavaahtoa suoraan suuhunsa. Ensin toki tämä laittoi sitä muffinin päälle.

Kun kaikki oli syöty, oli jäljellä enää pillimehut.

"Miks sä nää tilasit Winnie?" Xiwawa kysyi katsellen omaa pillimehuaan.

"Tätä varten" Winnie nauroi ja ruikkasi omasta pillimehustaan hieman Xiwawan päälle. Niin alkoi pillimehusota, jota hoitajat tai muut kissat eivät tietystikkään huomanneet vaikka mekkala oli kova!

"On coolii saada olla yksin pöydässä! Yleensä noi ärsyttävät iskä ja kaikki muut nii pitää mua kun pikkuvauvvaa nii samassa pöydässä kun ne! Ihan tyhmää! Ja sit mä karkaan!" Cindy kertoi mussuttaen suklaista kakkupalaansa.

"Tosi ärsyttävää! Onneks Ode tekee niin vaan harvoin, ja meil ei oo ketään pätevää vanhusta meijän jengis. Niin ja sit kun Clara on tietysti mun puolel, ja Ava on Claran puolel, ja Clara ja Ava on meijän järkevimmät tyypit jotka pitää sitä niin et se ei mee nii hulluks kaikki meno, mut onneks ne antaa kyl välil mennäkki, ja sit ku Ode ei huomaa mitään ku on noide muiden hoitajien kaa kuten nyt, nii ei mitää hätiä!" Coco selitti.

Coco oli tilannut ohukaisen suklaatäytteellä, ja Clarissa donitsin päärynäkuorrutteella.

Noen nk

Jatkettiin perheen laatuaikaa kahvilassa, menemällä samaan pöytään kaikki. Mä tilasin ohukaisen hillotäytteellä, äiti hunajakuorrute leivonnaisen ja teetä, isä suklaakakun palan ja kahvia, Nella mansikkaherkkujuoman, Rubu halusi marjaisan smoothien, Vivian sai mansikka jälkkärivanukkaan ja Bumble mango jälkkärivanukkaan.

Marjan nk

Kahvilassa mentiin Mustikan ja Vatun kaa samaan pöytään. Vattu tilas ylläri ylläri vadelmakakun palan, Mustikka ylläri ylläri ohukaisen mustikkatäytteellä, ja mä ylläri ylläri marjaisan kakkupalan.

Juteltiin niitä ja näitä meidän hauskoista nimistä ja niihin liittyvistä lemppareista. Mun lemppari suklaa on valkosuklaa, Mustikan tummasuklaa ja Vatun valkosuklaa, mitkä on meijän nimissä. Vatun lempi marja on vadelma, Mustikan mustikka ja mä tykkään kaikista.

Avan nk

Kahvilassa mun ja Nalan kanssa tuli myös muita kissoja. Shira ja Mocca, jotka olivat leikkineet aiemmin yhdessä pukkihyppelyä. Lisäksi Cara, Tulpe, Melodee, Selleri, Ruu, Rico, Tuhka ja Stiina olivat liittyneet seuraamme. Meillä oli vähän tollanen sekalainen pöytä.

Juteltiin niitä näitä, samalla kun syötiin.

Mä söin mansikkajätski annoksen. En jaksa ihan kaikkien pöytäseuruelaisteni herkkuja luetella, mutta mukana oli kaikkea kahvista ohukaisiin ja erilaisiin leivoksiin. Myös teetä oli yllättävän monella.

Pian oltiin taas leikkimässä...

"Mennäänkö lumisotaa?" joku keksi, kun oltiin miettimässä, mitä tehtäisiin koko hoitolan kissojen voimin. Muiden kissojen keskustellessa lumisodasta, huomasi Winnie Mouruposken eteen saapuvan taksin. Sieltä astui ulos kaksi ihmistä, ehkä uutta hoitajaa! Kenenkään huomaamatta Winnie livahti Mouruposken sisätiloihin takaovan kautta, ja jäi nurkan taakse kurkkimaan, kun mahdollisesti uudet hoitajat astelivat sisään pääovista.

Winnien nk

"Hei, tervetuloa Mouruposkeen, oletteko uusia hoitajia?" joku vastaanottotyyppi jota en oo koskaan nähnyt, kysyi niiltä ihmisiltä.

"Joo, olen Hemuli" toinen ihmisistä vastasi.

"Ja minä Tyrsky" se toinen kertoi. Vastaanottotyyppi puhui Hemulin ja Tyrskyn kanssa jotain, mutten kuullut mitä, sillä olin sen verran kaukana, ja päälläni oli ilmastointijuttu.

Sitten vastaanottotyyppä lähti liikkeelle. Uudet hoitajat seurasivat häntä, ja minä seurasin niitä.

"He menevät adoptioon" totesin hiljaa itsekseni. Arvalin oikein, sillä pian vastaanottotyyppä avasikin adoption oven, ja antoi Hemulille ja Tyrskylle kissat.

"Tässä ovat teidän hoidokkinne. Saatte päättää niille nimet" vastaanottotyyppä kertoi.

"Tämä on Namu Paperi Karkkinen, eli lyhyemmin Namu" kuulin kaiketi sen Tyrskyn sanovan.

"Ja tämä Piparminttu, lyhyesti Pipari" päätti ymmärtääkseni Hemuli.

Vastaanottotyyppä käveli takaisin aulaan, ja kirjoitteli läppärilleen jotakin, ja kyseli kaikkea Hemulilta ja Tyrskyltä. Silloin oli minun vuoroni. Juoksin kenenkään huomaamatta Hemulin ja Tyrskyn jalkoihin, jossa Pipari ja Namu seisoivat. He olivat ehtineet tehdä tuttavuutta toisiinsa kun saavuin paikalle.

"Moi! Minä ole Winnie, keitä te olette?" kysyin tietäen jo vastauksen kuulemani mukaan.

"Olen Pipari"

"Ja minä Namu"

"Niin uudet hoitajamme nimesivät meidät juuri äsken" Pipari sanoi.

"Kivat nimet!" sanoin hymyillen.

"Olen Odessan hoidokki ja leikimme tänään kaikki hoitajat ja hoidokit ulkona! Tulkaa tekin niin pian kun pääsette! Kertokaa hoitajillenne että haluatte ulos, niin he yllättyvät!" huikkasin ennen kuin lähdin tieheni.

Päästessäni takaisin ulos, ihmettelivät kaikki: "missä sä Winnie olit?"

"En missään" vastasin, kertomatta koko totuutta.

"Mutta hei, meidän peliin tulee kohta kaksi uutta kissaa!" kerroin.

