Tämä tarina piti olla alle 1000 sanan suht nopea tarina, mutta, kirjoittelin tätä muutaman päivän ja,

Noin 4000 sanaa pitkä tarina olisi sitteeeeeen, tässsssääääää! (toisiksi pisin tarinani tällä hetkellä taitaa olla!) (muuten on myös teemapäivätarina!)

Sadesäitä ja kaikenlaista kaaosta

Avan nk

"E-eikai tuolla sada?" kysyin kauhistuneelle äänellä hereillä olevalta Kinuskilta.

"Kyllä vaan sataa! Ja on kuraa!! Tosi TOSI paljon kuraa!" Kinuski iloitsee.

"T-t-tosi paljon kuraa?" varmistan kuulleeni oikein.

"Jep!" Kinuski hymyilee

"Syödään leivät ja mennään ulos!" Kinuski ehdottaa, mutta vastausta odottamatta vetäisee jo minut keittiön saarekkeen ääreen.

"Mitäs saisi olla leivän päälle?" Kinuski kysyy kuin joku baarimikko.

"Öm, eihän meillä edes siihen päälle kun voita ole!" sanon ihmeissäni.

"Ei niin, kyselen silti!" Kinuski sanoo ja alkaa leikata leipää.

"Kuinkas monta siivua?" Kinuski kysyy.

"Yks, en mä jaksa enempää, niinkun et säkään, tiiät sen" sanon.

"Nii, kysyin silti!" Kinuski sanoo ja katsoo mua kuin kysyminen vaikka tietää vastauksen, olisi ilmiselvää.

Kinuskin nk

"Herääköhän muut pian?" mietiskelen.

"En mä tiiä" Ava vastaa.

"Vihdoin susta on muuten alkanut tulee aikuinen!" Ava huudahtaa.

"JA MÄ EN PYYTÄNYT VASTAUST, mitä sanoit mun päälle? Aikuinen, pah!" naurahdin.

"Taikka, eipä sittenkään mitään, perun sanani, susta ei oo vieläkään alkanut tulla aikuinen!" Ava toteaa. Niinpä! Miettiä nyt vähän, mä, aikuinen, ei ikinä!

"Miten Quzin kaa?" Ava tiedustelee.

"Eipä hirveesti ystävänpäivän jälkeen" kerron leikatessani leipää mahdollisimman tarkasti, yleensä siipaleista tulee joko liian ohuita, taikka liian paksuja!

"EI MITÄÄN YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN?! YSTÄVÄNPÄIVÄ OLI KUUKAUSIA SITTEN! QUZ TEKEE NYT KYLLÄ JOTAIN MUUTA!" Ava karjaisee. Heräämisen ääniä kuuluu, ja pian nurkan Clarissan unikopan kansi ponnahtaa auki, ja Clarissa hyppää ulos.

"Heräsin karjaisuun" Clarissa kertoo hieman unisesti tosin vielä.

"Mm-mitä? Kuka täällä nyt tähän aikaan karjuisi" Ava valehtelee itseään tietämättömäksi.

"Sä" Clarissa sanoo. Oli luultavasti tunnistanut Avan äänen.

"Okei okei, mut Kinuskilla ei oo ollu MITÄÄN QUZIN KAA YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN!" Ava huudahtaa kauhuissaan.

"Ja heräsin kukaan muu?" Ava kysyy vielä.

"EIKÄ!" Clarissa huudahtaa.

"Kuka on Quz" kuulen Clarissan kysyvän Avalta. Ava supisee jotain Clarissan korvaan.

"Aa okei, EI OO TOTTA KINUSKI NYT!" Clarissa huudahtaa.

"Ja ei kai" naaras vastaa vielä Avan kysymykseen.

"Mithää?!" kysyn. Olen seurannut keskustelua jo hetken sivusta.

"NOKUN QUZ ON NYT KEKSINYT VARMASTI JOTAIN MUUTA!"

"Okei okei mä lähetän kirjeen, vaikka mennäänkö ravintolaan tai kahvilaan joku päivä?" ehdotan ja loikin paperikasan luo. Noita kahta pitää aina miellyttää!

"Joo! Muista laittaa alkuun tervehdys, ja laita ekaksi ravintola, koska se on sellanen hienompi paikka!" Clarissa ja Ava ohjeistavat väkipakolla, en mä mitään ohjeita tarvii! Ei sitä muutenkaan muut kun Quz nää.

"Teksti on valmis" ilmoitan.

"Ja maksa myös Quzin ruoka jos johonkin meette! Ja... ja...." Clarissa ja Ava mätkättävät. Ehdin avata oven, ja luikkia käytävään Avan ja Clarissan puhuessa. Huokaisen. Tassutan portaisiin, ja hyppään kaiteelle. Liu-un alas asti, jossa nään vähän jopa pelottavan näköisen Kasan, joka nostaa tiskin takana lapun.

"Joo mäkään en ymmärrä miks postiin pitää viedä ne kirjeet, vaikka voisit vaan viedä ne ite ja olla maksamatta postikulujen mut joska mä vaan saan enemmän rahaa, se kelpaa mulle! Ja lisäks vaikka tää on mun hoitola niin joo ei mitään hajuu äks dee" luen.

"Miiiittttäääää?!" kysyn mutta jatkan matkaa postikonttorille.

"Kirje Simssiliinin asuntoon" ilmoitan. Nappaan tiskiltä kirjekuoren, ja sujautin kirjeen sinne. Laitan kuoren kiinni, ja kirjoitan pöydällä olevalla kynällä kuoreen: quzille

Työnnän kirjeen tiskin takana olevalle tyypille, joka nappaa sen, ja sujauttaa pöydässä olevasta reijästä, josta kirje mahtuu kylki edellä. Kurkkaan pöydällä olevaan toiseen reikään, mutta nään siellä vaan tyhjyyttä.

