Tarinat Mouruposkessa 2020
Kolmannen vuoteni tarinat Mourussa
Täällä voit lukea tarinoitani Mourussa, vuodelta 2020!
Ps. Vuonna 2020 keksittiin Kasalle lempinimi, Jarno!
Läksyjä ja piirtelyä
17.1.2020
***********************Moiiiii!!!!
Mä pääsin tänne kirjottelemaan! Ja saan ite julkaista tän! Ku Ode aina julkasee mun blogit, mut nyt mä saan kirjottaa muutakin ku blogii!
Odessan lisä:
Kirjoitin vähän tänne sekaan, kun samasta päivästä oli kyse.
Mut joo, Ode sano et mun pitää kirjottaa niinku mitä nyt tapahtuu, joten, mä kirjotan.
"Aa!" huudahdan.
Näin siis mun pitää kirjottaa, jaa.
No mut
Teen läksyjä ihan normaalisti.
"Odeee! Miks mulle annettiin läksyjä lomaks, ku Noelle ja Avlle ei annett?!" karjun Odelle.
"En mä sitä voi tietää, mut tee ne läksyt nyt, nii voit sitten leikkii" Ode huutaa keittiön puolelta.
"6•18, öm... 60, ja sit plussaan 6•8..." mutisen.
"Eli 60 + 48, 108...." hymähdän.
Kirjotan vihkoon:
6•18=
=60 + 6•8
=60 + 48
=108
"Noin!" huudahdan.
"Sit äikkä" sanon.
"Lue kappale 14" luen ääneen. Katsahdan nopeasti mitä Ava, Noki ja Marja puuhaavat. Takasin läksyihin...
"Lunta oli jo isot kasat, ja sitä satoi vielä lisää. Marja ajoi tietä kovaa vauhtia, lumi täytti tuulilasin nopeasti....." luin.
"No niin, sit tehtäviin" mutisin.
Kirjoitan vihkoon:
1. Etsi tekstistä verbit
Satoi, ajoi, kasvoi, käveli...
2. Taivuta löytämiäsi verbejä
Sataa, ajaa, kasvaa, käveli....
"Jes! Läksyt tehty!" kiljaisen ja heitän kirjat nurkkaan.
"Kinuski et sä voi noin tehä!" Ode väittää ja alkaa siivota kirjojani.
Hyppään pöydältä lattialle Avan, Noen, ja Marjan luo.
"Mitä te teette?" kysyn.
"Me piirretään!" Ava sanoo.
"Mä piittin auvingon!" Marja huudahti.
"Hieno!" Noki sano kun istuin piirtämään.
"Mä vivään vievä tintuja" Marja sanoo ja jatkaa piirtämistä.
"Hyvä idis, se kaipaski jotain" Ava sanoo Marjalle. Marja nyökkää. Alotan piirtämään Odee, sillä aijon piirtää koko Mouruposken väen siihen. Saatuani Oden valmiiks, Alotan Nooran.
"Syömään!" Ode huutaa.
"Okei!" vastaan. Rynnimme poytään.
"Mitä on ruuaks?" Noki kysyy.
"Pinaattikeittoa" Ode vastaa ja tuo meille lautaselliset keittoo.
"Nam!" Noki sanoo ja alkaa syödä. Ode lappaa keittoa vielä itselleen, ja tulee poytään. Alamme kaikki syödä ahnaasti.Hetken päästä oomme taas piirtämäs.
Saan Nooran piirrettyä, ja jatkan Toukalla. Sitten Simssiliini ja Kirsikka.
Hetken päästä kaikki hoitajat on piirretty. Katselen tyytyväisenä poppoota, siinä on Ode, jonka vieressä Noora, jonka takana Simssiliini, jonka vieressä Kirsikka ja Patukka. Nooran vieressä myös Kuura. Jonka vieressä Usva, jonka takana Ester ja Vision. Ainiin, Oden oikeella puolella Toukka, jonka takana Kukka ja Syrah. "Onneks mulla on iso paperi!" tokaisen. Ava, Marja ja Noki on jo alottanu uudet piirustukset.
Jatkan piirtämällä kissoja. Ensin mut Oden eteen, mun viereen Noen, mun oikeelle puolelle piirrän Guzin, jonka viereen Ruun, jonka eteen Tulppeen, ja Untuvan, joiden viereen Stiinan. Sitten piirrän alienkissat. Sit Avan ja Marjan Oden syliin. Sit mä piirrän Nellan Rexin viereen, ja Nellan ja Noen keskelle Mocan. Rexin viereen piirrän Ricon, Aamun ja Gakun. Niiden eteen Hipsulin kaikkine kuutene pentuneen, Cocon, Cindyn,
"Kinuski! Ootko sä piirtänyt koko yön!? Mä luulin että sä meet nukkumaan, kun oot saanut hoitajat!" Ode huudahtaa pian. Nostan katseeni paperista, on aamu! Ja paperia ei näy missään!
"Mä lähen ettimään mun piirrosta!" huudahdan.
Odessan nk
"Noki, käytkö pesemässä hampaat?" kysyn.
"Joo" Noki sanoo ja hyppää sohvalta.
"Muista hammastahna!" huudahdan perään. Ojennan Avalle ja Marjalle hammaslangan.
"Osaatteko te käyttää tätä?" kysyin.
Ava ja Marja pyörittävät päitään.
"Tällä putsetaan hampaiden välit, näin" sanon. Näytän kisuille.
"Aa" Ava sanoo, hän ottaa hammaslankaa, ja yrittää.
"Hyvä!" kannustan.
"Marja, katso näin" kerron, autan Marjaa hieman, mutta pian hänkin oppii.
Noki pomppii takaisin.
"Pesithän kaksi minuuttia?" varmistan.
"Pesin" Noki kertoo.
"Hyvä!" sanon. Katselen ruokapöytää ja keittiön pöytiä, ne ovat vähän likaisia. Olisi hyvä pestä ne.
Haen rätin, ja alan jynssätä ensin ruokapöytää.
Kinuskin nk
1h päästä...
Ei tuloksia...
2h päästä...
Ei vieläkään tuloksia.
Simssiliini kävelee ohi, mutta pysähtyykin.
"Mitä etsit?" Simssiliini kysyy.
"Mun piirrosta, jossa on koko hoitola" kerron.
"Ai, sekö, jota piirteli unissasi, kun käyskentelit täällä käytävillä?" Sim kysyy, uu! Keksin uuden lempinimen Simssiliinille.
"Joo, just sitä, eikun mitä?! Käbelinkö mä täällä unissani piirtelemässä?!" kysyn hämmentyneenä.
Sim nyökkäilee, toi lempinimi on vähän niinkun Sims, se peli!
"Sä laskit sen käytävälle, ja lähdit" Sim kertoo.
"Ja mä kehystin sen tonne, koska sait hoitolanpiirtämisennätyksen, piirsit koko hoitolan 10 tunnissa putkeen!" Simssiliini huudahtaa ja osoittaa seinällä roikkuvaa teosta, jonka alakulmassa lukee: Tekijä: Kinuski, kultakirjaimin.
Kaikki:
•Unitarve (Kinuski kävellen, muut normaalisti)
•Leikkimistarve (jos piirtäminen lasketaan)
•Hygieniatarve (Noella hampaiden pesu, Avalla, Kinuskilla ja Marjalla hammaslangan käyttö)
•Siisteystarve (pöytien peseminen)
Tää tuli nyt ennen reki tarinaa, mutta noh...
Olin ihan WOW Kinuskin laskiessa kertolaskuja, miks mulle ei ole opetettu tuollaista tapaa, oon aina tuskaillut yli kymmenen kertolaulun laskuissa. xD Varmaan kakkosluokkalaisten kiusaamista antaa heille läksyjä mut ykkösille ei. Kinuskin piirros koko hoitolan väestä kuulostaa upealta, ois siistiä kun joku oikeesti piirtäisi meidät kaikki! Huvitti tuo simssiliinin selitys Kinuskin piirtämisennätyksestä. .-D Saat 12 penniä, vähän kouluplussaa Kinuskin läksyistä ja kohottelen myös tarpeet (hammasjutut kuuluu muuten siisteyteen). .-)
-Kasa
Enhän mä sitä opettanut!
12.2.2020
**************************"Ei sulla voi olla niin hoppu, pelkästään käymään adoptiossa!" huudahdan.
"Voihan!" Kinuski kiljaisee. Hän avaa oven, juoksee portaille, ja hyppää kaiteelle, tietysti Noki, Ava, Marja ja Coco perässä.
*huokaus*
"Ette te voi laskea aina kaidetta! Se on vaarallista!" huudahdan napaten Marjan kiinni, kun hän meinaa tippua.
"Voidaanhan!" Kinuski inttää.
*Huokaus*
"Ette todellakaan voi" huokaisen.
"Ja kaiken lisäksi, olet opettanut sen pennuillekkin!" huudahdan.
*Hihitys*
"En mä oo sitä opettanu!" Kinuski väittää.
"Enkä mä oo pentu!" Noki kertoo jääräpäisesti. Oneeksi tilanteen pelastaa ohi kävelevä Noora.
"Moi! Mitens teillä?" Noora kysyy.
"Toi näyttää hauskalta! Mäkin haluun!" Vattu huudahtaa ja hyppää kaiteelle.
"Eih!" kerkeän huudahtaa ennen kuin huomaan jo, että kaiteella liukuu 12 kissaa.
*Hihitystä*
"Kato nyt! Enhän mä sitä opettanu!" Kinuski huudahtaa naurahtaen hieman.
"Tossa kaiteessa pitäis olla liukumatto, joka menee myös ylös!" keksin.
"Niinpä!" kaikki muut, 11 kissaa huudahtavat katsahtaen kaidetta kohti.
"Tuutteks tekin käymään adoptiossa?" kysyn Mocalta.
"Joo, en tiiä miks, Noora kai hoitaa jotain sen sponsorihommia, ja Cindy käy tapaa Clarissaa" Mocca kertoo.
"OK" myöntelen nyökkien.
"Miks te?" Mocca kysyy.
"Samaa ku teillä, ja Ode kattoo, saisko se adoptoida jo Clarissan" kerron.
"Uu! Tuleeks Clarissa teille!?" Mocca kysyy kuitenkin vähän kauhistuneesti.
"Joo" hyvähdän ihan iloisesti.
"Moi!" Cindy moikkaa takaisin.
"Moi!" Clarissa moikkaa mua.
"Moi!" moikkaan takaisin.
"Moi!" Cindy moikkaa Clarissaa.
"Moi!" Clarissa moikkaa takaisin.
(Tällänen aika lyhyt tarina, en oo varma tuleeko esim leikkimistarvetta, mutta lkisää jos tulee. Saankos muuten nyt adoptoida Clarissan? Kun sanoit kahesta tarinasta. Via pitääkö olla pidempi?)
Moimoimoimoimoi. .-D Haha, aika veikeä mielikuva kahdestatoista kaiteella liukuvasta kissasta. xD Kahden tarinan jälkeenhän minä sen Clarissan sinulle lupasin, joten menkööt nyt vaikka tämä vähän lyhkäsempi olikin, mutta seuraavaa adoptointia saat sitten odottaa vähän pidempään ja kohotella enste näille vihreille pennuille tarpeita ja mielialaa reilusti. Saat 4 penniä, ja kohotan sitä leikkimistarvetta. .-)
-Kasa
Uutta uskoa!
Katsastus
Tässäkin kohden pidin taukoa kirjottelusta. Mouru myös muutti pois suntuubista, suntuubin lopettaessa.
Kinuskimaniaa ja pentukuumetta
8.8.2020
Odessan nk
"Mä oon maagikko, nimeltä Kíŋüškí" Kinuski rääkyy nurkassa lasipullon, ei edes pallon, kanssa!