"Uu jee, mut Winnie sä oot meijän puolel. Meijän joukkueen nimi on kaakaomestarit, ja noi toiset on kuulemma nimeltään jääpuikkoarmeija. Me rakennetaan ensin lumilinnotukset, ja sit ollaan lumisotaa, mut kaupunkisotatyylillä! Me mennään niin että on ne pelastajat ja varapelastajat" Mocca selitti mulle sääntöjä.

"Joo, mä tiiän mitä versiota siit tarkotat, joo se sopii!" sanoin ja ryhdyin auttamaan meidän lumilinnoituksen rakentamisessa.

Pian...

Kinuskin nk

"Tuolta ne tulevat!" Winnie kirkaisi.

"Pipari oo sä vaikka meijän puolel, eli kaakaomestareissa, ja Namu toisella, eli jääpuikkoarmeijassa. Me mennään lumisotaa kaupunkisotatyylillä, sillä pelastajatyylillä!" Winnie kertoi iloisesti pelipaikkaa kohti juokseville kahdelle ilmeisesti uudelle kissalle. Ainakaan en ennen ollut nähnyt näitä kahta pentukissaa aiemmin, ja minä näen kaiken koska olen maagikko.

"Saatiin just linnotukset valmiiks" Winnie lisäsi vielä. Kaiketi kissojen hoitajat, menivät tekemään tuttavuutta hoitajiin, ja saivat samalla hoitajat ekan kerran koko päivänä huomaamaan mitä me tehtiin.

"Ohhoh! Miten te yhtäkkiä taijoitte tohon tollaset ainakin kymmenen metrin lumilinnat! Minuutti sittenhän te vasta leikitte tossa ihan nätisti!" Simssiliini kiljahti.

"Yks, me ollaan tehty näitä jo pari tuntii, ja kaks, totta, näist tuli aika isoi" kerroin Simssiliinille. Totta, meidän lumilinnoitukset olivat ihan jättisuuria! Tiesin heti tuon kommentin jälkeen, että tästä tulisi hyvä peli!

Noora lupautui meidän pelinaloittajaksi. Ensin kuitenkin sovittiin joukkueen sisällä pelastajat.

Kaakaomestarit:

"Okei, kuka ois?" kysyin Mocca, joka oli ilmiselvästi ottanut Kaakaomestareiden johtajapaikan.

"Niin ja valitaan kans johtajat jotka kerrotaan toiselle joukkueelle" kuului toisen joukkueen puolelta.

"Mocca" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Mokka kiipesi linnoituksen päälle, ja sanoi: "mä oon meijän puolelt johtaja"

Jääpuikkoarmeijasta kiipesi Kinuski linnoituksen päälle ja sanoi: "mä meilt"

Sitten jatkettiin. Mocca hyppäsi alas linnoituksen päältä, ja melkein nyrjäytti nilkkansa.

"Auts" Mocca vaikeroi.

"Okei no ketkä siis meilt ois pelastaja ja varapelastaja?" Mocca kysyi.

Lopulta valikoituivat näihin pesteihin pelastajaksi Aamu ja varapelastajaksi Cara.

Jääpuikkoarmeija:

"Huomasitteks muuten et jääpuikkoarmeijas on tollaset kylmänväriset kissat, esim harmaata, mustaa ja valkosta ja sit kaakaomestareissa esim ruskeetäpläsii ja ruskeit, paitsi" Noora kysyi keskeltä tylsistyessään.

"Joo, se oli just se juttu! Mut alienvärin perineet ja Kinuski ja Namu on tolleen jännästi, mut et saatiin sama määrä nii piti tehä nii" Mocca huusi toisesta joukkueesta vastaukseksi Nooralle.

"Okei mut ketkä me nyt otetaan pelastajaks ja varapelastajaks?" joukon johtaja Kinuski kysyi.

Lopulta valikoitui pelastajaksi Rio ja varapelastajaksi Tulpe.

Peli alkoi Nooran merkistä, ja päättyi niin, että kaikkien yllätykseksi uudet tulokkaat, Namu ja Pipari olivat molemmat joukkueensa viimeisinä pelissä, eikä pelille meinannut tulla loppua, joten se päätettiin tasapeliksi.

Odessan nk

Kaikki kissat olivat aivan puhki lumipallokaupunkisotapelistä, ja pudottuaan siitä, kannustamisesta. Me kaikki hoitajat olimme seuranneet peliä, ja samalla tutustuneet uusiin hoitajiin, Hemuliin ja Tyrskyyn.

"Mennään syömään meille!" Kinuski ehdotti.

"Ai kaikkiko? Ruokaa meillä riittää, mutta miten kaikki saadaan istutettua mielellään saman pöydän ääreen?" ihmettelin.

"Kyllä me hoidetaan! Eiks vaan!" Kinuski kysyi hoitajansa muilta hoidokeilta. Noki, Ava, Marja, Coco, Clarissa ja Winnie nyökkivät. Epäolin, mutta päästin heidän menemään huoneeseemme kokeilemaa.

"Kunhan ette räjäytä paikkaa!" huusin kissojeni perään.

Marjan nk

Me juostiin meidän huoneelle niin kovaa kun päästiin. Oli aika yllättää kaikki!

"Okei, mistä me löydetään lisää pöytiä ruokapöydän lisäks? Ja tuoleja?" Ava mietti ääneen.

"Odessan sängystä saa tuolin" Noki ehdotti.

"Joo!" Coco sanoi ja lähti työntämään ruokapöytää Odessan sängyn luo, niin että siinä pystyisi syömään hyvin muutama hoitaja.

"Odessan yöpöytä on melkein saman kokonen kun ruokapöytä" Winnie keksi.

"Ja eiks aulassa oo joku pöytä?" Coco keksi.

"Seee ei välttämättä toimi. Se pitäis tuoda rappuset ylös!" Clarissa järkeili.

"Toimiipas!" Coco, Kinuski ja Winnie huudahtivat samaan aikaan ja lähtivät kohti hoitolan aulaa.

Noki, Ava, Clarissa ja mä jäätiin suunnitetelemaan lisää istumapaikkoja ja pöytiä.

"Sohva?" mä ehdotin.

"Joo" kaikki loput kolme kissakaverustani sanoivat yhteen ääneen, ja lähdimme siirtämään sohvaa.

Pian...

Odessa laski isolle pöydälle kaksi kattilallista pinaattikeittoa, yhden riisipuuroa, leipälautasen, glögipulloja, karkkikeppejä sekä kukkurallisen piparilautasen. Pennutkin oli otettu huomioon, ja tarjolla oli myös sekasössöpurkkiruokaa.

Kaikki alkoivat lapata ruokaa lautasilleen. Ensin oli aivan hiljaista, ja kaikki söivät pahimman nälkänsä pois. Sitten alkoi puheensorina.

