Tarinoita ja uusi tarina! - Piparia? Vielä joulunkin jälkeen?!

26.10.2021
Tarinoita on tullut viimeisen blogitekstin jälkeen muutama, mistä olen unohtanut päivittää. Nyt kuitenkin olen laittanut kaikki tämän vuoden tarinat tänne. Kaikki ne tarinat löytyvät vuoden 2021 tarina-arkistosta. Mutta tänään tein yhden rästitarinan loppuun, Piparia? Vielä joulunkin jälkeen?!

Lukuiloa!  

Piparia? Vielä joulunkin jälkeen?!


Sijoittuu tapahtumiin 9.1

Tammikuun yhdeksännes aamu alkoi rauhallisin merkein; kaikki lepäilivät sohvilla, osa vielä nukkui, ja Odessa valmisteli päivän aikatauluaan, joka oli jokin tämän oma juttu.

"Ookkei!" kajahti ääni äkkiä kissojen hoitajan sängyltä.

"Tänään ohjelmaassa; syödään kaikki jouluruuat mitä löydetään, koska kaappi on niin täynnä ja joulu on ensi kerran vasta vuoden päästä, ja käydään ulkona koska te olette laiskotelleet täällä sisällä jo parisen päivää, lukuunottamatta kun kävitte katsomassa ilotulituksia uutena vuotena"

Tosiaan, kissat olivat käyneet uutena vuotena Naukukukkulalla, katsomassa uuden vuoden ilotulituksia.

Avan ja Clarissan kommentti josta kinuski ei saa IKINÄ tietää!!

'Me otettiin kuva Oden puhelimella sieltä kattokaas eikö ookkin hieno, poistettiin tuolta tausta, kun tota en tiiä miks' (siis yhtäsuurikuin minä en jaksanut piirtää 😂)

"Lähdettäiskö ensin sinne, ulos?!" Odessa tiedusteli.

"No okei sitten" kissat huokaisivat ja kirjaimellisesti valuivat sohvalta, tyynyiltä, Odessan sängyltä, ja sieltä täältä muualta, missä olivat löhöilleet.

Matka Odessan huoneelta alkoi käymällä pyytelemässä hoitolan väkeä leikkimään ulos. Koko hoitola suostui mukaan!

Siitä matka jatkui tavallisesti. Kissat surffasivat kaidetta alas, ja saivat siihen kavereitakin mukaan hoitolan muista kissoista. Mm. Nooran porukka on ollut aiemminkin mukana porraskaidesurffailussa, joten he tietysti tulivat mukaan. Simssiliinin porukasta Xiwawa ja Wiipeli vaativat päästä mukaan, koska äitikin sai surffata, ja Winnie myös! Jopa Stiina innostui surffamaan seikkailullisen luonteenpiirteensä saattelemana. Ei tässä touhussa haittaa vanhuuskaan, paitsi että Veeti kyllä jäi suosiolla pois...

Leikit aloitettiin Mouruposken pihalla.

Cocon nk

Mä, Clarissa ja Cindy hakeuduttiin johonkin puun juurelle ja alettiin yhteistuumin rakentaa lumilyhtyä.

"Mitä ootte tehny?" Clarissa kysy Cindyltä.

"Ai mitä häh? Ei mitään" Cindy vastasi keskittyneenä lumilyhdyn tekoon.

"Ei mekää" mä totesin.

Sitten oli hiljaista. Me rakennnettiin lumilyhtyä, ja niin se tuli valmiiksi.

"Hoitajatyypit saadaanks me tänne kynttilä?" huusin anovalla äänellä kauempana seisoskelevalle hoitajarykelmälle.

"Ette!" Odessa huudahti heti. Odessan takana olleella Nooralla oli jo kädessään kynttilä ja tulitikut, ja näytti siltä kuin olisi ollut sanomassa juuri "tottahan toki!" mutta laittoikin ne heti taskuunsa kun Odessa kääntyi takaisin muiden hoitajien puoleen.