"Mitä tuolla on?" kysyn tyypiltä.

"Sinne menee kaikki paketit, ja ne menee sieltä lähetettäviks" tyyppi kertoo.

"Kiva" sanon ja kävelen muutaman askeleen lähemmäs, virhe!

"Wouuuuuuu!!!" huudan horjahtaessani, ja tippuessani aukosta.

"Apuaaaaa!" huudan. Tipun alaspäin, paljon alaspäin, mutta sitte tunneli kääntyy loivasti hieman oikealle.

"Auts! AI! IIK! Kääk!" huudan kolahdellessani koviin seiniin. Tuntuu kuin menisin vesiliukumäkeä, mutta ilman vettä, ja kolahdellen kaikkialle, kuin vahingossa laskunsa aloittanut, niinkun käytännössä olenkin.

Clarissan nk

"Minne Kinuski meni?" kysyn yhtäkkiä.

"En mä tiiä" Ava vastaa. Välittämättä Kinuskin äkillisestä katoamisesta, tassutan keittiöön, ja otan yhden Kinuskin leikaamista leivänpaloista.

"Otatko sä?" kysyn Avalta.

"Ei kiitti, ota sä vaan" Ava vastaa.

"Nälkä nälkä!" kuuluu Cocon unikorista.

"Mutta Coco näyttää haluavan" Ava lisää hilpeästi. Coco puhuu unissaan, sillä pojalla on silmät kiinni.

*hihi*

"Tulossa on Coco!" naurahdan ja nappaan toisenkin Kinuskin leikkaaman siivun. Voitelun siivut. Tassutan Cocon unikorin luo, ja jätän leivän lautasen päällä sen eteen.

"Mitä tehdään?" kysäisen sitten Avalta.

"Piirreetäänkö? Tai maalataan? Käytetään Kinuskin vesivärejä ja liituja! Ja, Noen ja Kinuskin lyijykynii, niin on, ja miks ei muuten meillä?!" Ava ihmettelee.

"Käydään ostaa!" ehdotamme yhteen ääneen.

"Joo!"

Avan nk

Clarissa syö leipänsä nopeasti, minun valmistellessa lähtöä.

Nappaan Odessan rahoista muutaman pennin, mutta huomaankin rahojen vieressä olkkarin pöydällä jotain.

"Clarissa tuu kattoo" pyydän. Clarissa loikkii luokseni.

"Ostoslista" Clarissa sanoo.

"Ajatteletko samaa kun mä?" kysyn. Clarissa nyökkää.

Nelistämme ovelle, ja raotamme sitä niin, että mahduimme juuri ja juuri luikertelemaan ulos.

"Mitä siin on?" kysyn Clarissalta joka tutkii ostoslistaa.

"Otin muutamakyt penniä mukaan, riittääköhän?" lisään kysyvällä äänellä. Steppaamme rappusia alas, Clarissan kertoessa:

"Paljon kamaa!"

"Ja, näköjään vesimelonikin, siinä vesimelonien perässä lukee, muista ostaa ennen kun alennus loppuu!"

"Okei" sanon. Pääsemme alimpaan kerrokseen, ja oville, nopeasti.

"Äh! Ulkona sataa yhä!" huudahdan masentuneesti.

"Clarissa, varautunut kaikkeen! Ei rimmaa..." Clarissa sanoo aukaisten sateenvarjon.

"Hyvä Clarissa! MUTTA AVASIT SEN SISÄLLÄ!" huudahdan kauhuissani. Kasa katsoo meitä vastaanottotiskin takaa murhaavan näköisenä, nostaen hitaasti lappua, jossa lukee jotain, sekä toistakin lappua, jossa lukee jotain.

"Älkää huutako" Clarissa lukee.

"Sinua seuraa huono onni Clarissa" luen.

"Miten? Miten se tietää kirjottaa noi etukäteen?!" huudahdamme toisillemme. Kasa nostaa vielä yhden lapun.

"Simssiliini ennustaa nää" Clarissa lukee.

"Aa!" sanomme yhteen ääneen ja käännymme katsomaan takaisin ovelle, ei Kasaa, josta on tullut hijainen lappuriivattu. Riivattu olet sä Ava! Eikun Clarissahan se on! Ainiin hupsistaaaaa!

-Simssiliini

Clarissan nk

Jatkamme matkaamme ulos, kauppaa kohden. Tämä on ensimmäinen kertasi kaupassa ilman Odessaa, ja varmaan niin myös Avan!

"Saanko tulla selkääsi? Jotta voisimme mennä kovempaa, mutta pysyä sateenvarjon alla?" kysyn.

"Joo, miks ei!" Ava sanoo ja pysähtyy. Ava laskeutuu vähän, niin, että pääsen nousemaan naaraan selkään.

"Jiihaa!" huudan nelistäessämme pitkin märkää katua. Saavumme kohta marketin luo.

"Sisään sitten!" sanon sulkien samalla sateenvarjon, ja laskeutumalla Avan selästä.

"Minne ensin?" Ava kysyy.

"Mennäään.... Hygienia, kauneus ja siisteys osastolle!" ilmoitan. Kävelemme pitkin marketin kovia käytäviä suhteellisen perällä olevalle hygienia, kauneus ja siisteys osastolle.

"Kaksi kissanhiekkalaatikkoa, hammasharja, pyyhe" luettelen.