"Mä haluun ennustukseni Kinuski!" Noki kiljuu.
"Mä en edes tiedä TEKEEKÖ MAAGIGOT ENNUSTUKSIA, mutta OKEI!" Kinuski huutaa vastaukseksi.
"Ja mä oon KÍŊÜŠKÍ!!!!!!" Kinuski karjuu täyttä kurkkua.
"Noki, mä ennustan sulle PENTUKUUMEEN!" Kinuski ennustaa.
"IIIIIIIIKKKK!!!!" Noki kiljuu ja kysyy sitten hiljaa: "ᴍɪᴋᴀ̈sᴇ ᴏɴ?"
"Sun pitää varoja pentuja! Varoa HENKESI EDESTÄ!" Kinuski kertoo maagisesti.
"TUPLA IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKK!" Noki kiljuu.
"Ja miks sä oot noin maaginen Kinuski?" Noki lisää kysyvästi katsoen Kinus, anteeksi Kíŋüškía.
"MÄ OLEN MAAGIKKO KÍŊÜŠKÍ!!!! Ja, mähän OOON MAAGIKKO, niin ILMANKOS OON MAAGINEN!" Kinuski selittää pyöritellen päätään ja silmiään samaan aikaan.
*Noki juoksee ulos, ovesta, toisestakin, ja ulko-ovesta viimein, laskettuaan kaidetta katutasolle. Kíŋüškí seuraa Noen puuhia ikkunasta katsellen. Noki käy pyörimässä mudassa, Kíŋüškí nauraa. Noki kiipeää puuhun ja katkoo risuja ja lehtiä, viimein palaa takaisin*
"Välttelenkö tarpeeksi hyvin?" Noki kysyy Kíŋüškílta.
"JOOO!" Kíŋüškí nauraa.
"Toi ei oo välttelemistä, vaan enemmänkin itsensä likaamista!" Ava menee keskeyttämään.
"EIHÄN OO KUN JUST PENTUJEN VÄLTTELEMISTÄ!" Kinuski ja Noki karjuvat yhteen ääneen ja katsovat Avaa kuin tyhmää. Ava katsoo samaan tapaan Nokea ja Kinuskia. Marja, ja Clarissa yhtyvät Avaan, ja Coco Kinuskiin sekä Nokeen. Yllätys, joukko on taas jaettuna puoliksi.
"Äppäppäppäppäää! Kaikki pesulle!" keskeytän kissat ja nostelen puhtaammat ovelle. Noki saa kävellä, sekä tietenkin Kinuski, siis Kíŋüškí.
Nappaan kaikkien pyyhkeet mukaan, sekä shampoo pullon ja hoitoaineen. Lähdemme kohti kylppäriä. Noki on erittäin mutainen, pitää myöhemmin imuroida Noen jäljet, ainakin huoneestamme.
Pääsemme kylppäriin. Nostan Noen varovasti kylpyammeeseen. Suihkutan Nokea suihkulla, jotta enin muta lähtisi.
"Päästäänkö me kylpemään?" Kinuski kysyy innoissaan.
"Mhhhh.... Vaikkapa! Sitten kun kaikki on pesty" kerron. Nappaan shampoopullon, ja sammutan suihkun. Kaadan shampoota kädelleni. Hieron sitä Nokeen.
"Kutittaa!" Noki nauraa.
*Hihihihihihiiii!*
"Valmista on!" Ilmoitan pian. Käännän taas vivusta suihkun päälle, ja pesen shampoot pois.
"Sitten on vaikka Kinuskin vuoro!" kerron. Nostan Noen pois, ja Kinuskin tilalle.
"Hei mua ei pestä! Mä pesen ite!" Kinuski vinkuu yrittäessäni hieroa shampoota kissaan. Kinuski hyppää aina sivuun.
"No selvä, voit koettaa, mut.." Kinuski keskeyttää minut: "anna se shampoo tänne!" Kinuski sähähtää.
"Tässä näin, mut.." Kinuski keskeyttää taas: "mä osaan!" Kinuski vakuuttaa.
"Selvä selvä koeta sitten" sanon, ja katson kun Kinuski pyörii ympyrää ammeessa, ja yrittää saada hierottua shampoota itseensä.
"Miks mulla on näin lyhyet jalat?!" Kinuski marisee. Kissa antaa viimein minun pestä itsensä.
"Viimeisenä vielä Clarissan vuoro!" ilmoitan pian.
"Okei" Clarissa sanoo. Tyttökissa kiipeää ammeen reunalle, ja liukuu ammeeseen.
Suihkutan Clarissan märäksi, ja alan levittää shampoota kissan turkille.
"Eihän tänne edes kutita! Eikä itsekkään tekeminen ole hankalaa!" Crarissa toteaa ja auttaa minua hinkkaamalla jalkoihinsa shampoota.
"Valmista tuli! Sitten kaikki pääsevät kylpyyn!" hymyilen nostaen samalla puhtaan Clarissan altaasta. Laitan veden valumaan, ja lorautan pian kylpyvaahtoa ammeeseen.
"Laitetaan kylpypommi!" Kinuski huudahtaa ja hyppää ammeen lähellä olevalle hyllylle. Kissa nappaa kylpypommin sieltä.
"Joo!" Avakin jo hieman innostuu.
"Mikä se on?" Marja pohtii.
"Mehän kerrottiin sillon kerran" Ava vastaa.
"Ainiin! Joo! Laitetaan se" Marjakin yhtyy mukaan.
"Joo! Ehdottomasti!" Noki ja Coco lähes kiljaisevat yhteen ääneen.
"Mulle käy!" Clarissa hymähtää.
"Laittakaa se kun amme on täynnä, ja voitte sinne mennä!" ehdotan.
"Sitten jokainen voi koskeekin siihen! Se tuntuu jännällä kun se on märkä, ja jo vähän hajonnut!" lisään.
"Joo!"
Kinuskin nk
"Kylpypommi, tippuu.." aloitan.
"NYT!" huudamme kaikki yhteen ääneen.
"Vesi alkaa jo vähän muuttua!" Noki huudahtaa.
"Minne se meni?" Coco kysyy ja sukeltaa etsimään.
"Löyty!" Coco huutaa ilmestyessään takaisin pintaan.
"Anna se mulle!" Marja pyytää.
"Tässä!" Coco sanoo ja antaa kylpypommin Marjalle.
"Tuntuu oudolta!" Marja toteaa.
"Nyt mulle!" Noki sanoo.
"Niinpä! Tosi outo, mut kiva!" Noki maukaisee iloisesti.
"Nyt mä!" sanon.
Kaikkien saatua pidentyä kylpypommia, päästämme sen taas menemään.
"Mulla on vaahtoparta!" Noki huudahtaa äkkiä.
"Sä näytät hauskalta!" Coco nauraa.
"Samaa olin sanomassa!" Ava kertoo. Teen itselleni vaahtoviikset ja hiukset.
"Kattokaa mua!" naurahdan. Huomaan Odessan ottavan kuvia meistä puhelimellaan.
"Ode ottaa kuvia!" huudahdan.
"HYÖKKÄYYYYSSS!" huudan ja heitän vaahtoa kohden Odessaa. Muutkin alkavat heittää vaahtoa pitkin ja piikin kylppäriä.
"Heiiiii! Nyt loppuu! Tämä on hoitolan yhteinen kylppäri!" Odessa valittaa.
Odessan nk
Palatessamme huoneeseemme, muistin taas mutaisen lattian.
"Kun ootte kuivatellut, siivotaan! Mä alotan jo siivoomalla tän lattian!" ilmoitan. Kissat siirtyvät sohvalle kuivettelemaan, ja minä haen imurin.
"ODESSA TOSI KOVA ÄÄNI!" Marja huutaa.
"EI KUULLA MITÄÄN!" Kinuski valittaa.
"MITEN NIIN ETTE KUULE MITÄÄN?" kysyn. Joudun huutamaan, jotta kissat kuulevat. Sammutan imurin hetkeksi.
"NO KUN ME KATOTAAN OHJELMAA!" Kinuski huutaa.
"Ei tarvii enää huutaa" sanon.
"Ja laittakaahan se läppäri pois ja auttakaa siivuoksessa!" pyydän, hieman ärsyyntyneesti. Kissat hyppäävät ylös sohvalta.
"No mitä pitäis tehdä?" Noki kysyy edistäen koko porukkaa.
"Hhmmm... Kinuski, Ava ja Coco, pyyhkikää keittiön tasot, ja muut tasot huoneessamme. Tässä on kaksi rättiä ja pölyhuiska, sekä ämpäri" kerron antaen samalla tarvikkeet. Porukka siirtyy pyytämääni työhön, aloittaen ilmeisesti keittiön tasoista.
"Noki, Clarissa ja Marja, kerätkää kaikki maassa olevat lelut, peskää vessan hanan alla likaisen muoviset lelut, ja jättäkää likaiset pehmolelut vessan lattialle, niin laitan ne pesuun. Laittakaa lelut lelulaatikkoon, mutta siistikää laatikko ensin rätillä, koska siinä on hieman pölyä päällä, ja heiman likaa siellä sisällä, kun säilötty siellä silloin kerran" kerron antaen samalla rätin ja ämpärin.
Laitan imurin uudestaan päälle. Jatkan siitä mihin jäin, sängyn alusesta. Päätin saman tien koko huoneen imuroida, sillä huone on sen verran pieni.
Pienen siivouksen tullessa valmiiksi, alan laittaa ruokaa.
"Tehkääs muuten läksyt sillä aikaa kun teen ruokaa, läksyt" pyydän.
"Että sitten maanantaina on taas kaikki tehty!" lisään.
"Ääääh!" Kinuski sanoo ja huokaisee syvästi.
"Millon me mennään kouluun?" Clarissa kysyy Noen, Kinuskin, Avan ja Marjan tallustaessa läksyjen pariin.
"Pian" vastaan. Laitan perunat ja kukkakaalin keittymään, sekä porsaankyljykset pannulle.
"Okei" Clarissa hymähtää ja häipyy sohvan reunaan, minne käpertyy, näköjään jo nukahtaneen veljensä viereen.
Noen nk
"Läksyjä on tylsä tehä!" Kinuski valittaa.
"Niinpä!" maukaisen ja otan ruotsinkirjani esiin. Meillä tuli kotitehtäväksi tehdä tehtävä kolme, sivulta 68. Se on suomennostehtävä. Pitkään miettimättä merkitsen ensimmäiseen vastauksen:
Fågel = lintu
Ja toiseenkin suhteellisen nopeasti muistan vastauksen:
Trä = puu
Laitan vastaukset vielä loppuihinkin:
Flygplan = lentokone
Styrelse = taulu
Hus = talo
Penna = lyijykynä
Sköldpadda = kilpikonna
Viimeinen suomennettava tehtävässä, oli haastavin. Kilpikonna. Mietin sitä pitkään, ennen kun vastauksen viimein muistin. Meille oli annettu vielä toinenkin ruotsin tehtävä, joka liittyi enemmän aiheeseemme, mereneläimet. Se oli sivun 69, tehtävä viisi. Alan tekemään sitä tehtävää. Siinä pitää kirjoittaa suomenkieliset, mereneläviin liittyvät lauseet Ruotsiksi. Aloitan tehtävän kirjoittamalla viivalle, Kaloja on paljon meressä lauseen alle:
Det finns många fiskar i havet.
Avan nk
Etsin repustani nokkahuilun, joka oli musiikissa pesty, ja saatu kotiin lainaan harjoittelua varten! Meille oli tullut läksyksi opetella nuotit G ja C2, sekä vielä harjotella nuotteja H ja A, jotka jo koulussa opettelimme viimeksi.