"Höh!" huokaisin. Noora on kyllä vastuullinen hoitajatyyppi, mut kun kysyy äänellä millä mä kysyin, se suostuu kaikkeen heti! Ainakin melkein.

"Rikotaan sit tää!" Cindy keksi ja kiipesi pikavauhtia puuhun, valmiuksiin hyppäämään lumilyhdyn päälle.

"No joo, mikäpäs siinä kun ei täs kestäny kauaa tehäkkää" Clarissa myöntyi epätavallisen helposti.

"Oota Cindy mäkin tuun!" huudahdin ja kiipesin Cindyn kanssa puuhun.

"Tuu säkin Clara!" Cindy pyysi.

"No okei sit" Clarissa suostui taas oudon helposti, ja kiipesi meidän kanssa puuhun, tosin hieman alemmas.

"BANZAII!"

*pläst!*

Marjan nk

"Mitään juoruja teijän puolelta?" Vattu kysyi.

"Eipä kai, tää joulunaika on ollu aika mitäänsanomatonta meillä" kerroin.

"Meillä myös, mutta Mustikka sai tietoon että tänne tulee talvitori!" Vattu kertoi innoissaan.

"Eikä! Kuulostaa tosi hauskalta!" huudahdin.

*shyy! shyy!*

"Tää tieto ei pitäis olla vielä meijän käsissä, mutta mä salapoliisiloin sen tietoon, joten ei saa puhuu kovaan ääneen siitä!" Mustikka selitti.

"Aa okei" mä sanoin.

"Mä en oo saanu salapoliisiloitua mitään tietoa, vaikka oonkin salapoliisikerhossa sun kaa Mustikka" kerroin.

"Paitsi ainiin! Sen että Raimo, se hoitolan apina" aloitin.

"Aa joo se, apua! Se on ihan kamala! Tosi ärsyttävä!" Vattu vingahti.

"Juuri se, niin se..." ehdin jatkaa ennen kun... Raimo syöksyi esiin hoitolan ovesta ja hyppäsi meidän keskelle. Se kiskaisi meidän kaikkien viiksistä, hyppäsi Vatun hännän päälle ja lähti karkuun.

"Auuu!" Vattu parkaisi.

"Tästä kuule saat!" tämä huudahti ja lähti juoksuun typerän apinan perään.

"Taistoon!" naurahdin ja lähdin juoksuun auttamaan Vattua.

Kinuskin nk

Mä ja Quz oltiin puhuttu niitä näitä, pentujen leikkiessä yhdessä. Yhtäkkiä näin Raimon, jonka perässä juoksivat Mustikka, Vattu ja Marja.

"RAIMO!" karjahdin hädissäni.

"Miten sä noin paljon Raimoa vihaat?" Quz naurahti leikkisästi.

"Kunhan saat lukea tarinan, jota Ode ja Noora ei oo viel jaksanu, tai siis todellakin on ehtimisestä kiinni, niin kirjottaa loppuun, nii sit tajuut!" huikkasin tälle ja lähdin juoksuun.

"MOCCA TUU AUTTAA NYT PITÄÄ ANTAA RAIMOLLE KÖNIIN!" huusin kurkku suorana Mocalle joka meni pukkihyppelyä Shiran kanssa.

"RAIMO NYT TULEE HARJASTA PÄÄHÄN!" Mocca huusi ja repi jostain sellasen pitkävartisen harjan, ja lähti juoksuun mun mukaan.

Noen nk

Pidimme pitkästä aikaa perhehuvia, ja rakensimme koko perheen kesken lumiukkoa!