"Ookkei" Ava sanoo nyökytellen.

Saatuamme ostokset kasaan, siirrymme kassalle.

*Pip pip pip* kassa piippaa ostoksia. Odotamme Avan kanssa jännityksellä summaa.

"Kolmekymmentä penniä" kassatäti pyytää.

*huokaus*

Rahat riittävät. Annamme Avan kanssa yhdessä summan, pakkaamme tavarat ostoskassiin, ja heilautamme kassatädille hymyillen.

"Autettiin samalla Odessaa!" Ava hymyilee.

"Niin! Ja saatiin meidän kynät! Päästään nyt piirtää ja maalaa!" lisään. Ensimmäinen seikkailuni ilman Odessaa, mahtavaa!

"Nähdäänkö vielä minimerenrannalla?" Ava ehdottaa.

"Joo!" hyväksyn ehdotuksen innoissani. Sadekelin on loppunut, joten ei haittane, jos poikkesimme vielä pikaisesti minimerenrannassa!

Kinuskin nk

Viimein laskeuduin johonkin, maahan! En ole enää putkessa! Ei, en ole myöskään maassa, paitsi olen, jos maa liikkuu, OLEN AUTOSSA! Menin varmasti pakettien mukana postiautoon! Olen myös laatikossa! Tippuuko putkesta laatikkoon, joka paketoidaan?

"APUAAAAA!" huudan.

"APUAAAAAAAA!" huudan toistamiseen, niin kovaa kuin ääntä lähtee. Tajuan kuitenkin pian, että minulla on kynnet! Voin raapia aukon, niin että pääsen pois! Otan kynnet esiin, ja aloitan aukon tekemisen, mutta kynteni eivät tee reikää, kuuluu vain kammottava ääni.

*MJAUUUU!*

Eikai, vain paketti ole jotain peltiä, rautaa? Mitä se on?!

Sillä aikaa:

Odessan nk

Haukottelen. Kuulen muitakin heräämisen ääniä. Nousen istumaan sängylleni, ja katson kädessäni olevaa älykelloa. Olen nukkunut tänä yönä 8 tuntia ja 42 minuuttia, aika hyvin siispä! Melunkin aikaisin nukkumaan, kuten kassatkin. Kellon osuus älykellosta näyttää 6.23.

Nostan puoliksi maassa lojuvan peiton takaisin sängylle, ja nousen seisomaan. Noen kopan kansi lennähtää auki.

"Huo-mmenta!" Noki toivottaa haukotellen. Samalla Marja kömpii korostaan pois, kaatamalla samalla sen.

"Huppista!" sanon leikkisästi ja nostan korin taas pystyyn, Marjan tassutettua kauemmas. Viimein Cocokin nousee ylös.

"Uu! Leipä!" Coco huudahtaa.

"Just tätä toivoinkin!" kolli naurahtaa ja tunkee leipää suuhunsa. Katselen ympärilleni huoneessa, mutten näe ketään. Silti Clarissan, Kinuskin ja Avan lipat ovat avatut, ja tyhjillään. Missä he ovat?

Avan nk

Saavumme minimerenrannalle, ja tassutamme rantaviivalle.

"Kylmää!" Clarissa kiljaisee koettaessaan vettä.

"Niin onkin!" sanon tärisevällä äänellä.

"Simpukka!" Clarissa huudahtaa poimien samalla simpukan maasta. Vuoroveden aikaan, niitä on rannalla useampiakin, ja ryhdymme keräämään kauneimpia.

"Katso! Tämä kimaltelee auringossa!" sanon.

"Niin näyttääkin tekevän!" Clarissa hymyilee. Katsomme pikkuhiljaa nousevaa aurinkoa. Olemme menossa jo syksyyn päin, joten aurinko nousee vasta tähän aikaan. Kuulen jotain, kuin hiljaista laulua, joka voimistuu.

"Kuuletko? Kaunista laulua, luulen, että se on merenneitojen" Clarissa kuiskaa hiljaa. Istumme kahdestaan jo kuivuneella hiekalla. Sade taisi loppua jo mentyämme kauppaan, sillä hiekka oli jo niin kuivaa. Muuten on hiljaista. Vain muutaman lokki raakuu, ja pian sekin loppuu. Merenneitojan laulu on niin kaunista.

"Katso!" huudahdan äkkiä osoittaen saarta, jonka laskuvesi on ilmeisesti paljastanut.

"WOU! Saari!" Clarissan silmät säkenöivät, uusi kokemus molemmille!

"Mennäänkö?!" Clarissa kysyy.

"Ehdottomasti!" lähes kiljaisen silmät loistaen innostuksesta, kuin Clarissalla.

Odessan nk

Istun keittiön saarekkeen muun huoneen puolella olevalla tuolilla.

"Missähän he ovat? Eikai mitään ole sattunut?!" hätäilen.

"Ei ei!" Marja hymyilee, hyppää olkapäälleni, ja halaa minua.

"Niin, tuskimpa kuitenkaan" hymyilen ja halaan Marjaa takaisin. Huokaisen. Noki ja Coco juoksevat olohuoneen puolelta haliin mukaan. Ihanat.

"Mitäs haluutte tehdä?" kysyn pian, mutta samassa oveen koputetaan. Nousen sängystäni, kuin virkeänä, mutta oikeasti aika väsyneenä. Laahustan ovelle, ja avaan sen vaivalloisesti. Noora.

Kinuskin nk

Herään jostakin. Olen yhä laatikossa, mutten enää autossa, JIPIII!