Menen vessaan, ja puhdistan vielä nokkahuiluni sellasella tikulla jotka sai puhdistusta varten kotiin mukaan, ja vedellä.
Pestyäni nokkahuilun, palaan muiden luo. Harjoittelen otteita edessäni olevan vihon ohjeiden mukaan. En puhalla, sillä huomaan Odessan näyttävän merkkejä, joista tajuan, että Clarissa sekä Coco nukkuvat, joten en voi soittaa. Hyppelehdin nokkahuilun ja vihon kanssa ovelle, ja raotan sitä hieman, että pääsen luikahtamaan käytävälle. Etenen portaat alas, ja ulos asti. Nyt voin soittaa.
Harjoittelen esim vielä H ja A nuotteja.
*🎶🎶🎶*
Sitten aloitan opiskelun G nuotista.
*〰️*
Se kävi jo lähellä! Yritän siis uudestaan!
*♪* G!
Soitan sen muutamaan kertaan.
*♪♪♪*
Sitten yritän C2 nuottia.
*➿*
Se menee hieman pieleen. Päätän koettaa siis uudestaan.
*➰*
Se menee jo hieman paremmin. Harjoittelen nuottia niin kauan, että viimein saan sen soitettua!
*➿* jälleen hieman pieleen
*➰* paremmin!
*〰️* lähellä!
*〰️* taas!
*♪* C2!
Marjan nk
Liikassa oli tullut tehtäväksi nimetä kaikki monisteen liikkeet, ja tehdä ne itse. Avaan vihon, jonne liimaan ensin tunnilla annetun monisteen, ja sen jälkeen alan katsoa tehtävää.
"Kirjoita jokaisen kuvan alle, mikä liike on kyseessä. Kuvien välityksestä saa plussan" luen hiljaa ääneen.
"Muista myös tehdä liikkeet itse, ja kirjoittaa miltä liikkeet tuntuivat, paperin alareunassa oleville viivoille. Kirjoita jokaisesta liikkeestä vähintään yksi lause! Voit pyytää apua liikkeiden tekemiseen, ja tarvittaessa nimen muistamiseen, mutta älä pyydä vastausta, ja pohdi ensin itse!" jatkan hiljaa puhuen. Katson ensimmäistä kuvaa. Se on selkeästi punnerrus, josta opettaja kertoi viime tunnilla. Kirjoitan viivalle: 'punnerrus'. Koetan tehdä punnerruksen. Se on haastavaa, mutta viimein saan sen tehtyä! Kirjoitan paperin alareunaan: 'Punnerrus oli alkuun hieman haastava, mutta lopulta se onnistui!'
Etsin värit, ja väritan kuvan. Väritkin kissan ruskeaksi, ja lattian harmaaksi. Se oli kuvassa siis kiveä!
Katsoin seuraavaa kuvaa, mutten meinannut tunnistaa sitä. Tassutan Odessan luo vihon kanssa.
"Odessa! Auta! En keksi tätä!" pyydän.
"Hmmmm... Katsos, siinä ollaan selältään ja noustaan sitten istumaan kädet niskan takana, ja se on nimetty sen mukaan, mitä sen tekemisessä tarvitaan, muistatko nyt?" Odessa kysyy.
"Ainiin! Oliko se, se joku vatsa juttu?" kysyn innoissani.
"Joo! Vatsa mikä?" Odessa kysyy vihjailevasti.
"Vatsa, ööö, vatsan napa? E, ei, öm, vatsalihas!" huudahdan.
"Hyvä!" Odessa iloitsee. Palaan olkkarin pöydän ääreen. 'Vatsalihas' kirjoitan. Seuraavaksi koetan vatsalihaksen tekoa. 'Se on tosi rankka tehdä!' Kirjoitan.
Kinuskin nk
"Odessaaaa! Meille tuli läksyks kotitaloudessa tehä smoothie tai smoothie bowl, ja ottaa kuvat sen aineksista, teosta ja valmiista" kerron.
"Okei, tossa on blenderi, ja ota pakkasesta marjoja, ja kaapissa on maitoa, niin tee smoothie bowl, koska pakkasessa on vaan marjoja, jääkaapissa ei" Odessa ohjeistaa hieman.
"Ooookkei" sanon. Avaan pakkasen, ja otan sieltä mustikoita, mansikoita ja kivettömiä kirsikoita. Lisäksi otan maidon jääkaapista.
"Oliko teillä mitään ohjetta siinä?" Ode kysyy täysin työn touhussa ruuan kanssa.
"Oli, sai valita kolmesta, mä otin sen jossa on mustikoita, mansikoita ja kivettömiä kirsikoita" vastaan. Otan kuvan aineksista, ennen kun avaan pussit, ja kaadan sisällöt blenderiin.
"Kinuski, pitikö sitä ihan noin paljon laittaa?" Odessa kysyy kun kaadan pussillisen mansikoita blenderiin.
"En mä tiiä" vastaan, ja katson ohjetta.
"Saat tehdä kuinka monta annosta haluat. Jos teet yksi, laita..... jos kaksi...... kolme.... neljä..... viisi..... kuusi...... seitsemän.... kahdeksan..... yhdeksän..... ja maximissaan kymmenen......, mä vaan tein ton vikan verran, koska sai valita vaan jonkun" selitän.
"Kinuski me ei tarvita KYMMENTÄ annosta sitä smoothie bowlia! Olisit voinut tehdä vaikka viisi, koska ei kaikki edes kokonaisia annoksia tarvitse, pennut ehkä maistavat vain lusikallisenkin verran!" Odessa mätkättää.
"Okei okei mä laitan vähän takas" sanon ja kaadan happaman näköisesti takaisin pussiin vähän, kuitenkin alle puolet marjoista. Laitan loputkin marjat blenderiin, ja lorautan Odessan pakottamana 5 annoksen ohjeen mukaan maitoa sekaan.
"Nyt menee päälle!" ilmoitan.
15 min ->
Odessan nk
Viimein kaikki ovat pöydässä. Kinuskin tekemä smoothie bowl oli laitettu jääkaappiin, sillä sitä ottaisimme jälkkäriksi.
"Jokaiselle yksi peruna, puolikas porsaankyljys, sekä vähän kukkakaalia, mutta lisää voi syötyään ottaa" kerron laittaessani jokaiselle annosta. Kaadan kaikille vielä Kinuskin smoothie bowliin avaaman maitopurkin loput, jolloin jokaiselle tulee puolisen mukia maitoa.
"Tää on hyvää!" Marja sanoo mussuttaen ruokaa. Kinuski näyttää kissan peukaloaan suu täynnä ruokaa.
"Saanko mä vähän lisää kukkakaalia?" Clarissa kysyy jo pian.
"Miten sä jo noin nopeasti söit?!" naurahdan mutta annan Clarissalle lisää kukkakaalia. Kieltämättä, vaikka itse sanonkin, ateria oli hyvä, ainakin parempi kun pikaruuat, vaikken kovin vanha olekaan, enkä kovin taitava ruokaa tekemään!
"Muttaa, Kinuski, mikä se sun mun päälle kirouksen langetus juttu oli?" Noki kysyy.
"Pentukuume! VARO PENTUJA!" Kinuski huudahtaa.
"AINIIN IIIIIIIKKKK!!!!" Noki kiljui ja syöksähti pöydän alle niin että pöytä keikkui.
"Noki! Ylös sieltä!" huokaisin.
"Mä syön nyt täällä!" Noki ilmoitti. Tassu kohosi pöydän alta, ja nappasi lautasen. Pian se kohosi uudestaan, ja noukki maitolasin.
1h ->
"Nyt kyllä uni maittaa!" Kinuski tokaisee pestessään hampaitaan.
"Niinpä!" Nokikin hymyilee. Ava pesee hampaita keskittyneesti katsoen peiliin, ja Marja ottaa oppia. Coco on jo huuhtomassa hammasharjaa, ja vailla enää harjausta. Clarissakin on jo pian valmis, mutta tuijottaa tyhjyyteen, ainoastaan hammasharjan liikettä tehden.
"Mä oon nyt valmis!" Coco ilmoitti.
"Äppäppäppä, harjaus!" pysäytän Cocon. Otan harjan esiin, ja Cocon syliin. Katselen kun muut kissat pesevät hampaitaan katsellen peilistä. Eniten huomiota herättää Kinuskin ja Noen oudot ilmeet ja pelleily hampaita pestessä. Coco ottaa mallia ja alkaa pyöriä sylissäni.
"Heiiii, Kinuski ja Noki! Coco kans!" ärähdän hieman, mutta lempeästi. Vedän pitkin vedoin Cocon turkin siistiksi, ennen kun päästän pojan menemään. Seuraavana Clarissa hyppää syliini, hampaiden pesun tullesta valmiiksi. Jatkan harjaamaan Clarissan turkin siistiksi, joka kyllä suhteellisen siisti alun perinkin oli. Vain muutama hassu pieni takku ilmeni.
Samoin harjaan jokaisen kissan. Kinuskilla ja Noella oli eniten takkuja, mutta Avalla vähiten. Marjalla hieman. Kaikilta löytyi kuitenkin takkuja, sillä kaikki olivat pesulla käyneet aiemmin. Noki, Kinuski ja Coco temmeltävät usein enemmän, Noki ja Coco Kinuskin perässä tehden, joten takkuja kolmikolta löytyi siksi eniten. Avasta, koko konkkaronkan kolmanneksi vanhimmasta ottavat enemmän Marja ja Clarissa mallia, vaikka Clarissa tosi itsenäinen onkin. Ava taas ei ole niin johtajatyyppiä, joten sen puolikkaan johtaja on ehdottomasti Clarissa. Koko konkkaronkan johtamisesta kinastelevat usein Coco ja Clarissa, mutta enemmän Clarissahan se on, järkevyydellään, mutta Kinuski silti vie kinastelun voiton olemalla vanhin, mutta sekopäisin tosin.
"Nyt kaikki on pesseet hampaat, ja harjattu, joten nukkumaan!" ilmoitan. Kaikilla muilla kissoista on unikopat, paitsi Cecilia ja Marjalla, joilla on unikorit, sekä Clarissalla, joka toistaiseksi nukkuu Avan kanssa, Avan unikopassa, sillä ei Cocon kanssa nukkuminen kannata, korin herruuden kinastelun koko yön takia.
"Hyvää yötä!" kuului vielä muutama naukaisu, ennen täyttä hiljaisuutta, nukahtamista.
Tarpeet:
Kaikille:
-Hygieniatarve (kylpy, pesu & hampaiden pesu)
-Nälkätarve (ruoka)
-Siisteystarve (Noen mutien siistintä, pieni muu siivous ja turkin harjaus)
-Unitarve (Coco ja Clarissalla päiväunet + kaikilla lopussa nukahtaminen)
Koulu plussat:
Noki:
-Ruotsi
Kinuski:
-Kotitalous
Ava:
-Musiikki
Marja:
-Liikunta
Poista kaapista:
-1x maitopurkki (smoothie bowliin ja juomiseksi)
-6x peruna
-3x porsaankyljys
-1x kukkakaali
Vastaus:
AAAAAA vähänkö tykkäsin maagikko-Kíŋüškísta, vaadin että muutat Kinuskin viralliseksi lempinimeksi Kíŋüškí. .-DD Noki-raukka säikähti pentukuumetta ja yritti vältellä sitä ainakin toistaiseksi onnistuneesti. .-D Kylpypommissa riittikin kissoille hämmästeltävää pesun aikana, apuva kun kisut onnistuivat roiskimaan yhteiskylppärissä. x-) Kiva miten koululaiset valmistautuivat jo kouluun paluuseen läksyjä tekemällä, olit keksinyt mukavan monipuolisia soveltavia tehtäviä taitoaineisiin sen sijaan että kaikki tehtävät olisi ollut pelkkää kirjojen ääressä pänttäämistä! Kinuskin smoothie-tehtävästä tulikin samalla kaikille maittava jälkkäri! Tosi kiva pitkästä aikaa lukea sinunkin kirjoituksiasi, saat tästä tarinasta 44 penniä, kohottelen tarpeet ja lisään kouluplussat. .-)
-Kasa
Alienpennut höpöttää
10.9.2020
- - - - - - - - - - - - - - -
Keitäs me ollaan?