Namu, Pipari ja Winnie ahmivat pipareita kuin viimeistä päivää. Myös Winnien sisarukset Wiipeli ja Xiwawa yhtyivät ahmimiskerhoon. Lisäksi Nooran porukasta, Bumble, ja Kirsikan jengistä Kuula hyppäsivät mukaan.

"Ei niitä pipareita ihan noin paljoa ole että kaikille riittäisi edes yksi, kun te ahmitte kaikki!" Odessa naurahti.

Winnien nk

Me ei välitetty Oden mielipiteistä meidän piparinahmimiskerhoa kohtaan, me vaan ahmittiin! Pipari osoittautui kovaksi piparinahmijaksi, ja mun sisarukset yllättävän koviksi herkkusuiksi, äitiltä varmaan peritty kun sen nimi on Kinuski, ja se syö aina sitä kinuskia ja kaikkee hyvee ja sit se antaa munki syyä kaikkee hyvee. En tienny ennen tätä et noi ees tykkää herkuista, hei, Winnie, tietenki ne tykkää, ne on ku kakkossinä mut kuiteski vähä erilaisin.

Kuulasta en tiennytkään myöskään, että hän pitää NOIN paljon kaikista herkuista. Luulin että Kuula pitää vain vihreistä kuulosta, hahaa, tajuutteko? (Ei mitenkään pahalla Kuula, mutta keksin just äsken tälläsen hauskan jutun, ja kun mä sain kirjottaa mun näkökulmaa, niin oli ihan pakko laittaa!)

No mutta siis ja Namun nimestä jo tunnisti että kaikki namut kelpaa. Mut Buble, OOÄMGEE MÄ KEKSIN BUMBLELLE IHAN SIKAHYVÖN ASUN EN TIIÄ MIHIN MUT HEITETÄÄN SEN PÄÄLLE MUSTAA JA KELTATST MAALII, mut hetkonen sithän sen turkki ei oo enää niin pehmee ja pörröne, mietinkin uudestaan...

Kun piparit loppuivat, kaivoin kaapista jättipiparin, joka oli tullut viime vuoden halloweenkalenterista. Söimme sen kaikkien halukkaiden, eli Bumblen, Kuulan, Piparin, Namun, Xiwawan ja Wiipelin kanssa.

Mouruposken väki vietti hauskaa iltaa Odessalla ruuan merkeissä. Myöhemmin adoptiolaisetkin kutsuttiin mukaan syömään jämiä ja viettämään iltaa. Silloin tietysti pili laajentaa aluetta viereisellä, eli Simssiliinin huoneella. Ilta jatkui pitkälle iltaan, kuitenkin niin, että pienimmät pennut pääsivät suunnilleen järkevään aikaa nukkumaan.

Kahvilasta ostettiin ja syötiin:

-muffini, 3 penniä

-2x kermainen kakkupala, 6 penniä

-vadelmapillimehu, 2 penniä

-donitsi päärynäkuorrutteella, 2 penniä

-ohukainen suklaatäytteellä, 3 penniä

-ohukainen hillotäytteellä, 3 penniä

-marjainen kakkupala, 3 penniä

Eli yht -22 penniä

(Listasin vaan omien kissojen ruuat, niin tuskin noista muiden tulee kelleen mitään pennien menetyksiä?)

Syödyt:

-ikivanha piparilautanen

-3x glögipuollo

-4x karkkikeppi

-riisipuuro

-2x pinaattikeitto

-leipä

-2019 joulukalenterista saatu pipari (Winnie, Pipari, Namu, Kuula, Wiipeli, Xiwawa ja Buble söi sen)

Tarpeet:

-leikkimistarve (ulkona leikkiminen)

-nälkätarve (ulkoilun jälkeen porukalla syöminen & kahvilassa syöminen)

-liikkumistarve (Raimon jahtaaminen, muut leikit, lumisota ja kahvilaan käveleminen)

Tarvitorille

Sijoittuu tapahtumiin 18-24.1

Talvitori oli alkamaisillaan. Myyjät valmistelivat kiivaasti kojujaan, ja ostajat odottivat toriporttien takana malttamattomina. Pian portit aukeaisivat, ja vilske alkaisi, muttei vielä.

Kinuskin nk

"Kahden kojun pystyssä pito, iisi biisi!" olin sanonut Simssiliinille kun tämä oli ehdottanut meidän porukan yhteisen kojun rinnalle mun maagikkokojua. Se oli mahtava idea, palkinnon arvoinen! Mutta, jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin tumpeli Simssiliini, niin olisin ehkä jaksanut askarrel, eikun siis maagikoida kartonk, eikun siis kultapokaalin!

Järjestelin kojuani, johon olin päättänyt ottaa myyntiin yhdeksää eri esinettä, ennustuksen, maagisoinnin ja lahjakortin. Myynnissä oli mm. onnentonttu, maagikkokani ja toivekynttilä, sekä tietenkin kristallipalloja kaiken kokoisille ja ikäisille.

Noen nk

Meidän kissagängin yhteinen koju, oli ravintoja ja herkkukoju! Meillä oli sika paljon kamaa, jota järjestelimme parhaillaan. Valmiiksi vitriiniin teimme mm. muffineita ja croissantteja, mutta suurimman osan listastamme, tekisimme niin, että tilaaja näkisi tämän teon. Muummoassa karamelliomenat olisi ainakin minun mielestäni hauska tälläisellä torilla nähdä, kuinka ne tehdään.

Odessan nk

Kissat olivat vakuutelleet, etteivät tarvitsisi ruuanlaitossa apua, joten vaikken tästä täysin vakuuttunut ollut, perustin oman kojun; Oden random sekatavarakojun. Myyntiin laitoin mm. sirtuspuita, kissoille tarkoitettuja kasvimaita ja erilaisia "kamuja" eli periaatteessa pehmoleluja, pienellä twistillä. Olihan myynnissä myö kamunmuna, jotta kissat saisivat itse kasvattaa oman kamun munasta lähtien. Alieneita muistaen, myyntiin olin laittanut myös avaruualuslelun kolmella pennillä.

Pian talvitorin myynti alkoi...

Marjan nk

Ensimmäiseksi mä menin myymään Oden sekatavarakojulle, Winnien kanssa. Odessa oli halunnut mennä heti ekana kiertelemään kojut läpi, ja ottanut myös toisen ostovuoron loppupäivälle, kuulemma siksi että kaikki on silloin alennuksessa.

Oden koju oli vähän alkeellisempi, kun meidän ravintolakoju. Oden koju oli semmonen perus pöytä jonka takana oli meijän tuolit, ja sit siinä oli semmonen pyöree aurinkovarjo päällä. Mut kieltämättä, olihan se aika söpö.