Bumble, Ruby ja Vivian tekivät päätä, äiti ja Nella keskipalloa, ja minä ja isä pyöriteltiin alinta, ja samalla isointa palloa ympäri Mouruposken piha-aluetta. Se oli hauskaa! Kun ukko alkoi olla viimeistelyä vaille valmis, mä ja Nella lähdettiin hakemaan Nooran huoneelta kaulahuivia ja porkkanaa. Äiti ja isä jäivät vahtimaan Nellan pentuja. Nellan pennut ovat hauskan värisiä, ja hauskoja muutenkin, vaikka Rex oli alkuun vähän hämärä tyyppi, en ollut yhtään huolissaan, no siis ehkä vähän, tai tosi paljon, mutta turhaan! Pennut ovat ihania!

Juostiin Mouruposken ovelle, mutta käveltiin sisällä. Nella oli hakenut Nooralta avaimen, jotta pääsimme huoneeseen sisään. Nooralta oltiin kysytty myös lupa ottaa hänen kaulahuivinsa ukolle. Noora oli vain sanonut: "joojoo moikka tässä avain" ja heittänyt avaimen aivan eri kohtaan, kun missä seisoimme tassut ojossa ottamassa avainta vastaan.

"Hmm... Mikä väri ois hyvä?" Nella pohti. Ja kaivoi jotain Nooran kaulahuivilaatikkoa.

"Ai onko siellä monta, mä luulin että vaan yks!" naurahdin.

"Noo, oisko toi?" ehdotin yhtä punaista kaulahuivia kurkatessani laatikkoon.

"Joo käy" Nella sanoi ja nappasi huovin.

"Siinä on punaista, joka on pentujen väri, tai ainakin Rubyn, mutta Rexin kans" totesin ääneen.

"Niin" Nella sanoi vähän vaisun oloisesti, mutta sitten taas piristyi. Tämä varmasti kaipasi Rexiä, sitä alkuun hämärää, mutta loppuenlopuks ihan kivaa tyyppiä, joka tuli tänne ihan pikkupentuna alienaluksen mukana, jo aikaa sitten, ja lähti muutamia kuukausia sitten takaisin kotiplaneetalleen.

Päästessämme Mouruposken ulko-ovelle, lähdimme taas juoksuun. Juoksimme kilpaa lumiukolle, mutta emme olleet varmoja kumpi voitti.

Äkkiä alkoi kuulua kamalaa mekkalaa ja huutoa. Huudosta erottui kuitenkin selkeästi Kinuskin ja Mocan yhteinen huuto: "RAIMO!"

Naurahdimme, ja lähdimme koko perhe juoksuun.

Avan nk

Juttelimme Nalan kanssa kaikenlaisesta taidehömpästä, ja sain tietää mielenkiintoisia seikkoja, niin Nalasta kuin myös Nalan lempi taidetyylistä. Nala kuulosti todella mielenkiintoiselta kissalta. Tämän totesin vasta nyt, sillä emme ole aiemmin hirveästi Nalan kanssa jutelleetkaan. Taidejuttelun lisäksi pelasimme Nalan kanssa hauskaa taidepeliä, jonka Nala oli keksinyt. Siinä esitettiin jotain taidetyyliä, maisemamaalauksen muodossa, siten, että valittiin joku tausta esitykselle ensin, eli käännyttiin tai siirryttiin paikkaan jossa esitys kuvaisi hyvin niin maisemaa, kuin myös taidetyyliä. Toinen arvasi mitä taidetyyliä, sekä millaista taustaa toinen tarkoitti. Se oli hauskaa, ja oli hauskaa hengailla ikäistäni vanhemman taideintoilijan kanssa.

Sitten äkkiä, kun olimme pelaamassa kolmatta kierrosta taidepelissä, niin että oli minun vuoroni arvata, ja Nalan esittää, Raimo juoksi minun ja Nalan välistä.

"Väistäkää!" kuului Mocan huuto, ja samassa ampaisi Moccakin meidän välistä. Sitten Kinuski, Vattu, Marja, Mustikka ja Quzkin.