Höpötystuokio
Äidin ja isän tapaamiset
- - - - - - - - - - - - - - - - - -
Keitäs me ollaan?
Clarissa...
Hellureijaa Odessa, meidän hoitaja anto alkaa kirjoitella tällästä! Elikkäs sis mä, Clarissa kirjottelen nyt, ja mun ärsyttävä veljeni Coco on myös mukana. Cindy, meidän siskokin on hengessä mukana, ja kirjoittaa oman pienen osuutensa, joskus....
Me ollaan siis vihreitä! Meidän äiti, Hipsulikin on vihreä, ja isä, Rico harmaa, ja Cindy on periny vähän iskääkin turkinvärissäkin, koska se on vähäsen harmaa!
Höpötystuokio
Coco....
Kerrottiin Clarissan kaa Cindylle tästä, että saadaan kirjottaa!
"Me höpötetään muuten aika usein, mut miks te ette oo ennen saanu kirjottaa siitä?"
"En mä tiiä" Clarissa vastaa.
"Ei me kyl kauheen kauan aikaa sitten Odessalle mentykkää!" Clarissa lisää.
"Ainii joo!" Cindy sanoo ja pomppii paikoillaan. Ollaan siis puuhakammarissa, ja mulla on tässä Odessan läppäri ja joo.
"Anna se jo tänne!" Clarissa maukuu ja nappaa läppärin.
Clarissa....
Katseeni käy hetken muissa. Kinuski kiipeilee juuri ylätasanteelle, virittämällään köydellä, joka on kiinni ylätason kaiteessa. Vattu näyttää Kinuskille, että parkour on paljon helpompaa! Odessa ja Noora istuskelevat sohvalla jutustelemasta jostain. Luoksemme asti kuuluu silti:
"On nua alienit nopeita oppimaan! Kirjottelevatkin sujuvasti jo!" Odessa hymyilee ja katsoo meihin päin. Teeskentelee etten olisi huomannut Odessan katsetta.
"Niinpä! Cindykin, noh, osaa jo sekoilla" Noora tekonaurahtaa. Cindy ei kylläkään tainnut sitä kuulla, koska sai juuri valmiiksi palikkatornin, jonka tuhosi rynnimällä sen päälle.
"Edistystä sekin! Paremmin kuin muut kissani tuon ikäisinä!" Odessa nauraa hiljaa.
"Heh, samoin!" Noora hihittää.
"Tänne se!" Coco huudahtaa ja vetäisee koneen eteensä.
Coco...
"Cindy ota kynä kii!" huudan ja heitän kynän.
"Okei" Cindy sanoo ja yrittää ottaa ilmasta kynän kiinni, muttei onnistu. Vattu kuitenkin pelastaa tilanteen loppumetreillä. Parkouraa luoksemme ja nappaa voltista kynän.
*taptaptaptaptaptaptap* Cindy taputtaa nopeasti innoissaan.
"Bravooooo!" Cindy huudahtaa.
"Kittooss! Kittooos!" Vattu kumartelee ja ojentaa kynän Cindylle.
"Kato MÄ SAIN KII!" Cindy huudahtaa innoissaan.
"Uza uza uza uza!" Cindy huutaa ja tanssii voiton tanssiaan.
"Joo tapu tapu!" sanon kyllästyneen oloisesti.
Clarissa....
Coco ei näköjään jatkanut siitä mihin mä jäin, mutta siis, mustikka piirtää, Ava myös. Kuulen tänne asti Avan harmittelut:
"Mua harmittaa etten valinnut kuvista! Mä en huomannut että sekin oli koulussa mahdollista valita!" Ava huokaisee.
"Noh, valitse ens vuonna! Ja voithan sä piirtää muutenkin! Ja maalata!" Mustikka lohduttaa.
"Niin" huomaan Avan surun muuttuvan hymyksi. Hymyilen itsekkin. Nella tassuttaa lähemmäksi.
"Aaaa, te piirrette, mäkin voisin!" Nella sanoo ja istahtaa Avan ja Mustikan seuraan.
"Mä voisin piirtäää, hmmmm... Mustikan! Siis sut Mustikka, ja sun viereen mustikan!" Nella päättää huvittuneesti.
"Sehän on hyvä idis! Mä piirrän sut, ja nallen! Melkein kun Nella, mutta nalle!" Ava ilmoitta ottaen samassa uuden paperin.
"Ja mä piirrän Avan! Jaaaa, vaikka, lavan! Niinkun Ava, mutta eteen l!" Mustikka kertoo ja ryhtyy piirtämään.
"Niin kato Kinuski! Paljon helpompaa!" kantautuu ääni pieneltä, ikään kuin parvilta. Vatun väitös.
"Eihän oo! Kato nyt! Paljon nopeempaa ja vaivattomampaa!" Kinuski väittää ylpeänä pääsystään ylös asti. Pääasia että molemmat hymyilevät, eli hauskaa silti on!
Katson muualle. Marja ja Noki hyppivät sängyllä, Aamun ja Mocan katsoessa vierestä. Kuulen vaimeaa puhetta:
"Mitäs huomenna aamupalaksi? Yllätetäänkös Noora ja tehdään jotain itse?!" Mocca ehdottaa.
"Ei varmasti!!! Räjäytät koko keittiön!" Aamu huudahtaa, näyttäen siltä, että aikoo pitää Mocan olohuoneen sohvalla koko aamun, vaikka mikä olisi!
Katson vielä yhteen suuntaan, jossa näen Ricon ja Gakun. Ne keskustelevat kaikesta turhasta:
"Mitäs ruokaa huomenna syötäis?" Rico kysyy.
"Mitä vaan, kunhan kokkina ei oo Mocca!" Gaku maukuu vastaukseksi.
"Oukkidoukki! Elikkäs siis, kissankarvasoppaa!" Rico päättä.
"Mitä vaan, paitsi sitä!" Gaku vinkkaa.
"Mutta siis lohikäärmeet, LOHIKÄÄRMEET!..." Rico aloittaa.
Elikkä siis kaikkea, paitsi järkevää! Kuin pennut, puhuvat satuolennoistakin, hihii!
"Mutta siis arvatkaa mitä!" Cindy huudahti hiljaa innoissaan.
"No?!" kysymme Cocon kanssa innoissamme.
"MÄ SAIN KYNÄN KII!" Cindy huutaa ja jatkaa voitontanssiaan.
"UZA UZA UZA UZA!"
"Nooo mut siis Cindy, meil oli yks päivä jotain Kinuskin tekemää outoo juttuu" kerron.
"Kiva" Cindy nyökkää ja jatkaa voitontanssiaan.
"UZA UZA UZA UZA"
"SE OLI SMOOTHIE BOWLIA!" Kinuski karjaisee takavasemmalta äkkiä.
"NIIN JUST!" Vattu sanoo räppärin puhetyylillä.
"AAA!"
"Lelu päähän!" Coco sanoo ja heittää mua ja Cindyä päähän leluilla.
"LELU ITTES PÄÄHÄN!" huudamme ja nappaamme maasta molemmat niin monta lelua kun saamme, ja lähdemme jahtaamaan Cocoa.
"IIIIIIKK!" Coco huutaa ja pinkaisee
juoksuun.
Höpötystuokio, muuttui, jahaustuokioksi.
Äidin ja isän tapaaminen
Clarissa....
Kävelemme kohti alienkissojen huonetta, äidin huonetta! Ja tietenkin muiden alienkissojen.
"Iskä! Iskä! Iskä!" Coco hyppii Ricon vieressä.
"Noh?" Rico kysyy.
"Miks äiti lähtee sitten myöhemmin?" Coco kysyy hieman surullisena. Ricon katse näyttää Cocolle, ettei ole varma.
Saavumme alienkissojen huoneen ovelle.
*Kop kop*
"Sissään!" kuuluu Sylvin väsynyt ääni sisäpuolelta.
"MAAGIKKO KÍŊÜŠKÍ TULEE!" Kinuski karjuu ja hyökkää sisään. Sylvi nauraa hieman, mutta sitten nukahtaa.
"Muitakin osaa väsyttää!" Rico karjaisee ja tassuttaa Sylvin luo sohvalle, hyppää sille, ja käpertyy tyynykasaan nukkumaan.
"Ookkei" Mustikka sanoo ja astuu peremmälle huoneeseen. Muut tassuttavat perässä.
"Hippa!" Kinuski huudahtaa ja tökkäisee Nokea. Noki lähtee jahtaamaan Vattua, joka yllätys yllätys tajuaa heti jujun juonen ja pinkaisee pakoon. Parkouraa hyllylle istuskelemaan, Noen päättäessä vaihtaa kohdetta vaikeasta Vavatusta helpompaan Hipsuliin, joka on hypännyt leikkiin mukaan.
Coco....
Raahaan koneen nurkkaan, ja piiloudun sen kanssa tyynykasaan, jottei mua otettaisi kiinni, ja saisin kirjoitella.
Hippa jatkuu Mocan jäämisellä kiinni. Mocan ei tarvitse jahdata kauaa, kun saakin jo Sylvin kiinni, joka on herännyt meluun, ja tullut mukaan. Sylvin jäätyä kiinni, naaras kuitenkin nukahtaa, ja vuoro vaihdetaan ei vielä kertaakaan jääneeseen Vattuun.
"Miks mut ikinä laitetaan jäämään, kenet vaan teistä on helppo saada kii!" Vattu pyöräyttää silmiään, ja juoksee, parkouraa ja hyppelee Clarissan kiinni nopeasti.
"Iskä saa nyt jäädä!" Clarissa ilmoittaa ja juoksee sohvan luokse, jonne Sylvi oli kiikutettu takaisin nukkumaan. Clarissa kaivaa Ricon esiin tyynyvuoren alta, ennen kun kertoo:
"Sä oot nyt hippa!" ja koskettaa iskää hellästi.
"Mmm joo joo" Rico sanoo vielä unessa.
"NYT YLÖS SIELTÄ SOHVAPERUNA!" Mocca karjaisee äkkiä Ricolle.
"Mmmit mitä piti tehdä?!" Rico ponkaisee pystyy ja kysyy.
"Menemme hippaa, sä olet!" Mocca ilmoittaa ja nelistää kauemmas, vaikka tietää ettei iskä sitä saisi kiinni vaikka olisi lähelläkään, iskä on vähän laiska, hihihihi.
Tarpeet:
Kaikille kissoista
-leikkimistarve (puuhakammarileikit + alienkissojen tapaamisen yhteydessä leikit)
-liikkumistarve (hippa alienkisujen luona)
Vastaus:
Huh mitä menoa, uijui ku tykkään Cocon, Clarissan ja Cindyn pentukolmikon yhteisestä sähellyksestä kynäjahteineen ja tansseineen. x-3 Hauskoja nuo kissojen nokkelat-rimmaavat piirustuaiheet. .-D Kiva että alienpennut kävivät tapaamassa vanhempiaan, ymmärrettävää että äidin tuleva lähtö aiheuttaa vähän huolta. .-/
Mielialaa ei valitettavasti voi kohottaa kuin yhden "pykälän" kerraallan eikä tarinan pituus ihan riitä kahteen ikäpisteeseen, mut suuremmassa osassa tarinassa olevat kissat saavat juu enemmän ikäpisteitä kerralla, joten tämä kannattaa jatkossakin huomioida mikäli toivot jonkun tietyn kissasi kasvavan nopeampaan tahtiin. c-. Saat 20 penniä ja kohotan tarpeet!