"Bonjour box!" kuulen laatikon ulkopuolelta. 'ENKAI OLE RANSKASSA?!' on ensimmäinen ajatukseni. Häristän korviani.

"En vieläkään osaa Ranskaa hyvin..." laatikon ulkopuolella oleva henkilö sanoo. 'Huh! En taida olla Ranskassa!' Laatikko nytkähtää liikkelle. Mätkähdän selälleni.

"QUUUUUZ!!!! ETKÖ YHTÄÄN NÄÄ ETTÄ TÄÄ ON PAINAVA?! JA SULLE TULI KIRJE!" Stiinan, STIINAN ääni karjuu niin että laatikossa korvani meinaavat särkyä.

"QUZ!!!! STIINAAA!!!!" huudan niin kovaa kun suustani pääsee, mutta ääni pysyy laatikon sisällä, ja vain omiin korviini kantautuu huuto. Nousen pystyyn ja alan hakata nyrkeilläni, kahdella jalalla seisten laatikon kovaa seinää. Kuka on keksinyt nämä vitsin pelti rauta mitkälie laatikot?! Mätkähdän taas maahan kun laatikko nytkähtää liikkeelle.

"Ei tämä kovin painava ole, toi pelti rauta mikälie painaa vaan eniten tässä!" Quzin ääni sanoo ulkopuolella Stiinalle.

"Kuka on keksinyt tollasia laatikoita?! Ihan turhia! Voisi olla perus pahvilaatikkoja!" Stiina huudahtaa.

"APUA NYT HEI!!!!" huudan Quzin kantaessa laatikkoa.

"Ei oo tarkotus satuttaa, mut nyt on pakko!" sanon itsekseni, puhuen Quzille, joka ei tietenkään kuule sanojani vitsin laatikon takia joka on jotenkin äänieristetty tyyliin, niin että kuulen ulkona olevien puheet, muttei ne kuule mun.

Nousen pystyyn, ja alan hyppiä laatikossa. Äkkiä laatikko tippuu, suoraan maahan, osittain Quzin tassun päälle.

"Auts!" Quz parkaisee.

"Auts!" parkaisen itsekkin hieroen, kaikkea! Kaikkialle sattuu, yhtäkkisen pudotuksen jäljiltä.

"Avataan tää nyt nopeesti tässä, ettei tarvii enempää kannella tota" Quzin ääni ehdottaa. Vaikken virallisesti Quzin sylissä ollutkaan, ennen kun aloin pomppia, tuntui se silti ihanalta. Yhtäkkiä ajatukseni alkoi kelata takaisinpäin. Quzin kirje, OLIN OLLUT POSTIAUTOSSA! Minut oltiin laitettu siksi pelti rauta mikälie laatikkoon, koska olen kissa, olisin rikkonut pahvilaatikon! Mutta, miksei laatikossa ollut hengitysreikiä, mutta pystyin silti hengittämään? Ihan sama! Olen nyt taas hoitolalla!

Neljä tassua alkoivat avata laatikkoa, Stiinan ja Quzin etutassut.

"Hei osaatteko te nopeemminkin!" sanon ennen kun laatikon suu aukeaa.

"Kissa?!" Stiina ihmettelee.

"Kinuski?!" Quz tunnistaa minut!

"Piiiiitkä juttu" kerron ja ponkaisen poikakissan kaulalle ahtaasta, pimeästä laatikosta.

Clarissan nk

Tassutamme ohutta, koko ajan vielä levenevät "polkua" kohti saarta.

"Mitä luulet että siellä on?" kysäisen Avalta.

"En tiedä, hmmmmm... Ehkä löydämme kultaa!" Ava hihkaisee innoissaan.

"Uu! Mennään joooooo!!!" huudan ja ponkaisen juoksuun. Jälkeemme jää vain kaksi vanaa tassunjälkiä, vielä "polun märkään hiekkaan.

Pääsemme jo piakkoin saaren lähelle.

"Tutkitaan!"

Odessan nk

"Moi Noora" huokaisen kyllästyneesti. Nooran uudeksi tavaksi on tullut koputella oviin aamuisin! Turhanpäiten! Ilmeisesti.

"Moi, mietin vaan, että menevätkö Ava ja Clarissa ihan syystäkin laskuveden paljastamalla saarelle, jossa tänä vuonna pesineet linnut harjoittavat poikasiaan lentämään, ja saattavat hyökätä jos menee liian lähelle poikasia?" Noora kysyy pienen hymyn kera. Kuka tässä voi hymyillä?! Noh, vastaus on ilmeisesti Noora!

"Öm, ei, eikä ne siellä ookkaan, vaan, en tiiä kylläkään missä, muttei siellä!" vakuutan.

"Öm, empä usko, mä olin just lenkillä ja"

Keskeytän Nooran.

"KUKA ON TÄHÄN AIKAA LENKILLÄ?!"

"Vastaus, on Noora, mä en!" Mocca ilmoittaa Nooran jaloista. Katson Moccaa kysyvällä ilmeellä.

"Mä tuuraan Kinuskia, kun se on, jossain, kai Simssiliinillä, tai niin mä ainakin kuulin" Mocca kertoo virne kasvoillaan.

"Ja oon myös itteni pentuna, MÄ RAKASTIN OLLA PENTU! Ja rakastin kans moccapalaa, JA RAKASTAN YHÄ!" Mocca karjaisee.

"Ooookkkei" peräännyin puolikkaan askeleen.

"No mutta, MEIDÄN PITÄÄ LÄHTEE PERÄÄN!" huudahdan.

"Tulkaa nyt niinkun olisitte jo!"