Kauppa kävi ihan hyvin, ja Oden palatessa myymään, oltiin saatu kasaan noin viisikymmentä penniä.

Odessa asteli kojuamme kohti, juuri kun Winnie sai myytyä viimeiselle vuoromme asiakkaalle.

"Kiitooos! Ja tervetullos uudelleen!" Winnie huikkasi asiakkaan perään.

"Noo, paljonko saitte?" Ode kysyi.

"Vähän yli viiskyt pennii!" Winnie sai luvan hihkaista.

"Ohhoh! Aika nopeesti saitte noin paljon!" Odessa ihmetteli. Hymyilimme.

Sillä aikaa kissojen kojulla...

Clarissan nk

Ihan ihan alku pörräsi meidän kojulla tosi hyvin. Oli tarpeeksi tekemistä kaikille, muttei ollut vielä ylenpalttinen ruuhka. Marja ja Winnie olivat menneet alkuun hoitamaan Oden kojua, joten meitä oli kaks vähemmän, plus Kinuski, joka hääräili omalla maagikkokojullaan. Siksi oli hyvä, ettei juuri meidän kojulle tullut ihan ihan alkuun kamalaa ryysistä. Odessan kojulle päinvastoin taisi tulla, ja Marjalla ja Winniellä näytti olevan kiire. Todennäköisesti nämä asiakkaat siirtyisivät seuraavaksi meille, eli kun Odessa palaisi takaisin kojulleen, jatkuisi Marjalla ja Winniellä kiirus meidän kojulla.

Tilaukseksi tuli muutamat vaahtokarkkitikkarit, joita olimme arvelleetkin Avan kanssa ensimmäisenä ostettavaksi.

"Jes! Me voitettiin vedonlyönti!" hihkaisin asiakkaiden lähdettyä.

"Höhlän!" Coco ja Noki huokaisivat. He olivat veikanneet karamellikirsikoita. Vedonlyönnin panoksena oli näiden ensimmäisten asiakkaiden ostosten rahan saaminen lisärahaksi itselle käytettäväksi. Odessa oli siis antanut kaikille kymmenen penniä käytettäväksi kaikennäköiseen shoppailuun. Lisäksi oli saanut ottaa omia säästöjä, joita tosin esimerkiksi Cocolla, tumpelolla rahankäyttäjä veljelläni ei ollut pennin vertaa. Mulla tosin oli säästössä useita kymmeniä pennejä omaa rahaa.

Marjan nk

Seuraavaksi oli vurossa siis vaihto. Odessa jatkoi omalla kojullaan, ja minä ja Winnie palasimme omallemme, jatkamaan alkuruuhkamyyntiä. Asiakkaita tulvi kojullemme, tuossa alussa etenkin erilaisten pikkuherkkujen, kuten eri suklaabanaanien ja karamelliomenoiden toivossa, joihin ei onneksi tarvinnut Kinuskia, joka lupasi rientää kokkailemaan isommat annokset. Siksi olimme opetelleet Winnien, Cocon ja Clarissan kanssa pienempien juttujen, kuten juomien ja pienempien makeisten tekoa. Noki ja Ava olivat suuriksi osin lettumestareita, mutte he olivat harjoitelleet myös muutamien muidenkin juttujen tekoa. Mäkin olin harjoitellut ihan varmuudeksi lettujen teon, ja osasin sen jotenkuten. Ranskalaiset, hodarit ja hampparit olivat Cocon juttu, näiden pienien herkkujen lisäks, ja Clarissa teki myös piirakoita ja pizzoja. Winnien alaa olivat leivonnaiset ja keitot, mutta kuitenkin kaikki osasivat jonkun verran kaikkea. Paitsi Kinuskin juttuja ei osannut kukaan muu, sillä Kinuski ei ollut edes antanut opetella niitä. Kinuskin juttuja olivat räpit, wräpit tai crepeset, miten mukin niitä haluaa kutsua, sekä sushiannokset ja banaanisplitit.

Avan nk

Ensimmäiseen shoppailuvuoroon olivat rientäneet alkuruuhkamyynnin jälkeen Marja, jota olivat tulleet tämän sisarukset hakemaan meidän kojulta, sekä Noki.

Ja niin talvitori jatkui. Kinuskilla oli suuria pulmia kahden kojun ylläpitämisessä, muttei sitä tietenkään Simssiliinille voinut myöntää...

Kinuskin nk

"Kinuskii! Me tarvitaan sun tekemiä juttuja vaikka kuinka. Me muut ei osata niit ku sanoit ettei meijän tarvii" kuulin meidän kissagängin kojulta huudon.

"Joojoo mutku mul on nyt puuhaa, improvisoikaa!" huusin vastaukseks ja jatkoin kesken olevaa maagikointiani.

"Hunzakalakawakawiiui!"

Hetken kuluttua...

Laskeskelin IHAN RAUHASSA rahojani, kun meidän gängin kojulta kuuluu: "HYIII!" "Mitä moskaa täällä syötetään" "Maksoin tästä pennejä" ja niin edelleen.

"Ounou" sanoin itsekseni ja ryntäsin kojulle.

"Mitä tääl on tapahtunu?!" ihmettelin nähdessäni yökkivät asiakkaat.

"Me improvisoitiin" Coco sanoi ylpeänä.

Löin tassulla otsaani.

"Tarkotin että käyttäkää listaa minkä teille annoin ja sanoin että jos sanon et improvisoikaa, nii se tarkottaa tätä koska entiiä mitä se sana tarkottaa ja se kuulostaa tosi hauskalt sanalt" sanoin huokaisten.

"Improvisoida tarkottaa..." Clarissa oli aloittamassa saarnan mulle.

"Zäpzäpzäp suut tukkoon ja jatkakaa töitänne, mä loihdin pari ateeieetä äkkiä niin pääsette eteenpäin" sanoin ja aloin tuumasta toimeen.

Palatessani kojulleni, oli sillä aikaa muodostunut hirvittävä jono asiakkaita.

'Oujee rahaa, mut ounou en ehi millään näitä kaikkia ennen kun puolet turhaantuu odotukseen!' mietin päässäni. Ja niin, tietenkin samalla hetkellä näin Simssiliinin, ilmeellä jonka tunnen hyvin: missä se Kinuski luuraa. Simssiliini etti mua, tarkistaakseen että olinko pitänyt lupaukseni, ja molemmat kojut hoituis kun kaks kärpästä yhellä iskulla.

Sitten tulikin vähän, tai no rehellisesti TOSI kiire.

"Tässä kristallipallosi kolme penniä kiitos näkemiin ja maagikointi okei hunzakalaxa moikka jee kiitti hyvä ja tämmönen? Okei kaks penniä...."

"Moi Kinuski" Simssiliini sanoi löytäessään mut parin minan päästä.