"Raimo on kyllä mulle niin kaikkea pahaa tehnyt että..." Quz kirosi matkalla. Loppua en ehtinyt kuulla, mutta ehkä hyvä niin. Toivottavasti ei kukaan pentukaan...

"Kylmät väreet Raimosta, odotappa vaan kun saat joskus lukea vielä hyvin keskeneräisen tarinan, joka tosin tapahtui jo kauan sitten!" sanoin Nalalle ja ampaisin juoksuun. Vilkaistessani taakseni, Nalakin oli päättänyt tulla auttamaan Raimon kiikittämisessä.

Winnien nk

Suunnilleen koko hoitolan kissat juoksivat Raimon perässä, ja nyt Raimo juoksi meitä kohti! Se näytti aivan siltä kun Raimo olisi halunnut keilata meidät. Äkkiä Wiipeli hyppäsi puun takaa, jossa oli ollut tekemässä lumipalloa.

"Raimoo!" Wiipeli sanoi, ja Raimo, siis Raimo pysähtyi! Koko hoitolan hoitajien kissaväki tärmäsi Raimoon, tämän äkkisesti pysähdyttyä. Raimo ei välittänyt, jaan katsoi vaan Wiipeliä. Kissakasa vaikeroi kolahduksia, eikä kukaan päässyt nousemaan, koska olivat niin solmussa. Joku oli toisen hännän päällä, joku kokonaan päällä, ja joku jonkun korvan, ja joku tassun päällä. Tassuja ja häntiä oli jumissa jossain kasan uumenissa. Kukaan ei pystynyt liikkumaan, sen näki päällekkin päin!

"Mitens menee?" Wiipeli kysyi Raimolta. Kaikki katsoivat Wiipeliä hämmästyneenä, paitsi ne, joiden päät olivat jumissa kasassa.

Raimo sanoi jotain apinaäänellään.

"Aa, sähän oot saanu jekutettua aika montaa kissaa!" Wiipeli totesi kurkaten Raimon taakse.

"Ymmärräks sä tota?" kuiskasin Wiipelille.

"No tietysti! Niin, ja häntä kiitos" Wiipeli sanoi. Ihan kun Wiipeli olis Raimon kaveri, mitä MITÄÖÄ?!

Pian...

Kaikki, paitsi Wiipeli, Xiwawa ja Winnie, olivat aivan väsyneitä Raimon jahtauksesta, joten päätettiin keskeyttää leikit, ja lähteä käymään kahvilassa.

Matkalla kahvilaan, hoitajista Simssiliini päätti kysyä: "mikäs teijät noin väsytti?"

"No etkös sä huomannut?! Se idiootti Raimo!" Rico parkaisi, siis kissa, jolta Raimo oli varastanut my little pony-leluponin, ja tämä oli suuttunut niin, että oli jaksanut lähteä juoksemaan Raimon perässä, vieläpä tavallista kovempaa!

"Häh, ei me mitään huomattu, tehän vaan leikitte kivasti siellä!" Simssiliini sanoi kummissaan. Muut hoitajat nyökkivät. Stiina löi otsaansa tassullaan.

Kun kaikki istuivat porukoineen pöydissä, ja odottivat tilaamiaan herkkuja tai juomia, alkoi puhe. Kissat olivat kokoutuneet hetkeksi KAIKKI samaan pieneen pöytään, eikä tietystikkään hoitajat huomanneet vieläkään mitään.

Kissojen nk

"Mitä? Onko Wiipeli Raimon kaveri?!" Quz huudahti kauhuissaan.

"Joo, mitä siitä" Wiipeli sanoi, ja porukka kohahti.

"Raimohan, siis Raimo on ihan kamalan ärsyttävä keppostelija!" Kinuski sanoi järkyttyneellä äänellä.

"Siis joskus vielä saat tietää mitä se teki mulle ja Mocalle, ja no myös muille Oden ja Nooran hoidokeille, mut etenki meille!" Kinuski kuulosti siltä kun olisi melkei parahtanut itkuun, mutta se oli vain näyteltyä.