Kinuskin nk

"Millon Kinuski ehti meille tulla?" kuuluu Simssiliinin kysyvä ääni huoneen sohvalta.

"Öm, äsken" Stiina vastaa.

"Ei meille mitään kissaa äsken ovesta tullut, vaan se pirun laatikko, aaaaaa!" Simssiliini ymmärtää viimein.

"Piiiiitkä juttu" Quz ilmoittaa.

"Jep, johon liittyy, Ava, ja Clarissa ja, kirje ja, lappuhirviö Kasa ja, reikä pöydässä ja, paljon muuta" kerron. Ovi aukeaa kauhealla ryminällä.

"Kinuski TULE JO!" Ode karjaisee ovensuusta.

"Mmmiiitttäs nyt?" Simssiliini kysyy.

"Ei ehdi selittää" Noora vastaa Oden puolesta.

"Tulkaa nyt kaikki! Paitsi Stiina saa jäädä, jos aikoo hidastaa menoa, ja ehkä Rico, kun, noh" Ode määrää.

"Jeeee!" Rico sanoo asenteella kun olisi lomalle lähdössä.

"Ja minnes Rico on menossa?" Noora kysyy.

"Lomalle!" Rico vastaa.

"Jaaaa, sä tuut mukaan, eikä kukaan kanna vaikka et jaksaisi! Kuntoa peliin!" Noora karjaisee ja ottaa Ricoa niskasta kiinni, ja raahaa takaisin muiden luo, sillä oli jo ehtinyt lähteä kauemmas.

"Ja mähän en hidasta menoa! Nopeennan sitä enemmänkin!" Stiina ilmoittaa loikkien happaman näköisenä Oden eteen.

"Ihansama mennään!"

Avan nk

"Kato! Täällä on tämmönen, luola tai joku!" Clarissa huudahtaa. Nelistän Clarissan luo. Tunnelin suu avautuu hiekan tuntumasta. Siitä mahtuu vain kissa.

"Mennään sinne! Mitähän siellä on?!" intoilen.

"Varmaan, en mä tiedä! Ehkä siellä on sitä kultaa!" Clarissa pähkäilee. Tassutan ensimmäisenä tunneliin sisään. Tunneli on ahdas, ja kiviset seinät ovat kovat.

"Tule!" kannustan Clarissaa, joka empii hieman suuaukolla, mutta jättää pian kauppakassin suuaukon viereen, ja sipsuttaa sisään.

"Tassua toisen eteen! Pitää pian palata Odessan luo, mutta, tämä on silti nähtävä!" hihkaisen innosta pinkeänä. Sanojeni jälkeen, tunneli hiljenee kokonaan.

Etenemme eteenpäin reippaassa tahdissa. Käytävä kapenee, ja taas tulee normaaliksi, aina välillä. Yhdessä kohden, pitää mennä sivuttain kahdella jalalla seisten, jotta pääsemme etenemään.

"Tuntuu, kuin menisimme ylemmäs, ylämäkeä, ja kirtäisimme kehää, kuin kierrerappusia, aina välillä siis" Clarissa huomauttaa tiukassa kohdassa, jossa seisomme kahdella jalalla.

"Niin, ja voi olla, että niin onkin" vastaan.

Odessan nk

Lähdemme koko konkkaronkka, sekä Nooran, Simssiliinin, että minun porukka, -Ava ja Clarissa, juoksuun minimerenrantaa kohden. Aulaan päästessämme, portaat siis tikattuamme, Kasa nostaa lapun tiskin takana.

"Pian linnut hyökkäävät" Coco lukee.

"Siis tota sä Kinuski tarkotit sillä Kasa lappuhirviöllä!" Simssiliini älyää.

"Joo! Just tota!" Kinuski huudahtaa iloisesti.

Juoksemme minimerenrannalle saakka, vaikka kenkiin menee hiekkaa, ja kissojen tassut meinaa uupua, kuten meidän jalkammekin.

"En jaksa enää juosta!" Rico valittaa.

"Käänny ihmeessä sitten takasin" Noora huokaisee kyllästyneesti.

"Jeee! LOMA!" Rico huutaa ja tekee äkkikäännöksen. Nyt sitten Ricon kelpaa nelistää pikavauhtia!

"Tällä hiekkatiellä on inhottavaa juosta!" Kinuski valittaa.

"Niin!" Marja, Noki ja Coco maukaisevat kuorossa.

"Sitä mekin" Vattu, Mustikka, Cindy, Tulpe sekä Untuva maukuvat.

"Älkääs nyt, kun kissa on vaarassa, kaikki menevät auttamaan!" Aamu julistaa.

"Niin juuri" Stiina hymyilee.

"Mutta miks sitten Ricon ei?" Vattu kysyy. Vattu pysähtyy ja istahtaa maahan.

"Niin just!" pentu + Kinuski konkkaronkka huudahtaa ja istuu Vatun viereen.

"Oo kun söpö rivi! Kinuski vaan, pois sieltä! Sitten tulee söpö!" Mocca ihailee.

"Mutta siis Ricon ei tarvitse koska haluatteko muka sitten kantaa sitä? Vai jättää hoitolalle?" tyttökisu jatkaa kysyvästi.

"Joo ei kiitti!" Kinuski kiljaisee ja ponkaisee pystyyn.

"Samaa mieltä!" pennut säestävät.

Clarissan nk

Äkkiä tulee kohta, jossa joudumme etenemään jalat koukussa. Tilaa ei ole paljon.

"Miksi tää, on tämmönen?!" Ava ihmettelee, itsekseen.

"En tiiä, pitäiskö palata takaisin?" kysyn.