"Moiiii" sanoin palveltuani viimeisen asiakkaan.

"Sullahan näyttää menevän hyvin, ja kävin just hetki sitten tuolla teijän kisujen kojulla ja ne sano että kävit just tekee parit räpit, mutta silti tänne ei oo muodostunut jonoja, hienoa Kinuski, anteeksi, siis Maagikko Kíŋüškí"

"Jep, juuri näin!" sanoin.

Kun Simssiliini oli viimein lähtenyt, sain huokaista helpotuksesta. Kellahdin tyynykasaan, jonka olin tarkoituksella raahannut kojulleni juuri ennen myynnin alkamista. Olin maagikkopukuni alla hiestä märkä, ja sydämmeni tykytti varmasti ainakin tuhatta!

Noen nk

Lähdin itsekseni kiertelemään muiden kojuilla. Näin hyvän näköisiä leivoksia, jotain hahmojuttuja, leluja sekä pientä muuta purtavaa, kuten kaakaota, ohukaisia ja paahtoleipiä. Äkkiä silmiini osui karkkikoju. Kojun päällä luki: "Sweety's Sweets"

"Uu! Kuulostaapa hyvältä!" puhelin itsekseni ja kiirehdin kojulle. Kojulla oli kuitenkin hirvittävä jono, joten päätin palata sille myöhemmin, ja jatkaa hetken muiden kojujen tutkailua.

Seuraavaksi huomasin kojun, jossa päivystivät sisällä Nella ja äiti.

"Moi!" hihkaisin näille ja tassutin lähemmäs.

"Ai hei!" äiti sanoi ilahtuneen kuuloisena.

"Mites teillä pyörii kauppa?" Nella kysy hyvästellen samalla asiakkaan, joka osti jotain möykkyjä.

"Ihan hyvin, mites teil?" kysyin katsellen sitä asiakasta, joka oli joku adoption kissa kaiketi, tai lähinä sitä mitä se osti.

"Joo aika kivasti!" Nella vastasi kysymykseeni.

"Mitä noi on mitä myit tolle?" kysyin katsellen yhä kissan perään, mutta kääntäen sitten katseeni Nellaan. Yritin myös kurkkia tiskin taakse.

"Mokkapaloi, meijän kojun nimihän on Mocan Mokkapalat ja muut"

"HÄH? KÄRTSÄSITTEKS TE MOCAN?" ihmettelin oikeasti kummissani.

"Tuu kattoo tänne!" Nella huokaisi ka ojensi tassuaan. Nappasin Nellan tassusta kiinni ja kiipesin tiskin yli, yrittäen liata ja kastella sitä mahdollisimman vähän lumisilla tassuillani.

"Mokkapalat, on tälläsiä herkkuja" äiti selitti.

"Kato ny, maista" Nella sanoi ja tunki yhden suuhuni.

"Mmm! Hyvää! Mut, kaipaa vähän kermavaahtoo" tuomaroin.

"No se olikin kuiva, en mä ny myyntikelpost sulle syöttäis mätämatti" Nella ilveili.

"Hah!"

Cocon nk

Myytiin ihan rauhas meidän ruokii kun äkkii Cindy juoksi jostain ja hyppäs meijän tiskin taakse. Tervehtien meitä samalla: "Moi Clarissa ja Coco"

Meijän koju oli semmone hauska auto, semmonen ruoka-auto, hehee, joten siis sinne sisälle Cindy hyppäs, ja repäs mut ja Cocon tiskin alle.

"Mitä ihmet-" Clarissa aloitti mutta Cindy peitti sen suun heti.

"Ootteks nähny Cindyy?" kuului selkeästi isän ääni automme ulkopuolelta.

"Ömm.." Noki epäröi ja katsahti huomaamattomasti alas, meitä. Cindy näytti tassuillaan x merkkiä, ja katto Nokee murhaavasti.

"Eip, ei olla nähty" Noki vastasi.

"Vai mitä Ava?" Noki kysyi vieressä hääräilevälle Avalle.

"Joo, ei olla nähty, mut saisko olla jotain?"

"Ei kiitos, jatkan jahtiani, muuten Noora tappaa mut, kadottaa tommonen pieni kakara, vielä niin kirkkaan värinenkin..." isä mutisi. Ääni loittoni, ja Cindy alkoi selittää:

"Isä alko jahtaa mua kun karkasin kun ei oo reiluu etten sais mennä isompien kissojen kaa! Sit kävin kattoo Kíŋüškín maagikkokojua, ja sit rikoin jonku kristallipallon ja sit siin sain karkotettuu isän kannoiltani..." Cindy selitti. Kuuntelemaan liittyivät myös Ava ja Noki, sillä asiakkaita ei näkynyt juuri sillä hetkellä.

Juuri kun Cindy oli lopettanut stoori taiminsa (enopiskeleenkkua tee coco enkä kyllä äikkääkään joten eiks oo hienoo kirjotust 😚✌️) niin niin kun Cindy oli lopettanu sen, nii Noki hyppäs kojuautomme sisään.

"Arvatkaa mitä mä löy- mitä Cindy tekee tääl?" Noki kysyi.

"Pitkä tarina! Cindy sai just selitettyy, mut lyhykäisyydessään, se karkas lapsenvahtikaksikolta naurettavan helposti" Ava selitti nopeasti Noelle.

"Okei mut siis arvatkaa mitä mä löysin! Karkki ja mokkapalakojun!" Noki huudahti innoissaan.

"Toine o meijän koju, se mokkaspalas ja bobaspirtelöskoju" Cindy kertoi.

"Ai onks siel boba-, hei, eiks ne oo bobateitä, eikä bobapirtelöitä?! Mä rakastan bobateitä, mut en tiiä mitä on bobapirtelöt!" Ava ilmoitti.

"Missä oot niit maistanu? Ja mitä ne ees on? Ja eiks kukaan muu ihmettele et onks ne kärtsänny Mocan?" Noki ihmetteli kummissaan.

"Se ei teille kuulu! Ja ne on sellasii teitä mis on sellasii syötävii kuulii siel pohjalla, ja ei ihmetellä, kaikkihan sen tietää et mokkapalat on leivoksia" Ava sanoi pyöritellen silmiään. Noki punastui aivan tulipunaseks siinä vaiheessa!

"Ai luuliks sä et niinku Mocca paloi, hahahaha!" Cindy alkoi nauraa räkättää. Mä ja kaikki muutkin liityttiin mukaan, ja niin myös Nokikin, olihan se aika huvittavaa!

Sillä aikaa toisaalla...
 

Kinuskin nk

Palvelin juuri asiakkaitani, kun Quz asteli kojulleni.

"Moi Quz!" tervehdin tätä heiluttaen tassuani vimmaisesti.