"Miks mä en muista tollasta" Vivian kysyi kummissaan.

"Et ollut silloin vielä syntynyt" Nella vastasi tälle.

Sitten keskustelu keskeytyi, kun kaikkien tilaukset tulivat. Kaikki siirtyivät omiin pöytiinsä syömään.

Odessan kissoista Kinuski kokeili take away - kisukahvia, koska Quzkin otti sen. Tämä maistoi sitä, ja samassa sylkäisi kaiken pois.

"Hyhhyi! Miten sä pystyt juua tätä! Kermainen kakkupala kiitos!" tämä huikkasi ohi kulkevalle kahvilatyöntekijälle.

Winnie päätyi Odessan suostuttelun jälkeen ottamaan kermaisen kakkupalan, sekä muffinin, jotka nyt saapuivat hänen ja sisarustensa pöytään.

"Mut mitä ihmettä Wiipeli, eiks kissojen kuulu vihata Raimoo?" Winnie kysyi suu täynnä kermaista kakkupalaansa.

"En ainakaan mä vihaa! Raivo on kiva ja sen kaa saa keppostella hahahaa" Wiipeli kertoi.

"Kattokaa äitii, se tilas jotain lisää niin et se vaan sano tolle kahvilatybälle et haluu sitä! Mäkin haluun! Testataan!" Winnie keksi.

"Mitä te haluutte lisää?" Winnie kysyi Wiipeliltä ja Xiwawalta.

"Toi greippi jälkkärivanukas näyttää mielenkiintoselt, mulle se!" Xiwawa päätti.

"Ja mulle vaikka donitsi vanilijakuorrukkeella" Wiipeli sanoi.

"Okei" Winnie sanoi.

"Greippi jälkkärivanukas, donitsi vanilijakuorrukkeella, kermavaahtotuubi ja kaikille vadelmapillimehut" Winnie huikkasi ohi kulkevalle kahvilatyöntekijälle.

Pian pöytään saapuivat kissojen mahdottomat tilaukset, ja Winnie alkoi pursuttaa kermavaahtopurkista kermavaahtoa suoraan suuhunsa. Ensin toki tämä laittoi sitä muffinin päälle.

Kun kaikki oli syöty, oli jäljellä enää pillimehut.

"Miks sä nää tilasit Winnie?" Xiwawa kysyi katsellen omaa pillimehuaan.

"Tätä varten" Winnie nauroi ja ruikkasi omasta pillimehustaan hieman Xiwawan päälle. Niin alkoi pillimehusota, jota hoitajat tai muut kissat eivät tietystikkään huomanneet vaikka mekkala oli kova!

"On coolii saada olla yksin pöydässä! Yleensä noi ärsyttävät iskä ja kaikki muut nii pitää mua kun pikkuvauvvaa nii samassa pöydässä kun ne! Ihan tyhmää! Ja sit mä karkaan!" Cindy kertoi mussuttaen suklaista kakkupalaansa.

"Tosi ärsyttävää! Onneks Ode tekee niin vaan harvoin, ja meil ei oo ketään pätevää vanhusta meijän jengis. Niin ja sit kun Clara on tietysti mun puolel, ja Ava on Claran puolel, ja Clara ja Ava on meijän järkevimmät tyypit jotka pitää sitä niin et se ei mee nii hulluks kaikki meno, mut onneks ne antaa kyl välil mennäkki, ja sit ku Ode ei huomaa mitään ku on noide muiden hoitajien kaa kuten nyt, nii ei mitää hätiä!" Coco selitti.

Coco oli tilannut ohukaisen suklaatäytteellä, ja Clarissa donitsin päärynäkuorrutteella.