"Ei! Ei todellakaan! Tule!" Ava huudahtaa ja katoaa näköpiiristäni. Ryömin sukkelasti eteenpäin. Ryömin niin nopeasti kun vain suinkin pystyn. Äkkiä tila levenee. Astun kiellekkeelle, pienelle sellaiselle, missä Avakin seisoo.

"Vau!" saan sanotuksi.

"Vau hyvinkin!" Ava henkäisee. Katseeni on hämmästynyt, ja häkeltynyt samanaikaisesti. Mitä löysimmekään?! Onko tämä edes mahdollista?!

Odessan nk

Saavumme viimein minimerenrannalle. Ranta on hiljainen, mutta huomaan heti laskuveden paljastamalle saarelle johtavalla laskuveden paljastamalla polulla kahdet kissanjäljet.

"Jälkiä" sanon hiljaa.

"Kahdet kissanjäljet!" Kinuski kailottaa vieressäni.

"Seurataan jälkiä!" Quz ehdottaa lähtien edellä loikkimaan kohti saarta, jonne polku vie. Kinuski lähtee heti perään, uudet varmaan parhaat kaverinsa Vattu, yhtä seko, jos ei sekompi, kun Kinuski, sekä Cindy, joka ajaa samaa linjaa, perässä.

"ME LÖYDETÄÄN SE TYLSÄ CLARISSA SISKO JA AIKA TYLSÄ AVA!" Cindy kailottaa. Minä, Noora ja Simssiliini vain naureskelemme.

Kävelemme kohti saarta. Hiekka ei ole kovin kostea, mutta vesi nousee taas pian, joten meillä on kiire.

"Vesi nousee taas pian! Juoksee juoksee!" muistutan.

"Ainii joo mennään!"

Kinuskin nk

"Nyt etsitään! Kaikki hajaantuu, ja huutaa jos löytää jotain merkkejä Avasta tai Clarissasta!" Simssiliini sanoo johtajan elkein. Kaikki nyökkivät, ja alkavat hajaantua. Nään kun Vattu ja Cindy alkavat kiivetä kalliokohdasta ylös. Mocca ja Aamu kiiruhtavat polulle, joka alkaa saaren länsiosasta. Se kieppuu kohti kissaluolaa, ja sen riippusiltoja.

"Muistatteko kun käytiin kissaluolasssaaaa, eikun ette olleetkaan vielä suntyneet sillon eiiii mitään, hehe!" tekonauran. Kävelen hiekkaa pitkin saaren itäosaa kohden. Vesi ei vielä yötä siihen, mutta kalliosta katsoen, laskuveden aikana vettä ei tässä kohden ole, kun taas nousuvedellä sitä on noin kaksi metriä! Normaalisti sanoisin metri puoli, tai metri, tai jotain. Kävelen vielä hieman eteenpäin, ja nään kauppakassin, jonka vieressä sateenvarjon.

"LÖYSIN JOTAIN!" karjun. Cindy ja Vattu pudottautuvat korkeuksista ensimmäisenä luokseni. Sitten saapuvat Noora, Ode ja Simssiliini, Untuva, Tulpe, Mustikka ja Vattu, Gaku, Stiina, ja Quz, Nella sekä Noki, ja viimeisinä Mocca, Aamu ja Ruu, jotka olivat kauemmiksi ehtineet.

"Kauppakassi, ja sateenvarjo" ilmoitan osoittaen niitä.

Ruu vetää kauppakassin luokseen. "Ostoksia, ja, simpukoita, ja, kauppalista" Ruu kertoo tonkiessaan kassia, pää sisäpuolella.

"Näytäs tänne" Ode sanoo ja nappaa kauppalistan Ruun tassusta, jossa tyttökissa sitä pitelee.

"Tämähän on listani, jonka kirjoitin tälle päivälle!" Ode hihkaisee.

"Ava ja Clarissa ovat halunneet ilahduttaa sinua, ja käydä kaupassa!" Simssiliini hymyilee.

"Aaaa!" Odessan hymy nousee korviin saakka.

"Ja tämä sateenvarjo, aamulla satoi!" Ruu päättelee pitäen sateenvarjoa tassussaan.

"Niin!" hihkaisen.

"Huppista" kuuluu yläilmoista. Cindy on kiivennyt takaisin! Ja korkeammalle! Missä linnut opettavat poikasiaan lentämään! Cindy hyppää alas, pehmeälle hiekalle.

"Se Kasan lappu! Olin ihan unohtanut! Minun ennustus! Linnut hyökkäävät pian! Eivät Avaan, eikä Clarissaan, VAAN MEIHIN!" Simssiliini inahtaa lintujen syöksyessä meitä kohden.

"Sateenvarjo tänne!" karjaisen. Ruu laskee sateenvarjon avonaiselle tassulleni.

"Mihin sinä sitä tarvitset?" kuulen Vatun kysyvän ennen kun linnut ovat niin lähellä, että pystyn iskemään. Avaan sateenvarjon niin, että linnut iskeytyvät sitä, eikä meitä vasten. Suljen varjon. Linnuista on tullut vielä äkäisempiä!

"Ymmärtäkää oma paikkanne mailmassa!" karjaisen. Suljen sateenvarjon, ja nappaan yhden linnuista sen päälle, ja suoraan sanottuna heitän linnun kohden pesiä. Lintu lehahtaa siivilleen kesken matkan, eikä sitä satu. Niinkun oli tarkoituskin. Loppuja lintuja pelästytän sateenvarjolla heilutellen, jolloin ne lehahtavat ilmaan, ja lentävät poikastensa luo.