"Moi Kinuski" tämä sanoi nyökäten kävellessään.

"Sulla näyttää olevan kiva koju" Quz sanoi tutkien pieniä kristallipalloja "tiskini" edessä. Samalla syöksyi Quzin takaa Wiipeli ja Xiwawa.

"Moi äitii!" pennut huudahtivat juosten samalla. He leikkivät ilmeisesti hippaa.

"Moiiiiiii" vastasin takaisin, kun äkkiä Wiipeli pysähtyi, ja tätä jahtaava Xiwawa törmäsi tähän.

"Auuu" Xiwawa vaikesteli hoiperrellen, mutta selkeästi huvittuneesti.

"OUMAIGAAD! Onks nää oikeit taikajuttui?!" Wiipeli kysyi hivellen minikristallipalloa.

"Jup, ihka-aitoja!" kerroin heilauttaen hännälläni maagikkoasuni helmaa, ikään kuin se olisi tehnyt sen itsestään. (Älkää kertoko Wiipelille!)

"ÄITI NÄIKSÄ! SUN HAME!" Wiipeli kiljaisi ällikällä lyötynä.

"Häh, en mä mitään huomannut" sanoin katsoen taakseni. Sitten katsoin eteeni, ja tein sen taas.

"NYT ÄITI NYT SE TAPAHTU TAAS!"

"En mä vain mitään huomannut" sanoin ja pyörähdin ympäri.

"Haluutteko koko konkkaronkka ilmaset ennustukset?" kysyin näyttäen omaa isoa, vihreää, kultajalkaista kristallipalloani.

"NO TODELLAKI!"

Hetken päästä...

Pian Quzin ja pentujen lähdön jälkeen meidän porukka + Cindy ryntäsi paikalle söpöjä ostoskasseja tassut täynnä.

"Mitäs noi on?" kysyin tyypeiltä.

"Kohta näät!" Cindy ilmoitti ja heitti pussukat maahan. Nämä alkoivat nostella mun "tiskille" mokkapalarasioita, karkkipusseja ja jotain bobajuttuja.

"Kun haettiin meijän kojult kamaa nii mä piileskelin" Cindy ilmoitti.

"Miks" kysyin.

"Mä oon karkuteillä" Cindy kuiskas.

"Aa joo oke kiva oo vaa" sanoin.

"Niijja kuka hoitaa kojuu?" kysyin vielä.

"Hups, ei kai kukaan" Marja tajusi näyttäen vähän huolestuneelta.

"Nooo, ei se haittaa! Toivottavasti meit ei vaa ryöstetä, ku ette ollu nii fiksui ku mä, ja laittanu rahoi kolmenkymmenen kassakaapin taakse johon ei itekkää muista koodei, hups, EN ITEKKÄÄ MUISTA KOODEI! Noooo, ei se haittaa! Tiirikoidaan, TAI räjäytetään sit ne, niin ettei kuitenkaan rahat räjähdä"

"Eli se jälkimmäinen" lisäsin vielä äskeiseeni kuiskausäänellä huvittuneesti.

"Mut öm, noi ei näytä ihan perus bobateiltä" sanoin epäilevästi.

"Ne on jotain Mocan ite luomii bobapirtelöitä" Ava selitti mulle.

"Aa no sithän niitä voi syyä! Ku ne on kerran Mocan tekemii! Mocca ei tee ikin mitää epäilyttävii juttui! Sen jutuist ei ikin saa mitää ruokamyrkytyst tai muut!" hymyilin napaten yhden pirtelön tassuuni.

"Sehän on just päinvastoin" kuulin Claran kuiskaavan Avalle.

"No jaa, hällä väliä, jos nää on yhtään samanlaisii kun bobateet, niin mä juon!" Ava ilmoitti ja nappasi myös yhen bobapirtelön.

"Ainii joo mähän keksin Mocan kojun nimen, 'Mocan Mokkapalat' mut sit se halus ottaa myös bobapirtelöjutskii nii sit se on kai 'Mocan Moccapalat ja muut' mut ei se mitää, hei mun pitää saada osa Mocan tuotoista!" tajusin äkkiä ja pinkaisin juoksuun, huutaen: "MOCCAAAA! MULLE OSA TUOTOISTA NIMI ON KOPYRAIT BAI KINUSKI!!!"

Sit Mocca lähti kiljuen karkuun.

Winnien nk

Sillä aikaa kun äiti juoksenteli sen kaverin kaa, mä kävin ettii Wiipelin ja Xiwawan. Ne livahti isän luota, kun isä jutteli Stiinan kanssa jollain kojulla.

Palattiin äitin maagikkokojulle ja otettiin herkkuja. Mä otin vadelma-, Wiipeli persikka- ja Xiwawa appelsiinibobapirtelön. Suklaa-vanilija kuorrute moccapala otettiin myös. Jaettiin se meidän kolmen kesken.

Marjan nk

Mustikka ja Vattu, keiden kanssa olin aiemmin shopannut, sattuivat maagikkokojulle juuri herkuttelutauolla, ja Kinuski jahtaa Moccaa esityksen aikana. Me oltiin ostettu erilaisia bobapirtelöitä, joten valittiin niistä meidän lempparimaut: mulle suklaa, Mustikalle mustikka ja Vatulle vadelma.

Juotiin niitä ja syötiin mun marjainen moccapala kolmeen pekkaan. Marjainen moccapala oli kyllä marjaisa, ja kaikkien lempimarjat tietty löyty, ja mulle kaikkia marjoja, kun tykkään kaikista, mut ehkä kuitenkin lemppari on mansikka.

Cocon nk

Mä, Clara ja Cindy otettii kans herkkui mitä käytiin ostaa vähän aikaa sitten. Bobapirtelöitä mä otin persikan makusen, Clara mustikan makusen ja Cindy sen appelssiinin. (Hehee huomaatte nyt etten käyny tässä välillä äikäntunneilla tai alkanu opiskella sitä toivoo Coco)

Sit me napattiin nopee se tähtimoccapala, koska se oli niin cool! Ja kallein 😏😏✌️

Sen jälkeen me paljastettiin juttu, joka oltiin ostettu Cindylle: rumpu! Me ollaan aateltu jo pitkään, että perustettais bändi, ja talvitorilta sattu löytyy sopivasti mulle kitara, ja Cindylle rumpu.

"Uuuu!" Cindy ilahtui antaessamme jouluiseen lahjapaperiin paketoidun lahjan tälle. Rumpu ja kitara oli ostettu simssiliinin porukoiden kojulta, ja eipä niiltä tietystikkään löytynyt kun joululahjapaperia, missä vielä lukeekin 'merry christmas' *huokaus*

Cindy repi paperin, ja oli että: "oo äm gee jee kiitti Coco ja Clara" Nyt voidaan jatkaa meijän bändiaikeita! 