-Kasa
Sadesäitä ja kaikenlaista kaaosta
18.9.2020
Avan nk
"E-eikai tuolla sada?" kysyin kauhistuneelle äänellä hereillä olevalta Kinuskilta.
"Kyllä vaan sataa! Ja on kuraa!! Tosi TOSI paljon kuraa!" Kinuski iloitsee.
"T-t-tosi paljon kuraa?" varmistan kuulleeni oikein.
"Jep!" Kinuski hymyilee
"Syödään leivät ja mennään ulos!" Kinuski ehdottaa, mutta vastausta odottamatta vetäisee jo minut keittiön saarekkeen ääreen.
"Mitäs saisi olla leivän päälle?" Kinuski kysyy kuin joku baarimikko.
"Öm, eihän meillä edes siihen päälle kun voita ole!" sanon ihmeissäni.
"Ei niin, kyselen silti!" Kinuski sanoo ja alkaa leikata leipää.
"Kuinkas monta siivua?" Kinuski kysyy.
"Yks, en mä jaksa enempää, niinkun et säkään, tiiät sen" sanon.
"Nii, kysyin silti!" Kinuski sanoo ja katsoo mua kuin kysyminen vaikka tietää vastauksen, olisi ilmiselvää.
Kinuskin nk
"Herääköhän muut pian?" mietiskelen.
"En mä tiiä" Ava vastaa.
"Vihdoin susta on muuten alkanut tulee aikuinen!" Ava huudahtaa.
"JA MÄ EN PYYTÄNYT VASTAUST, mitä sanoit mun päälle? Aikuinen, pah!" naurahdin.
"Taikka, eipä sittenkään mitään, perun sanani, susta ei oo vieläkään alkanut tulla aikuinen!" Ava toteaa. Niinpä! Miettiä nyt vähän, mä, aikuinen, ei ikinä!
"Miten Quzin kaa?" Ava tiedustelee.
"Eipä hirveesti ystävänpäivän jälkeen" kerron leikatessani leipää mahdollisimman tarkasti, yleensä siipaleista tulee joko liian ohuita, taikka liian paksuja!
"EI MITÄÄN YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN?! YSTÄVÄNPÄIVÄ OLI KUUKAUSIA SITTEN! QUZ TEKEE NYT KYLLÄ JOTAIN MUUTA!" Ava karjaisee. Heräämisen ääniä kuuluu, ja pian nurkan Clarissan unikopan kansi ponnahtaa auki, ja Clarissa hyppää ulos.
"Heräsin karjaisuun" Clarissa kertoo hieman unisesti tosin vielä.
"Mm-mitä? Kuka täällä nyt tähän aikaan karjuisi" Ava valehtelee itseään tietämättömäksi.
"Sä" Clarissa sanoo. Oli luultavasti tunnistanut Avan äänen.
"Okei okei, mut Kinuskilla ei oo ollu MITÄÄN QUZIN KAA YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN!" Ava huudahtaa kauhuissaan.
"Ja heräsin kukaan muu?" Ava kysyy vielä.
"EIKÄ!" Clarissa huudahtaa.
"Kuka on Quz" kuulen Clarissan kysyvän Avalta. Ava supisee jotain Clarissan korvaan.
"Aa okei, EI OO TOTTA KINUSKI NYT!" Clarissa huudahtaa.
"Ja ei kai" naaras vastaa vielä Avan kysymykseen.
"Mithää?!" kysyn. Olen seurannut keskustelua jo hetken sivusta.
"NOKUN QUZ ON NYT KEKSINYT VARMASTI JOTAIN MUUTA!"
"Okei okei mä lähetän kirjeen, vaikka mennäänkö ravintolaan tai kahvilaan joku päivä?" ehdotan ja loikin paperikasan luo. Noita kahta pitää aina miellyttää!
"Joo! Muista laittaa alkuun tervehdys, ja laita ekaksi ravintola, koska se on sellanen hienompi paikka!" Clarissa ja Ava ohjeistavat väkipakolla, en mä mitään ohjeita tarvii! Ei sitä muutenkaan muut kun Quz nää.
"Teksti on valmis" ilmoitan.
"Ja maksa myös Quzin ruoka jos johonkin meette! Ja... ja...." Clarissa ja Ava mätkättävät. Ehdin avata oven, ja luikkia käytävään Avan ja Clarissan puhuessa. Huokaisen. Tassutan portaisiin, ja hyppään kaiteelle. Liu-un alas asti, jossa nään vähän jopa pelottavan näköisen Kasan, joka nostaa tiskin takana lapun.
"Joo mäkään en ymmärrä miks postiin pitää viedä ne kirjeet, vaikka voisit vaan viedä ne ite ja olla maksamatta postikulujen mut joska mä vaan saan enemmän rahaa, se kelpaa mulle! Ja lisäks vaikka tää on mun hoitola niin joo ei mitään hajuu äks dee" luen.
"Miiiittttäääää?!" kysyn mutta jatkan matkaa postikonttorille.
"Kirje Simssiliinin asuntoon" ilmoitan. Nappaan tiskiltä kirjekuoren, ja sujautin kirjeen sinne. Laitan kuoren kiinni, ja kirjoitan pöydällä olevalla kynällä kuoreen: quzille
Työnnän kirjeen tiskin takana olevalle tyypille, joka nappaa sen, ja sujauttaa pöydässä olevasta reijästä, josta kirje mahtuu kylki edellä. Kurkkaan pöydällä olevaan toiseen reikään, mutta nään siellä vaan tyhjyyttä.
"Mitä tuolla on?" kysyn tyypiltä.
"Sinne menee kaikki paketit, ja ne menee sieltä lähetettäviks" tyyppi kertoo.
"Kiva" sanon ja kävelen muutaman askeleen lähemmäs, virhe!
"Wouuuuuuu!!!" huudan horjahtaessani, ja tippuessani aukosta.
"Apuaaaaa!" huudan. Tipun alaspäin, paljon alaspäin, mutta sitte tunneli kääntyy loivasti hieman oikealle.
"Auts! AI! IIK! Kääk!" huudan kolahdellessani koviin seiniin. Tuntuu kuin menisin vesiliukumäkeä, mutta ilman vettä, ja kolahdellen kaikkialle, kuin vahingossa laskunsa aloittanut, niinkun käytännössä olenkin.
Clarissan nk
"Minne Kinuski meni?" kysyn yhtäkkiä.
"En mä tiiä" Ava vastaa. Välittämättä Kinuskin äkillisestä katoamisesta, tassutan keittiöön, ja otan yhden Kinuskin leikaamista leivänpaloista.
"Otatko sä?" kysyn Avalta.
"Ei kiitti, ota sä vaan" Ava vastaa.
"Nälkä nälkä!" kuuluu Cocon unikorista.
"Mutta Coco näyttää haluavan" Ava lisää hilpeästi. Coco puhuu unissaan, sillä pojalla on silmät kiinni.
*hihi*
"Tulossa on Coco!" naurahdan ja nappaan toisenkin Kinuskin leikkaaman siivun. Voitelun siivut. Tassutan Cocon unikorin luo, ja jätän leivän lautasen päällä sen eteen.
"Mitä tehdään?" kysäisen sitten Avalta.
"Piirreetäänkö? Tai maalataan? Käytetään Kinuskin vesivärejä ja liituja! Ja, Noen ja Kinuskin lyijykynii, niin on, ja miks ei muuten meillä?!" Ava ihmettelee.
"Käydään ostaa!" ehdotamme yhteen ääneen.
"Joo!"
Avan nk
Clarissa syö leipänsä nopeasti, minun valmistellessa lähtöä.
Nappaan Odessan rahoista muutaman pennin, mutta huomaankin rahojen vieressä olkkarin pöydällä jotain.
"Clarissa tuu kattoo" pyydän. Clarissa loikkii luokseni.
"Ostoslista" Clarissa sanoo.
"Ajatteletko samaa kun mä?" kysyn. Clarissa nyökkää.
Nelistämme ovelle, ja raotamme sitä niin, että mahduimme juuri ja juuri luikertelemaan ulos.
"Mitä siin on?" kysyn Clarissalta joka tutkii ostoslistaa.
"Otin muutamakyt penniä mukaan, riittääköhän?" lisään kysyvällä äänellä. Steppaamme rappusia alas, Clarissan kertoessa:
"Paljon kamaa!"
"Ja, näköjään vesimelonikin, siinä vesimelonien perässä lukee, muista ostaa ennen kun alennus loppuu!"
"Okei" sanon. Pääsemme alimpaan kerrokseen, ja oville, nopeasti.
"Äh! Ulkona sataa yhä!" huudahdan masentuneesti.
"Clarissa, varautunut kaikkeen! Ei rimmaa..." Clarissa sanoo aukaisten sateenvarjon.
"Hyvä Clarissa! MUTTA AVASIT SEN SISÄLLÄ!" huudahdan kauhuissani. Kasa katsoo meitä vastaanottotiskin takaa murhaavan näköisenä, nostaen hitaasti lappua, jossa lukee jotain, sekä toistakin lappua, jossa lukee jotain.
"Älkää huutako" Clarissa lukee.
"Sinua seuraa huono onni Clarissa" luen.
"Miten? Miten se tietää kirjottaa noi etukäteen?!" huudahdamme toisillemme. Kasa nostaa vielä yhden lapun.
"Simssiliini ennustaa nää" Clarissa lukee.
"Aa!" sanomme yhteen ääneen ja käännymme katsomaan takaisin ovelle, ei Kasaa, josta on tullut hijainen lappuriivattu. Riivattu olet sä Ava! Eikun Clarissahan se on! Ainiin hupsistaaaaa!
-Simssiliini
Clarissan nk
Jatkamme matkaamme ulos, kauppaa kohden. Tämä on ensimmäinen kertasi kaupassa ilman Odessaa, ja varmaan niin myös Avan!
"Saanko tulla selkääsi? Jotta voisimme mennä kovempaa, mutta pysyä sateenvarjon alla?" kysyn.
"Joo, miks ei!" Ava sanoo ja pysähtyy. Ava laskeutuu vähän, niin, että pääsen nousemaan naaraan selkään.
"Jiihaa!" huudan nelistäessämme pitkin märkää katua. Saavumme kohta marketin luo.
"Sisään sitten!" sanon sulkien samalla sateenvarjon, ja laskeutumalla Avan selästä.
"Minne ensin?" Ava kysyy.
"Mennäään.... Hygienia, kauneus ja siisteys osastolle!" ilmoitan. Kävelemme pitkin marketin kovia käytäviä suhteellisen perällä olevalle hygienia, kauneus ja siisteys osastolle.
"Kaksi kissanhiekkalaatikkoa, hammasharja, pyyhe" luettelen.
"Ookkei" Ava sanoo nyökytellen.
Saatuamme ostokset kasaan, siirrymme kassalle.
*Pip pip pip* kassa piippaa ostoksia. Odotamme Avan kanssa jännityksellä summaa.
"Kolmekymmentä penniä" kassatäti pyytää.
*huokaus*
Rahat riittävät. Annamme Avan kanssa yhdessä summan, pakkaamme tavarat ostoskassiin, ja heilautamme kassatädille hymyillen.
"Autettiin samalla Odessaa!" Ava hymyilee.
"Niin! Ja saatiin meidän kynät! Päästään nyt piirtää ja maalaa!" lisään. Ensimmäinen seikkailuni ilman Odessaa, mahtavaa!
"Nähdäänkö vielä minimerenrannalla?" Ava ehdottaa.