"Noin se homma hoidetaan aikuisten tyyliin!" mau-un heittäen sateenvarjon maahan.

"Ei ihan noin aikuisten tyylil.., antaa olla!" Stiina huokaisee pyöritellen päätään.

Odessan nk

Sateenvarjo lintuhyökkäys tapauksen jälkeen, hiljenevät kaikki. Kauempaa kuuluu laulua, kuin merenneitojen! Täydellisen hetken keskeyttää vain pennun ääni:

"Mikäs tämä on?"

Marja!

Kaikkien katseet kääntyy Marjaan, joka on löytänyt tunnelin.

"Tossa vieressä oli se kauppakassi" Marja sanoo johonkin syylliseltä kuulostaen.

"Miten ei huomattu tota?" Ruu ihmettelee.

"Ei mitään hajuu!" Kinuski naurahtaa.

"Ava ja Clarissa voivat olla siellä!" Tulpe toteaa.

"Mennään!" Nella ehdottaa.

Avan nk

Katson ihmeellistä näkyä. Kultaa! Olimme löytäneet kultaa! Ensin se oli vain vitsailua, mutta nyt, totta!

"Mitä ihmettä?!" Clarissa ihmettelee.

"Nipistä mua! En usko tätä todeksi" pyydän.

"AU!" huudahdan pian kun Clarissa nipistää mua.

"Ihan uskomatonta!" huokaisen.

"Voinko, mä koskea? Tohon kultaan?" Clarissa kysyy varovasti.

"Tähän on nyt meidän! Eli tietenkin!" huudahdan ilosta kyynelehtien. Me tulemme rikkaiksi! Lisäksi, täällä voi käydä kaikki unelmat toteen! Oma salapaikkamme! Tätä ei löydä kukaan!

Astun toiselle kiellekkeelle. Koko iso tila on täynnä kultaa, ja kiellekkeitä. Katson alas, kiellekkeiden alapuolelle. Sielläkin on kultaa. Keskimmäisellä kiellekkeeltä lähtee raiteet, rinnettä alaspäin. Sielläkin on kiellekkeitä, ja lisää kiellekkeitä. Raiteet menevät myö ylöspäin.

"Tule Clarissa!" hihkaisen. Hypimme keskimmäiselle kiellekkeelle, ja hyppääminen taiteilla olevaan vaunuun.

"Katso! Tällä pystyy mennä myö ylös! Tästä napista! Ja tästä alas!" Clarissa intoilee vaunussa.

Noen nk

Kuljemme tunnelia pitkin. Olimme itseasiassa kulkeneet jo tovin.

"En ajatellut että tämä on näin pitkä" Gaku sanoo.

"En mäkään!" Mustikka lausahtaa.

"Eikä varsinkaan näin vaikee!" Kinuski parkaisee jonon edestä, jossa ilmeisesti on joku vaikea kohta. Etenemme, ja pian minäkin olen siinä kohdassa, missä Kinuski hetki sitten.

"Miten tästä voi päästä?" kysäisen.

"Kahdella jalalla seisten" edelläni oleva Tulpe ehdottaa.

"Niin kai pitää tehdä!" totean ja nousen kahdelle jalalle, ja käännyn sivuttain.

"Rico ei olisi täällä pärjännyt!" Mocca naurahtaa pian yrittäen keventää tunnelmaa ahtaassa tunnelissa, onnistuen siinä.

"Ei niin!" äiti hihittää.

"Ei todellakaan!" kaikki muutkin myöntävät hihitellen.

Marjan nk

Ohut kohta ei ollut ainoa vaikea kohta! Vaikeita kohtia tulee useita! Päästessämme ohuesta kohdasta, pian joutuu kiipeämään. Pitämään itsensä irti maasta, jossa on kuilu, tai joku.

"Pläääh! Olipa karsea!" Tulpeen edessä, normaaliin kohtaan jo päässyt Nella huokaisee.

"Eikä edes!" Vattu hihittää.

"No ei kun osaat parkourata niin hyvin!" minä ja Mustikka lausahdamme yhteen ääneen.

"Nooo, opetelkaa ite jos haluutte selvitä helpolla!" Vattu naurahtaa.

"Noinhan sä aina sanot!" huokaisee kuitenkin hymyillen.

Cocon nk

"Tää on hirveen pitkä! Ja tuntuu että mennään ylöspäin!" huokaisen uudessa vaikeassa kohdassa. Pitää ryömiä! Onneksi minun ei hirveästi tarvitse, kun olen niin pieni! Hihii! Jos Ava ja Clarissa tästä menivät, ei Clarissankaan hirveästi tarvinnut!

"Siis Rico, tässä! Hihii! Kuvitelkaapa!" Marja hihittelee.

"Niinpä! Siis tästä tuli kunnon läppä! Sisäpiirivitsi! Rico tunnelissa! Hihii!" Vattu hihittää röhkien. Liikaa naurua!

"Nyt mä kuulen jotain!" Kinuski ilmoittaa jonon edestä.

"Mäkin kuulen!" toisena oleva Quz mainitsee.

"Kuin, joku vaunu! Joka liikkuu raiteilla!" jo kuuleva Cindy kuvailee.

"Mustakin se kuulostaa siltä!" sanon. Kinuski taitaa kömpiä johonkin isompaan tilaan.

"Ei voi olla totta!" Kinuski huokaisee.

"Vau!" Quzin ääni kuuluu.

Clarissan nk

Ajamme Avan kanssa vaunulla, kovaa, ihmetellen samalla miksi raiteita on kaksi, ei kolme!