Noen nk

Me loput, minä ja Ava otettiin myös herkkuja. Ava otti applesiini bobapirtelön, ja mä mansikka bobapirtelön. Syötiin myös puoliks joku pähkinämoccapala, joka näytti molemmista semi hyvältä, ja kaikista eniten normaalilta mokkapalalta, kun sellasista molemmat tykkää eniten.

Kinuskin nk

Jahtasin Moccaa, ja join samal mun persikkabobaa, ja söin Mocan erikois moccapalaa, jonka olin tietty ottanu, koska sehän on MOCAN ERIKOINEN ISOILLA KIRJAIMILLA KUTEN TÄSSÄ NÄETTEKIN! Taidettiin ehkä niinkun vahingossa tuhota kaikki kojut ja tota nii sit meijät heitettiin ulos Talvitorilta, MUT meille jäi paljon rahaa käteen! Saatiin myytyy tosi paljon!

// juu en oo yhtään näissä tarinoissa myöhässä 🙈

Tarpeet:

Kaikki:

-nälkätarve (herkuttelu)

-liikkumistarve (ympäri toria liikkuminen)
 

Ota kaapista pois:

Yhteisistä:

-tähtimoccapala (Claran, Cocon ja Cindyn syömä)

-suklaa-vanilia kuorrute moccapala (Winnien ja sisarusten syömä)

-suklaa bobapirtelö (Marjan juoma)

-vadelma bobapirtelö (Winnien juoma)

-mustikka bobapirtelö (Clarissan juoma)

-persikka bobapirtelö (Cocon juoma)

-appelsiini bobapirtelö (Avan juoma)

-mansikka bobapirtelö (Noen juoma)

-pähkinä moccapala (Avan ja Noen syömä)

-persikka bobapirtelö (Kinuskin juoma)

-Mocan erikoinen moccapala (Kinuskin syömä)

Marjalta:

-marjainen moccapala (Marjan ja sisarusten syömä)

Ja postitetaan Nooralle se Cindyn rumpu, joka löytyy mun kaapista yhteisistä. Ostin sen sieltä talvitorilta Cindyä ajatellen

Eli siitä -4 penniäkö se on se postitus?

Tuplahuvit

Sijoittuu tapahtumiin 14.2.

Ystävänpäivä ja laskiainen sattuivat samalle päivälle, ja Mouruposkessa tietysti vietettiin niitä molempia, kisailun ja hauskanpidon merkeissä.

Talvitorilta ostetut Tulpeen kutomat lapaset, kaulahuivit ja pipot oli syytä vetää päälle, sillä päivä oli purevan kylmä.

Päivä alkoi suuntaamalla Naukukukkulalle. Sinne Odessan poppoo päätti rehdisti kävellä. Lumihangessa oli kissojen mielestä kiva kahlata. Etenkin Kinuskista, joka pääsi vanhimpana syvimmälle niin että sai happea. Winniekin pääsi kahlaamaan syvemmälle höttölumikohdissa, joissa pystyi kauhomaan itselleen tunnelia lumen alle, samalla kun käveli. Coco ja Clarissa innostuivat samaan, ja lopulta kaikki kokeilivat sitä, sillä lunta oli niin paljon, että melkein kaikkialla muualla, kun polulla tai sen viereisessä matalammassa lumipenkassa, jokainen kissa oli lumen pinnan alapuolella takajaloillakin seistessä.

Kun saavuttiin Naukukukkulalle, otettiin kaikki laskiaista ja ystävänpäivää viettämään tulevat vastaan, ja aloitettiin ohjelma. Odessa päätti jäädä vain katselemaan kilpailuja, mutta otti osaa hernekeiton ja laskiaispullien syöntiin, joka tosin ei ollut mikään kilpailu, vaan ruokaa, juomaa ja herkkuja oli ihan vain tarjolla.

Ensin kilpailtiin liukurikilpailu. Odessan porukasta siihen otti osaa Coco ja Winnie.

Coco liukui päin puskaa, muttei suoritusta kuitenkaan hylätty, koska liukui puskasta alkoi takaperin liukuminen. Juuri enne maaliviivaa, Coco pyörähti takaperin kuperkeikan liukurin kanssa, sillä mäki vietti juuri siinä kohti hieman rajummin alas (vaikkakin mäki oli muuten oli loiva).

Winnie ei tiennyt mitä kilpailussa kuului tehdä, joten päätti tehdä sen showna. Tämä aloitti liukurilla seisten, mutta kaatui heti kun se lähti liikkeelle. Sattumalta Winnie kaatui kuitenkin liukurin päälle, mutta ikävä kyllä takaperin, jolloin ei tämä voinut ohvata liukuria, ja Winnie joutui pieneen hyppyriin, missä hän kevyenä ja pienenä pentuna lennähti ilmaan. Kun liukuri pysähtyi, kaatui Winnie naamalleen, mutta nousi sitten ja näytti peukkua huolestuneen näköiselle Odessalle.

Kaikilla osallistujilla oli erikoisia laskutyylejä, mitä liukurikisassa haettiinkin, nopeimman, tai pisimmän laskun sijasta.

Seuraavana vuorossa oli mäkihyppyä. Siihen osallistuivat Odessan hoidokeista Kinuski, Noki ja Marja.

Mäkihypyssä sai valita, laskiko perinteisesti suksilla, vai vähän erikoisemmin lumilaudalla. Noki ja Marja valitsi sukset, Kinuski päätti taas kokeilla lumilautaa, jolla ei ollut edes ikinä ennen laskenut.

Noella ja Marjalla tuli hyvät suoritukset, ja ei voinut silmämääräisesti erottaa, kumman hyppy oli pidempi. Seuraavaksi hyppäsi niin suksilla kuin lumilaudallakin muita kissoja; Quz, Ruu ja Ennustus.

Viimeisenä oli vuorossa Kinuskin lasku. Siis koko kisan viimeisenä.

Odessa tiesi jo, että siitä tulisi kauhea rumba ja sekasorto, ja noh, lukekaa vaan, niin saatte tietää.

Lähtö onnistui yllättävän hyvin, mutta kun Kinuski oli jo matkalla kohti hyppyä, eikä voinut enää perua, tajusi tämä unohtaneensa laittaa laudan kiinni kenkiinsä. (en oo mikään lumilautaexpertti, mut eiks ne laiteta jotenki sillee vähän ku suksis, mut ei kuitenkaan ihan, et siihen tulee jotain remmei, mut en tiiä onks ne kengät jo valmiiks kii siin laudas tai jotain, mut nyt saa luvan olla noin miten kirjotin 🙈)

Kinuski piti jalkoja suorina koko ajan, eikä mukautunut ollenkaan hypyn lähestymiseen. Kinuski lähti hyppyyn, ette arvaakkaan, lumilauta lähti jonnekkin lentoon ihan eri suuntaan, ja Kinuski vain hortoili raajat joka suunnassa ilmassa. Tämä teki siellä voltteja ja meni kaikin suunnin itsensä ympäri. Lopulta Kinuski läsähti maahan, ja lumilauta tietenkin päälle.