"Joo!" hyväksyn ehdotuksen innoissani. Sadekelin on loppunut, joten ei haittane, jos poikkesimme vielä pikaisesti minimerenrannassa!
Kinuskin nk
Viimein laskeuduin johonkin, maahan! En ole enää putkessa! Ei, en ole myöskään maassa, paitsi olen, jos maa liikkuu, OLEN AUTOSSA! Menin varmasti pakettien mukana postiautoon! Olen myös laatikossa! Tippuuko putkesta laatikkoon, joka paketoidaan?
"APUAAAAA!" huudan.
"APUAAAAAAAA!" huudan toistamiseen, niin kovaa kuin ääntä lähtee. Tajuan kuitenkin pian, että minulla on kynnet! Voin raapia aukon, niin että pääsen pois! Otan kynnet esiin, ja aloitan aukon tekemisen, mutta kynteni eivät tee reikää, kuuluu vain kammottava ääni.
*MJAUUUU!*
Eikai, vain paketti ole jotain peltiä, rautaa? Mitä se on?!
Sillä aikaa:
Odessan nk
Haukottelen. Kuulen muitakin heräämisen ääniä. Nousen istumaan sängylleni, ja katson kädessäni olevaa älykelloa. Olen nukkunut tänä yönä 8 tuntia ja 42 minuuttia, aika hyvin siispä! Melunkin aikaisin nukkumaan, kuten kassatkin. Kellon osuus älykellosta näyttää 6.23.
Nostan puoliksi maassa lojuvan peiton takaisin sängylle, ja nousen seisomaan. Noen kopan kansi lennähtää auki.
"Huo-mmenta!" Noki toivottaa haukotellen. Samalla Marja kömpii korostaan pois, kaatamalla samalla sen.
"Huppista!" sanon leikkisästi ja nostan korin taas pystyyn, Marjan tassutettua kauemmas. Viimein Cocokin nousee ylös.
"Uu! Leipä!" Coco huudahtaa.
"Just tätä toivoinkin!" kolli naurahtaa ja tunkee leipää suuhunsa. Katselen ympärilleni huoneessa, mutten näe ketään. Silti Clarissan, Kinuskin ja Avan lipat ovat avatut, ja tyhjillään. Missä he ovat?
Avan nk
Saavumme minimerenrannalle, ja tassutamme rantaviivalle.
"Kylmää!" Clarissa kiljaisee koettaessaan vettä.
"Niin onkin!" sanon tärisevällä äänellä.
"Simpukka!" Clarissa huudahtaa poimien samalla simpukan maasta. Vuoroveden aikaan, niitä on rannalla useampiakin, ja ryhdymme keräämään kauneimpia.
"Katso! Tämä kimaltelee auringossa!" sanon.
"Niin näyttääkin tekevän!" Clarissa hymyilee. Katsomme pikkuhiljaa nousevaa aurinkoa. Olemme menossa jo syksyyn päin, joten aurinko nousee vasta tähän aikaan. Kuulen jotain, kuin hiljaista laulua, joka voimistuu.
"Kuuletko? Kaunista laulua, luulen, että se on merenneitojen" Clarissa kuiskaa hiljaa. Istumme kahdestaan jo kuivuneella hiekalla. Sade taisi loppua jo mentyämme kauppaan, sillä hiekka oli jo niin kuivaa. Muuten on hiljaista. Vain muutaman lokki raakuu, ja pian sekin loppuu. Merenneitojan laulu on niin kaunista.
"Katso!" huudahdan äkkiä osoittaen saarta, jonka laskuvesi on ilmeisesti paljastanut.
"WOU! Saari!" Clarissan silmät säkenöivät, uusi kokemus molemmille!
"Mennäänkö?!" Clarissa kysyy.
"Ehdottomasti!" lähes kiljaisen silmät loistaen innostuksesta, kuin Clarissalla.
Odessan nk
Istun keittiön saarekkeen muun huoneen puolella olevalla tuolilla.
"Missähän he ovat? Eikai mitään ole sattunut?!" hätäilen.
"Ei ei!" Marja hymyilee, hyppää olkapäälleni, ja halaa minua.
"Niin, tuskimpa kuitenkaan" hymyilen ja halaan Marjaa takaisin. Huokaisen. Noki ja Coco juoksevat olohuoneen puolelta haliin mukaan. Ihanat.
"Mitäs haluutte tehdä?" kysyn pian, mutta samassa oveen koputetaan. Nousen sängystäni, kuin virkeänä, mutta oikeasti aika väsyneenä. Laahustan ovelle, ja avaan sen vaivalloisesti. Noora.
Kinuskin nk
Herään jostakin. Olen yhä laatikossa, mutten enää autossa, JIPIII!
"Bonjour box!" kuulen laatikon ulkopuolelta. 'ENKAI OLE RANSKASSA?!' on ensimmäinen ajatukseni. Häristän korviani.
"En vieläkään osaa Ranskaa hyvin..." laatikon ulkopuolella oleva henkilö sanoo. 'Huh! En taida olla Ranskassa!' Laatikko nytkähtää liikkelle. Mätkähdän selälleni.
"QUUUUUZ!!!! ETKÖ YHTÄÄN NÄÄ ETTÄ TÄÄ ON PAINAVA?! JA SULLE TULI KIRJE!" Stiinan, STIINAN ääni karjuu niin että laatikossa korvani meinaavat särkyä.
"QUZ!!!! STIINAAA!!!!" huudan niin kovaa kun suustani pääsee, mutta ääni pysyy laatikon sisällä, ja vain omiin korviini kantautuu huuto. Nousen pystyyn ja alan hakata nyrkeilläni, kahdella jalalla seisten laatikon kovaa seinää. Kuka on keksinyt nämä vitsin pelti rauta mitkälie laatikot?! Mätkähdän taas maahan kun laatikko nytkähtää liikkeelle.
"Ei tämä kovin painava ole, toi pelti rauta mikälie painaa vaan eniten tässä!" Quzin ääni sanoo ulkopuolella Stiinalle.
"Kuka on keksinyt tollasia laatikoita?! Ihan turhia! Voisi olla perus pahvilaatikkoja!" Stiina huudahtaa.
"APUA NYT HEI!!!!" huudan Quzin kantaessa laatikkoa.
"Ei oo tarkotus satuttaa, mut nyt on pakko!" sanon itsekseni, puhuen Quzille, joka ei tietenkään kuule sanojani vitsin laatikon takia joka on jotenkin äänieristetty tyyliin, niin että kuulen ulkona olevien puheet, muttei ne kuule mun.
Nousen pystyyn, ja alan hyppiä laatikossa. Äkkiä laatikko tippuu, suoraan maahan, osittain Quzin tassun päälle.
"Auts!" Quz parkaisee.
"Auts!" parkaisen itsekkin hieroen, kaikkea! Kaikkialle sattuu, yhtäkkisen pudotuksen jäljiltä.
"Avataan tää nyt nopeesti tässä, ettei tarvii enempää kannella tota" Quzin ääni ehdottaa. Vaikken virallisesti Quzin sylissä ollutkaan, ennen kun aloin pomppia, tuntui se silti ihanalta. Yhtäkkiä ajatukseni alkoi kelata takaisinpäin. Quzin kirje, OLIN OLLUT POSTIAUTOSSA! Minut oltiin laitettu siksi pelti rauta mikälie laatikkoon, koska olen kissa, olisin rikkonut pahvilaatikon! Mutta, miksei laatikossa ollut hengitysreikiä, mutta pystyin silti hengittämään? Ihan sama! Olen nyt taas hoitolalla!
Neljä tassua alkoivat avata laatikkoa, Stiinan ja Quzin etutassut.
"Hei osaatteko te nopeemminkin!" sanon ennen kun laatikon suu aukeaa.
"Kissa?!" Stiina ihmettelee.
"Kinuski?!" Quz tunnistaa minut!
"Piiiiitkä juttu" kerron ja ponkaisen poikakissan kaulalle ahtaasta, pimeästä laatikosta.
Clarissan nk
Tassutamme ohutta, koko ajan vielä levenevät "polkua" kohti saarta.
"Mitä luulet että siellä on?" kysäisen Avalta.
"En tiedä, hmmmmm... Ehkä löydämme kultaa!" Ava hihkaisee innoissaan.
"Uu! Mennään joooooo!!!" huudan ja ponkaisen juoksuun. Jälkeemme jää vain kaksi vanaa tassunjälkiä, vielä "polun märkään hiekkaan.
Pääsemme jo piakkoin saaren lähelle.
"Tutkitaan!"
Odessan nk
"Moi Noora" huokaisen kyllästyneesti. Nooran uudeksi tavaksi on tullut koputella oviin aamuisin! Turhanpäiten! Ilmeisesti.
"Moi, mietin vaan, että menevätkö Ava ja Clarissa ihan syystäkin laskuveden paljastamalla saarelle, jossa tänä vuonna pesineet linnut harjoittavat poikasiaan lentämään, ja saattavat hyökätä jos menee liian lähelle poikasia?" Noora kysyy pienen hymyn kera. Kuka tässä voi hymyillä?! Noh, vastaus on ilmeisesti Noora!
"Öm, ei, eikä ne siellä ookkaan, vaan, en tiiä kylläkään missä, muttei siellä!" vakuutan.
"Öm, empä usko, mä olin just lenkillä ja"
Keskeytän Nooran.
"KUKA ON TÄHÄN AIKAA LENKILLÄ?!"
"Vastaus, on Noora, mä en!" Mocca ilmoittaa Nooran jaloista. Katson Moccaa kysyvällä ilmeellä.
"Mä tuuraan Kinuskia, kun se on, jossain, kai Simssiliinillä, tai niin mä ainakin kuulin" Mocca kertoo virne kasvoillaan.
"Ja oon myös itteni pentuna, MÄ RAKASTIN OLLA PENTU! Ja rakastin kans moccapalaa, JA RAKASTAN YHÄ!" Mocca karjaisee.
"Ooookkkei" peräännyin puolikkaan askeleen.
"No mutta, MEIDÄN PITÄÄ LÄHTEE PERÄÄN!" huudahdan.
"Tulkaa nyt niinkun olisitte jo!"
Kinuskin nk
"Millon Kinuski ehti meille tulla?" kuuluu Simssiliinin kysyvä ääni huoneen sohvalta.
"Öm, äsken" Stiina vastaa.
"Ei meille mitään kissaa äsken ovesta tullut, vaan se pirun laatikko, aaaaaa!" Simssiliini ymmärtää viimein.
"Piiiiitkä juttu" Quz ilmoittaa.
"Jep, johon liittyy, Ava, ja Clarissa ja, kirje ja, lappuhirviö Kasa ja, reikä pöydässä ja, paljon muuta" kerron. Ovi aukeaa kauhealla ryminällä.
"Kinuski TULE JO!" Ode karjaisee ovensuusta.
"Mmmiiitttäs nyt?" Simssiliini kysyy.
"Ei ehdi selittää" Noora vastaa Oden puolesta.
"Tulkaa nyt kaikki! Paitsi Stiina saa jäädä, jos aikoo hidastaa menoa, ja ehkä Rico, kun, noh" Ode määrää.
"Jeeee!" Rico sanoo asenteella kun olisi lomalle lähdössä.
"Ja minnes Rico on menossa?" Noora kysyy.
"Lomalle!" Rico vastaa.
"Jaaaa, sä tuut mukaan, eikä kukaan kanna vaikka et jaksaisi! Kuntoa peliin!" Noora karjaisee ja ottaa Ricoa niskasta kiinni, ja raahaa takaisin muiden luo, sillä oli jo ehtinyt lähteä kauemmas.
"Ja mähän en hidasta menoa! Nopeennan sitä enemmänkin!" Stiina ilmoittaa loikkien happaman näköisenä Oden eteen.