"Kato Clarissa! Tossa on kahet muut vaunut!" Ava hihkaisee.

"Niin onkin! Mä otan toisen! Ajetaan ylhäältä kilpaa!" ehdotan hypätyn samassa viereiseen vaunuun. Vaunujen perään on kiinnitetty jokaiseen yhdet istuinvaunut, joissa ei ole mitään nappeja millä vaunuja ajetaan. Painan napista joka hinaa ylös. Lasken samalla kuinka monta kissaa mahtuu yhteensä kaikkiin vaunuihin. Jokaiseen ohjausvaunuun mahtuu kaksi, ja istuinvaunuun neljä.

Pian olemme kerroksessa, josta tulimme, mutta työpaikoilla on kissoja.

"Mitä? Mitä te täällä?" kysyn tunnistaessaan kissat. Kinuski ja Quz.

"Tultiin ettimään teitä!" Kinuski kertoo.

"Ettimään meitä?!" ihmettelemme.

"Niin!" Quz vahvistaa. Tunnelista kömpii esiin seuraavana Cindy.

"Clarissa! Ava!" Cindy huudahtaa.

"Ja, WOW MIKÄ MESTA!" Cindy kailottaa. Huuto jää kaikumaan kaivokseen.

"Ei kerrota tästä!" Ava ehdottaa koko pelastusjoukon tultua kaivokseen.

"Ei todellakaan ja nyt ajetaan kilpaa!" Vattu kiljuu painaen alas täysiä meno napista yhdessä vaunuista.

"Mitä muuta täällä on?" Mocca kysyy innostuneena.

"Öm, mä ja Ava löydettiin ainakin kiva huone, tuolla! Minkä suulla roikkuu noi timantti nauhat! Siellä on pari säkkituolii ja sellasta, ja sitten tossa yhdessä kerroksessa on sellanen laser rata, ja kaikkee!" kerron innoissani.

"Ja tuolta kun menee vaunuilla ylös.." Mocca keskeyttää mut.

"VOIKO NOILLA VAUNUILLA MENNÄ MYÖS YLÖS?! KUIN KÄTSYY!" Mocca huudahtaa ällikällä lyötynä.

"Sitä mäkin olin! Ja siis sieltä pääsee sinne vuoren huipulle, ja siitä on sellanen liukumäki saaren pohjois osaan, ja myös sellanen tassunjäljellä toimiva heitto juttu niin pääsee helposti tänne eikä tarvii mennä tosta ahtaasta tunnelista! Laittakaa kaikki tassunjäljet tähän tauluun nii pääsette sit tänne sieltä!" pyydän.

"Eila oo siistiii?!" kysyn ja hyppään säkkituolille.

"Niin on!" Mocca sanoo ja hyppää toiselle säkkituolille. Kivaan huoneeseen tulee myös Kinuski, Ava, ja muutama muu kisu. Nukahdan. Niin taitavat sinne tulleetkin.

Kuulen vielä huudon, juuri ennen nukahtamistani:

"Wiihaaa! Tää on ihan paras paikka! Meijän oma salaluola!"

Miinukset:

Lähetä kirje Quzille:

Moi! Mentäisiinkö joku päivä syömään ravintola Gourmeowiin? Tai kahvilaan?

Vihreään kirjekuoreen

Kirjeestä -3 penniä

(Laitoin nyt kirjeen tähän yhteyteen, kun tiedät sen sitten kuitenkin, että Quz kirjeen saa, vaikka laittaisin sen yksityisesti, niin ennen kun se virallisesti saapuu)

Ostokset:

-Paistinpannu 4 penniä

-Kattila 8 penniä

-Tehosekoitin 12 penniä

-Kauha 2 penniä

-Paistinlasta 2 penniä

-Veitsi 2 penniä

-Imuri 15 penniä

-Sanko ja rätti 5 penniä

(Noi oon unohtanut ostaa, vaikka oon niitä tarinoissa käyttänyt huoneen keittiössä, joten ostelen nyt! Loput on mitä Clarissa ja Ava osteli)

-4x lyijykynä 4 penniä (Cocolle, Clarissalle, Marjalle ja Noelle)

-Keittiösieni 3 penniä

-Vesimeloni 3 penniä

Clarissalle:

-Pinkki pyyhe 5 penniä

-Punainen hammasharja 3 penniä

-Punainen kissanhiekkalaatikko 6 penniä

Cocolle

-Vihreä kissanhiekkalaatikko 6 penniä

Yhteensä kaikki kulut -90 penniä jos oikein laskin

Saa nähdä, jääkö yhtään pennejä sitten mahdolliseen kahvila/ravintolakeissiin noiden ostosten jälkeen, hehe ^

(Okei mä sitten vaikka hommaan ne pennit jos ei muuten riittäis rahet)

Plussat:

Tarpeet:

Clarissa & Coco

+Nälkätarve (aamiainen, leipää jäi vielä)

Kaikki

+Unitarve (osalla alussa unet + osalla unet salapaikassa)

+Liikkumistarve (Avalla ja Clarissalla kävely kauppaan & minimerenrannalle, muilla juoksu minimerenrannalle + Kinuskin kävely postikonttorille)

Muuten, voitko siirtää sen pinkin pyyhkeen yhteisistä tavaroista Kinuskin omiin? Ostin sen aikoinaan sille, mutta unohdin pyytää siirtää kun Noen sain

Ja tota, toivottavasti kohoaa kokemusmittari! Koska sitä tällä tarinalla myös yritin! (:

Tarinan voitte löytää myös tarinat mouruposkessa 2020 osiosta