"Auts" Kinuski sanoi huvittuneesti. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, koska hyppy ei ollut mikään mahdottoman korkea, eikä huisin pitkäkään.

Seuraavaksi oli tauko, milloin syötiin juurikin sitä hernekeittoa ja laskiaispullia, sekä juotiin kahvia ja kaakaota. Se oli myös hengähdystauko niille, jotka jatkoivat mäkihypystä suoraan seuraavaan kilpailuun.

Seuraavana oli potkukelkkaralli, joka oli kilpailuista kolmas ja viimeisin.

Kaikki Odessan kissat ottivat osaa tähän, joukkuein: Kinuski ja Winnie, Noki ja Coco, Ava ja Clarissa, sekä Marja osallistui kilpailuun parinaan simssiliinin kissa Stiina. Kilpailussa oli muilta hoitajilta Parukalta joukkue: Melodee ja Ennustus.

"Ja kolme, kaksi, yksi, rallittele!" simssiliini huusi lähtölaukauksen. Kaikki joukkueet tietysti lähtivät kovaa vauhtia radalle, joka sisälsi niin loivahkoja ylämäkiä, kuin myös jyrkkiä alamäkiä, tasaista maata, jyrkkiä mutkia ja loivia kaarteita, sekä vauhtisuoria.

Melodee ja Ennustus, sekä Coco ja Noki saapuivat maaliin ensimmäisinä, muttei silmämääräisesti ollut varma, kumpi oli ensimmäisenä.

Kun potkukelkkaralli oltiin saatu päätökseensä, julistettiin kaikkien kilpailuiden voittajat...

"Hauskat pakkaspäivän kilpailumme ollaan saatu päätökseen, ja voittajat ovat selvillä" simssiliini selosti juhlallisesti lumesta tehdyn pienen korokkeen päällä.

"Ensin, liukurikisa. Osallistujat, voitte tulla tämän lumesta veistetyn palkintopallin viereen riviin" simssiliini sanoi. Tämän korekkeen vieressä tosiaan oli lumesta veistetty palkintopalli.

"Kolmanneksi sijoittui.... Uni

Ja toiseksi sijoittui.... Pipari

Ensimmäiseksi sijoittui.... Winnie!

Vaikean valinnan takia Coco jäi ikävä kyllä hipaisun verran alle sijoituksen" simssiliini kertoi ja auttoi kissat palkintopallille.

"Onnea sijoittuneille, ja kiitos osallistumisesta, oli kyllä hauska kisa, ja hienoja liukuja!"

"Seuraava kilpailumme oli mäkihyppy" simssiliini sanoi.

"Kolmanneksi sijoittui... Ruu

Toiseksi sijoittui... Ennustus

Ja ensimmäiseksi sijoittui... Marja!

Ja viimeinen oli Kinuski, ihan tiedoksi kaikille. Ja välissä oli muita kissoja hyvin suorituksin" simssiliini sanoi naurahtaen Kinuskin sijoituksen kohdalla.

"Hah!" Kinuski tuhahti huvittuneesti.

"Mullahan oli paras suoritus!" Kinuski ylpeili.

"Jepjep" kaikki sanoivat sattumalta yhteen ääneen nauraen ratketakseen. Se oli enemmänkin huvinäytös kuin paras suoritus.

Illalla eräässä pienessä mökissä oli ystävänpäivädisco kissoille. Kukaan Odessan porukasta ei päättänyt mennä discoon, mutta päättivät mennä kuitenkin kuokkimaan, Odessan jo nukkuessa.

Kaikennäköiset herkut olivat pääasia kuokkimisessa, mutta Avalla ja Clarissalla oli myös se oma juorupuolensa kuultavana, sekä tietysti Kinuskista oli hauska kuulla juoruja, mutta tällä pääpaino oli ehdottomasti herkkupöydän antimet.

Kinuskin nk

Johdatin joukon ohi vartioiden, jotka olivat kuntosalin ne työntekijäkissat Tiku ja Takuko niiden nimet oli, ja niillä oli vaan sellaset mustat asut, jotka on kaikkien baarien vartiatyypeillä. Heii! Tiku ja Taku! Niinku siinä ohjelmassa jota mä katon päivit- tai siis en ikinä! Winniehän sitä kattoo, mitä häh kuka tollasen väitteen heitti ilmoille, että mä muka kattosin jotain pentujen sarjaa mitääääöä? *hermostuneesti sanottuna kaikki viimeinen* Mutta kuitenkin, pujahdettiin vartiatyyppien ohi, ja heti sisällä, syöksyttiin herkkupöydän alle.

Työnnettiin aina tassu haromaan jotain, mitä pöydän päällä oli, kun haluttiin safkaa. Kerran Noki sai ongittua kokonaisen sipsikulhon! Ja mä booliastian, paitsi siis no pelkän sen astian, koska boolit kaatu kun mä otin sitä...

Ava ja Clara hengaili siinä pöydän päässä, joka oli lähempänä juhlia, jotta voisivat kuulla kaikki juorut. Me muut mässättiin pöydän about keksikohassa, jossa oli parhaat herkkuapajat pään päällä. Avan ja Claran pään päällä oli vaan jotain suolatikkuja, pasteijoita ja muita suolasia, HYI SANON MINÄ! (Ja Winnie, ja kaikki muutkin)

Kissat kävivät, ja ottivat herkkuja, eivätkä huomanneet meitä, kunnes: "Hei minne täält on kaikki herkut kadonnu!" kuului ääni pöydän päältä. Sitten joku nosti pöytäliinaa, ja kurkkasi alle. En ehtinyt nähdä kuka se oli. Heitin sitä tyyppiä naamaan savupommin joita maagikolla pitää aina olla taskussa, hei, eihän mul oo taskui, eiku ainii tungen ne turkin sisään, niinniin, kuitenki aina mukana, ja huusin samalla.

"Ei me oltu täällä!" sitten me livistettiin paikalta savuverhon suojassa.

Tarpeet:

-nälkätarve (Naukukukkulalla hernekeiton ja laskiaispullien syöminen, ja kaakaon ja muiden lämpimien juomien juominen, sekä ystävänpäivädiscossa herkkujen kähvellys ja syönti)

-liikkumistarve (naukukukkulalle kävely & kaikki urheilu, eli kisat)