"Ihansama mennään!"
Avan nk
"Kato! Täällä on tämmönen, luola tai joku!" Clarissa huudahtaa. Nelistän Clarissan luo. Tunnelin suu avautuu hiekan tuntumasta. Siitä mahtuu vain kissa.
"Mennään sinne! Mitähän siellä on?!" intoilen.
"Varmaan, en mä tiedä! Ehkä siellä on sitä kultaa!" Clarissa pähkäilee. Tassutan ensimmäisenä tunneliin sisään. Tunneli on ahdas, ja kiviset seinät ovat kovat.
"Tule!" kannustan Clarissaa, joka empii hieman suuaukolla, mutta jättää pian kauppakassin suuaukon viereen, ja sipsuttaa sisään.
"Tassua toisen eteen! Pitää pian palata Odessan luo, mutta, tämä on silti nähtävä!" hihkaisen innosta pinkeänä. Sanojeni jälkeen, tunneli hiljenee kokonaan.
Etenemme eteenpäin reippaassa tahdissa. Käytävä kapenee, ja taas tulee normaaliksi, aina välillä. Yhdessä kohden, pitää mennä sivuttain kahdella jalalla seisten, jotta pääsemme etenemään.
"Tuntuu, kuin menisimme ylemmäs, ylämäkeä, ja kirtäisimme kehää, kuin kierrerappusia, aina välillä siis" Clarissa huomauttaa tiukassa kohdassa, jossa seisomme kahdella jalalla.
"Niin, ja voi olla, että niin onkin" vastaan.
Odessan nk
Lähdemme koko konkkaronkka, sekä Nooran, Simssiliinin, että minun porukka, -Ava ja Clarissa, juoksuun minimerenrantaa kohden. Aulaan päästessämme, portaat siis tikattuamme, Kasa nostaa lapun tiskin takana.
"Pian linnut hyökkäävät" Coco lukee.
"Siis tota sä Kinuski tarkotit sillä Kasa lappuhirviöllä!" Simssiliini älyää.
"Joo! Just tota!" Kinuski huudahtaa iloisesti.
Juoksemme minimerenrannalle saakka, vaikka kenkiin menee hiekkaa, ja kissojen tassut meinaa uupua, kuten meidän jalkammekin.
"En jaksa enää juosta!" Rico valittaa.
"Käänny ihmeessä sitten takasin" Noora huokaisee kyllästyneesti.
"Jeee! LOMA!" Rico huutaa ja tekee äkkikäännöksen. Nyt sitten Ricon kelpaa nelistää pikavauhtia!
"Tällä hiekkatiellä on inhottavaa juosta!" Kinuski valittaa.
"Niin!" Marja, Noki ja Coco maukaisevat kuorossa.
"Sitä mekin" Vattu, Mustikka, Cindy, Tulpe sekä Untuva maukuvat.
"Älkääs nyt, kun kissa on vaarassa, kaikki menevät auttamaan!" Aamu julistaa.
"Niin juuri" Stiina hymyilee.
"Mutta miks sitten Ricon ei?" Vattu kysyy. Vattu pysähtyy ja istahtaa maahan.
"Niin just!" pentu + Kinuski konkkaronkka huudahtaa ja istuu Vatun viereen.
"Oo kun söpö rivi! Kinuski vaan, pois sieltä! Sitten tulee söpö!" Mocca ihailee.
"Mutta siis Ricon ei tarvitse koska haluatteko muka sitten kantaa sitä? Vai jättää hoitolalle?" tyttökisu jatkaa kysyvästi.
"Joo ei kiitti!" Kinuski kiljaisee ja ponkaisee pystyyn.
"Samaa mieltä!" pennut säestävät.
Clarissan nk
Äkkiä tulee kohta, jossa joudumme etenemään jalat koukussa. Tilaa ei ole paljon.
"Miksi tää, on tämmönen?!" Ava ihmettelee, itsekseen.
"En tiiä, pitäiskö palata takaisin?" kysyn.
"Ei! Ei todellakaan! Tule!" Ava huudahtaa ja katoaa näköpiiristäni. Ryömin sukkelasti eteenpäin. Ryömin niin nopeasti kun vain suinkin pystyn. Äkkiä tila levenee. Astun kiellekkeelle, pienelle sellaiselle, missä Avakin seisoo.
"Vau!" saan sanotuksi.
"Vau hyvinkin!" Ava henkäisee. Katseeni on hämmästynyt, ja häkeltynyt samanaikaisesti. Mitä löysimmekään?! Onko tämä edes mahdollista?!
Odessan nk
Saavumme viimein minimerenrannalle. Ranta on hiljainen, mutta huomaan heti laskuveden paljastamalle saarelle johtavalla laskuveden paljastamalla polulla kahdet kissanjäljet.
"Jälkiä" sanon hiljaa.
"Kahdet kissanjäljet!" Kinuski kailottaa vieressäni.
"Seurataan jälkiä!" Quz ehdottaa lähtien edellä loikkimaan kohti saarta, jonne polku vie. Kinuski lähtee heti perään, uudet varmaan parhaat kaverinsa Vattu, yhtä seko, jos ei sekompi, kun Kinuski, sekä Cindy, joka ajaa samaa linjaa, perässä.
"ME LÖYDETÄÄN SE TYLSÄ CLARISSA SISKO JA AIKA TYLSÄ AVA!" Cindy kailottaa. Minä, Noora ja Simssiliini vain naureskelemme.
Kävelemme kohti saarta. Hiekka ei ole kovin kostea, mutta vesi nousee taas pian, joten meillä on kiire.
"Vesi nousee taas pian! Juoksee juoksee!" muistutan.
"Ainii joo mennään!"
Kinuskin nk
"Nyt etsitään! Kaikki hajaantuu, ja huutaa jos löytää jotain merkkejä Avasta tai Clarissasta!" Simssiliini sanoo johtajan elkein. Kaikki nyökkivät, ja alkavat hajaantua. Nään kun Vattu ja Cindy alkavat kiivetä kalliokohdasta ylös. Mocca ja Aamu kiiruhtavat polulle, joka alkaa saaren länsiosasta. Se kieppuu kohti kissaluolaa, ja sen riippusiltoja.
"Muistatteko kun käytiin kissaluolasssaaaa, eikun ette olleetkaan vielä suntyneet sillon eiiii mitään, hehe!" tekonauran. Kävelen hiekkaa pitkin saaren itäosaa kohden. Vesi ei vielä yötä siihen, mutta kalliosta katsoen, laskuveden aikana vettä ei tässä kohden ole, kun taas nousuvedellä sitä on noin kaksi metriä! Normaalisti sanoisin metri puoli, tai metri, tai jotain. Kävelen vielä hieman eteenpäin, ja nään kauppakassin, jonka vieressä sateenvarjon.
"LÖYSIN JOTAIN!" karjun. Cindy ja Vattu pudottautuvat korkeuksista ensimmäisenä luokseni. Sitten saapuvat Noora, Ode ja Simssiliini, Untuva, Tulpe, Mustikka ja Vattu, Gaku, Stiina, ja Quz, Nella sekä Noki, ja viimeisinä Mocca, Aamu ja Ruu, jotka olivat kauemmiksi ehtineet.
"Kauppakassi, ja sateenvarjo" ilmoitan osoittaen niitä.
Ruu vetää kauppakassin luokseen. "Ostoksia, ja, simpukoita, ja, kauppalista" Ruu kertoo tonkiessaan kassia, pää sisäpuolella.
"Näytäs tänne" Ode sanoo ja nappaa kauppalistan Ruun tassusta, jossa tyttökissa sitä pitelee.
"Tämähän on listani, jonka kirjoitin tälle päivälle!" Ode hihkaisee.
"Ava ja Clarissa ovat halunneet ilahduttaa sinua, ja käydä kaupassa!" Simssiliini hymyilee.
"Aaaa!" Odessan hymy nousee korviin saakka.
"Ja tämä sateenvarjo, aamulla satoi!" Ruu päättelee pitäen sateenvarjoa tassussaan.
"Niin!" hihkaisen.
"Huppista" kuuluu yläilmoista. Cindy on kiivennyt takaisin! Ja korkeammalle! Missä linnut opettavat poikasiaan lentämään! Cindy hyppää alas, pehmeälle hiekalle.
"Se Kasan lappu! Olin ihan unohtanut! Minun ennustus! Linnut hyökkäävät pian! Eivät Avaan, eikä Clarissaan, VAAN MEIHIN!" Simssiliini inahtaa lintujen syöksyessä meitä kohden.
"Sateenvarjo tänne!" karjaisen. Ruu laskee sateenvarjon avonaiselle tassulleni.
"Mihin sinä sitä tarvitset?" kuulen Vatun kysyvän ennen kun linnut ovat niin lähellä, että pystyn iskemään. Avaan sateenvarjon niin, että linnut iskeytyvät sitä, eikä meitä vasten. Suljen varjon. Linnuista on tullut vielä äkäisempiä!
"Ymmärtäkää oma paikkanne mailmassa!" karjaisen. Suljen sateenvarjon, ja nappaan yhden linnuista sen päälle, ja suoraan sanottuna heitän linnun kohden pesiä. Lintu lehahtaa siivilleen kesken matkan, eikä sitä satu. Niinkun oli tarkoituskin. Loppuja lintuja pelästytän sateenvarjolla heilutellen, jolloin ne lehahtavat ilmaan, ja lentävät poikastensa luo.
"Noin se homma hoidetaan aikuisten tyyliin!" mau-un heittäen sateenvarjon maahan.
"Ei ihan noin aikuisten tyylil.., antaa olla!" Stiina huokaisee pyöritellen päätään.
Odessan nk
Sateenvarjo lintuhyökkäys tapauksen jälkeen, hiljenevät kaikki. Kauempaa kuuluu laulua, kuin merenneitojen! Täydellisen hetken keskeyttää vain pennun ääni:
"Mikäs tämä on?"
Marja!
Kaikkien katseet kääntyy Marjaan, joka on löytänyt tunnelin.
"Tossa vieressä oli se kauppakassi" Marja sanoo johonkin syylliseltä kuulostaen.
"Miten ei huomattu tota?" Ruu ihmettelee.
"Ei mitään hajuu!" Kinuski naurahtaa.
"Ava ja Clarissa voivat olla siellä!" Tulpe toteaa.
"Mennään!" Nella ehdottaa.
Avan nk
Katson ihmeellistä näkyä. Kultaa! Olimme löytäneet kultaa! Ensin se oli vain vitsailua, mutta nyt, totta!
"Mitä ihmettä?!" Clarissa ihmettelee.
"Nipistä mua! En usko tätä todeksi" pyydän.
"AU!" huudahdan pian kun Clarissa nipistää mua.
"Ihan uskomatonta!" huokaisen.
"Voinko, mä koskea? Tohon kultaan?" Clarissa kysyy varovasti.
"Tähän on nyt meidän! Eli tietenkin!" huudahdan ilosta kyynelehtien. Me tulemme rikkaiksi! Lisäksi, täällä voi käydä kaikki unelmat toteen! Oma salapaikkamme! Tätä ei löydä kukaan!
Astun toiselle kiellekkeelle. Koko iso tila on täynnä kultaa, ja kiellekkeitä. Katson alas, kiellekkeiden alapuolelle. Sielläkin on kultaa. Keskimmäisellä kiellekkeeltä lähtee raiteet, rinnettä alaspäin. Sielläkin on kiellekkeitä, ja lisää kiellekkeitä. Raiteet menevät myö ylöspäin.
"Tule Clarissa!" hihkaisen. Hypimme keskimmäiselle kiellekkeelle, ja hyppääminen taiteilla olevaan vaunuun.
"Katso! Tällä pystyy mennä myö ylös! Tästä napista! Ja tästä alas!" Clarissa intoilee vaunussa.
Noen nk
Kuljemme tunnelia pitkin. Olimme itseasiassa kulkeneet jo tovin.
"En ajatellut että tämä on näin pitkä" Gaku sanoo.
"En mäkään!" Mustikka lausahtaa.
"Eikä varsinkaan näin vaikee!" Kinuski parkaisee jonon edestä, jossa ilmeisesti on joku vaikea kohta. Etenemme, ja pian minäkin olen siinä kohdassa, missä Kinuski hetki sitten.
"Miten tästä voi päästä?" kysäisen.
"Kahdella jalalla seisten" edelläni oleva Tulpe ehdottaa.
"Niin kai pitää tehdä!" totean ja nousen kahdelle jalalle, ja käännyn sivuttain.
"Rico ei olisi täällä pärjännyt!" Mocca naurahtaa pian yrittäen keventää tunnelmaa ahtaassa tunnelissa, onnistuen siinä.
"Ei niin!" äiti hihittää.
"Ei todellakaan!" kaikki muutkin myöntävät hihitellen.
Marjan nk
Ohut kohta ei ollut ainoa vaikea kohta! Vaikeita kohtia tulee useita! Päästessämme ohuesta kohdasta, pian joutuu kiipeämään. Pitämään itsensä irti maasta, jossa on kuilu, tai joku.
"Pläääh! Olipa karsea!" Tulpeen edessä, normaaliin kohtaan jo päässyt Nella huokaisee.
"Eikä edes!" Vattu hihittää.
"No ei kun osaat parkourata niin hyvin!" minä ja Mustikka lausahdamme yhteen ääneen.
"Nooo, opetelkaa ite jos haluutte selvitä helpolla!" Vattu naurahtaa.
"Noinhan sä aina sanot!" huokaisee kuitenkin hymyillen.
Cocon nk
"Tää on hirveen pitkä! Ja tuntuu että mennään ylöspäin!" huokaisen uudessa vaikeassa kohdassa. Pitää ryömiä! Onneksi minun ei hirveästi tarvitse, kun olen niin pieni! Hihii! Jos Ava ja Clarissa tästä menivät, ei Clarissankaan hirveästi tarvinnut!
"Siis Rico, tässä! Hihii! Kuvitelkaapa!" Marja hihittelee.
"Niinpä! Siis tästä tuli kunnon läppä! Sisäpiirivitsi! Rico tunnelissa! Hihii!" Vattu hihittää röhkien. Liikaa naurua!
"Nyt mä kuulen jotain!" Kinuski ilmoittaa jonon edestä.
"Mäkin kuulen!" toisena oleva Quz mainitsee.
"Kuin, joku vaunu! Joka liikkuu raiteilla!" jo kuuleva Cindy kuvailee.
"Mustakin se kuulostaa siltä!" sanon. Kinuski taitaa kömpiä johonkin isompaan tilaan.
"Ei voi olla totta!" Kinuski huokaisee.
"Vau!" Quzin ääni kuuluu.
Clarissan nk
Ajamme Avan kanssa vaunulla, kovaa, ihmetellen samalla miksi raiteita on kaksi, ei kolme!
"Kato Clarissa! Tossa on kahet muut vaunut!" Ava hihkaisee.
"Niin onkin! Mä otan toisen! Ajetaan ylhäältä kilpaa!" ehdotan hypätyn samassa viereiseen vaunuun. Vaunujen perään on kiinnitetty jokaiseen yhdet istuinvaunut, joissa ei ole mitään nappeja millä vaunuja ajetaan. Painan napista joka hinaa ylös. Lasken samalla kuinka monta kissaa mahtuu yhteensä kaikkiin vaunuihin. Jokaiseen ohjausvaunuun mahtuu kaksi, ja istuinvaunuun neljä.
Pian olemme kerroksessa, josta tulimme, mutta työpaikoilla on kissoja.
"Mitä? Mitä te täällä?" kysyn tunnistaessaan kissat. Kinuski ja Quz.
"Tultiin ettimään teitä!" Kinuski kertoo.
"Ettimään meitä?!" ihmettelemme.
"Niin!" Quz vahvistaa. Tunnelista kömpii esiin seuraavana Cindy.
"Clarissa! Ava!" Cindy huudahtaa.
"Ja, WOW MIKÄ MESTA!" Cindy kailottaa. Huuto jää kaikumaan kaivokseen.
"Ei kerrota tästä!" Ava ehdottaa koko pelastusjoukon tultua kaivokseen.
"Ei todellakaan ja nyt ajetaan kilpaa!" Vattu kiljuu painaen alas täysiä meno napista yhdessä vaunuista.
"Mitä muuta täällä on?" Mocca kysyy innostuneena.
"Öm, mä ja Ava löydettiin ainakin kiva huone, tuolla! Minkä suulla roikkuu noi timantti nauhat! Siellä on pari säkkituolii ja sellasta, ja sitten tossa yhdessä kerroksessa on sellanen laser rata, ja kaikkee!" kerron innoissani.
"Ja tuolta kun menee vaunuilla ylös.." Mocca keskeyttää mut.
"VOIKO NOILLA VAUNUILLA MENNÄ MYÖS YLÖS?! KUIN KÄTSYY!" Mocca huudahtaa ällikällä lyötynä.
"Sitä mäkin olin! Ja siis sieltä pääsee sinne vuoren huipulle, ja siitä on sellanen liukumäki saaren pohjois osaan, ja myös sellanen tassunjäljellä toimiva heitto juttu niin pääsee helposti tänne eikä tarvii mennä tosta ahtaasta tunnelista! Laittakaa kaikki tassunjäljet tähän tauluun nii pääsette sit tänne sieltä!" pyydän.
"Eila oo siistiii?!" kysyn ja hyppään säkkituolille.
"Niin on!" Mocca sanoo ja hyppää toiselle säkkituolille. Kivaan huoneeseen tulee myös Kinuski, Ava, ja muutama muu kisu. Nukahdan. Niin taitavat sinne tulleetkin.
Kuulen vielä huudon, juuri ennen nukahtamistani:
"Wiihaaa! Tää on ihan paras paikka! Meijän oma salaluola!"
Miinukset:
Lähetä kirje Quzille:
Moi! Mentäisiinkö joku päivä syömään ravintola Gourmeowiin? Tai kahvilaan?
Vihreään kirjekuoreen
Kirjeestä -3 penniä
(Laitoin nyt kirjeen tähän yhteyteen, kun tiedät sen sitten kuitenkin, että Quz kirjeen saa, vaikka laittaisin sen yksityisesti, niin ennen kun se virallisesti saapuu)
Ostokset:
-Paistinpannu 4 penniä
-Kattila 8 penniä
-Tehosekoitin 12 penniä
-Kauha 2 penniä
-Paistinlasta 2 penniä
-Veitsi 2 penniä
-Imuri 15 penniä
-Sanko ja rätti 5 penniä
(Noi oon unohtanut ostaa, vaikka oon niitä tarinoissa käyttänyt huoneen keittiössä, joten ostelen nyt! Loput on mitä Clarissa ja Ava osteli)
-4x lyijykynä 4 penniä (Cocolle, Clarissalle, Marjalle ja Noelle)
-Keittiösieni 3 penniä
-Vesimeloni 3 penniä
Clarissalle:
-Pinkki pyyhe 5 penniä
-Punainen hammasharja 3 penniä
-Punainen kissanhiekkalaatikko 6 penniä
Cocolle
-Vihreä kissanhiekkalaatikko 6 penniä
Yhteensä kaikki kulut -90 penniä jos oikein laskin
Saa nähdä, jääkö yhtään pennejä sitten mahdolliseen kahvila/ravintolakeissiin noiden ostosten jälkeen, hehe ^
(Okei mä sitten vaikka hommaan ne pennit jos ei muuten riittäis rahet)
Plussat:
Tarpeet:
Clarissa & Coco
+Nälkätarve (aamiainen, leipää jäi vielä)
Kaikki
+Unitarve (osalla alussa unet + osalla unet salapaikassa)
+Liikkumistarve (Avalla ja Clarissalla kävely kauppaan & minimerenrannalle, muilla juoksu minimerenrannalle + Kinuskin kävely postikonttorille)
Muuten, vioitko siirtää sen pinkin pyyhkeen yhteisistä tavaroista Kinuskin omiin? Ostin sen aikoinaan sille, mutta unohdin pyytää siirtää kun Noen sain
Ja tota, toivottavasti kohoaa kokemusmittari! Koska sitä tällä tarinalla myös yritin! (:
Vastaus
Olipas hauska ja tapahtumarikas tarina! Tykkäsin paljon alun kohtauksesta kun Kinuski toimi "leipäbaarimikkona" ja Ava ja Clarissa kauhistelivat samalla miten Kinuski ei ollut nähnyt Quzia moneen kuukauteen. .-D Kinuskin postireissu ja laatikkomatka oli hulvaton, mahtoi simssiliinin porukat ihmetellä postin kautta saapunutta kissaa. .-D Aika hauska, oonkin miettinyt Quzille ja Kinuskille ravintolareissua ja sit Kinuski kysyy asiaa kirjeessä! Aikamoisella konkkaronkalla lähdettiinkin etsimään seikkailuihinsa unohtuneita Avaa ja Clarissaa kun mukana olivat teidän porukan lisäksi myös Noora ja simssiliini kissoineen! Kiva että keksit sisällyttää myös viikon teemaa mukaan, sateenvarjolla päästiin sateen lisäksi suojautumaan linnuilta, ihanaa. .-DD Melkoiseen salapaikkaan ahtaissa tunneleissa ryömiminen kissat johdattikin, khyl tästä kokemuspisteitä irtoaa! Mahtijuttuja oli myös Kasan lappuriivaus ja Rico luolassa -sisäpiirivitsi. .-D Saat 80 + 5 - 90 = -5 penniä, eli aika hyvin tulot korvasivat ostoskulut! Kohottelen myös tarpeet ja lisäilen/siirtelen kamat. .-)
-Kasa
Katsaus
Tässä kohden otin vähän lomaa, kun ei oikein inspiroinut. Sitten taas syttyi! Tosin sain vain yhden tarinan valmiiksi, mutta muutamien tainoiden aloituksia kyllä! Tässä kohtaa tein myös ensimmäisen piirroksen, jonka yhdistin hoitotarinaan. Piirros oli samlla pieni joululahja Simssiliinille/Kasalle, toinen niistä siis.
Pennut
29.12.2020
perustuu tapahtumiin 17.9.2020
"Voii ei kuinka söpöjä!"
Tulpe oli lumoutunut pentuihin jo ennen kun Winnie oli edes avannut silmiäänkään.
"Nyt se avaa silmänsä!" Ruu ilmoitti.
Kaikki katsoivat kun pentueen pieninkin avasi pienet silmänsä. Quz nosti Tulpeen selän päälle kiivenneen Xiwawan alas, ja tämä möngersi katsomaan Winnietä.
Wiipeli jahtasi Kinuskin häntää innoissaan. Tyttö oli jo oppinut käyttämään jalkojaan hyvin, ja häntäänsäkkin, jonka kieritti äidinsä hännän ympärille.
Kinuski huomasi Quzin lämpimän katseen. Tämä nousi seisomaan pojan vierelle nojaten tähän hieman, ja hymyili.
Vastaus:
Kiva pieni pätkä uusista pennuista, ja tosi hauska idea käyttää piirustusta osana tarinaa! .-3 Kyl Kinuski ja Quz voivat olla ylpeitä pennuistaan! Saat tästä minitarinasta 2 penniä. .-D
Katsaus
Seuraavaan vuoteen mennään iloisin ja aktiivisin mielin! Hyvää uutta vuotta!