Noen nk

Jatkettiin perheen laatuaikaa kahvilassa, menemällä samaan pöytään kaikki. Mä tilasin ohukaisen hillotäytteellä, äiti hunajakuorrute leivonnaisen ja teetä, isä suklaakakun palan ja kahvia, Nella mansikkaherkkujuoman, Rubu halusi marjaisan smoothien, Vivian sai mansikka jälkkärivanukkaan ja Bumble mango jälkkärivanukkaan.

Marjan nk

Kahvilassa mentiin Mustikan ja Vatun kaa samaan pöytään. Vattu tilas ylläri ylläri vadelmakakun palan, Mustikka ylläri ylläri ohukaisen mustikkatäytteellä, ja mä ylläri ylläri marjaisan kakkupalan.

Juteltiin niitä ja näitä meidän hauskoista nimistä ja niihin liittyvistä lemppareista. Mun lemppari suklaa on valkosuklaa, Mustikan tummasuklaa ja Vatun valkosuklaa, mitkä on meijän nimissä. Vatun lempi marja on vadelma, Mustikan mustikka ja mä tykkään kaikista.

Avan nk

Kahvilassa mun ja Nalan kanssa tuli myös muita kissoja. Shira ja Mocca, jotka olivat leikkineet aiemmin yhdessä pukkihyppelyä. Lisäksi Cara, Tulpe, Melodee, Selleri, Ruu, Rico, Tuhka ja Stiina olivat liittyneet seuraamme. Meillä oli vähän tollanen sekalainen pöytä.

Juteltiin niitä näitä, samalla kun syötiin.

Mä söin mansikkajätski annoksen. En jaksa ihan kaikkien pöytäseuruelaisteni herkkuja luetella, mutta mukana oli kaikkea kahvista ohukaisiin ja erilaisiin leivoksiin. Myös teetä oli yllättävän monella.

Pian oltiin taas leikkimässä...

"Mennäänkö lumisotaa?" joku keksi, kun oltiin miettimässä, mitä tehtäisiin koko hoitolan kissojen voimin. Muiden kissojen keskustellessa lumisodasta, huomasi Winnie Mouruposken eteen saapuvan taksin. Sieltä astui ulos kaksi ihmistä, ehkä uutta hoitajaa! Kenenkään huomaamatta Winnie livahti Mouruposken sisätiloihin takaovan kautta, ja jäi nurkan taakse kurkkimaan, kun mahdollisesti uudet hoitajat astelivat sisään pääovista.

Winnien nk

"Hei, tervetuloa Mouruposkeen, oletteko uusia hoitajia?" joku vastaanottotyyppi jota en oo koskaan nähnyt, kysyi niiltä ihmisiltä.

"Joo, olen Hemuli" toinen ihmisistä vastasi.

"Ja minä Tyrsky" se toinen kertoi. Vastaanottotyyppi puhui Hemulin ja Tyrskyn kanssa jotain, mutten kuullut mitä, sillä olin sen verran kaukana, ja päälläni oli ilmastointijuttu.

Sitten vastaanottotyyppä lähti liikkeelle. Uudet hoitajat seurasivat häntä, ja minä seurasin niitä.

"He menevät adoptioon" totesin hiljaa itsekseni. Arvalin oikein, sillä pian vastaanottotyyppä avasikin adoption oven, ja antoi Hemulille ja Tyrskylle kissat.

"Tässä ovat teidän hoidokkinne. Saatte päättää niille nimet" vastaanottotyyppä kertoi.

"Tämä on Namu Paperi Karkkinen, eli lyhyemmin Namu" kuulin kaiketi sen Tyrskyn sanovan.

"Ja tämä Piparminttu, lyhyesti Pipari" päätti ymmärtääkseni Hemuli.

Vastaanottotyyppä käveli takaisin aulaan, ja kirjoitteli läppärilleen jotakin, ja kyseli kaikkea Hemulilta ja Tyrskyltä. Silloin oli minun vuoroni. Juoksin kenenkään huomaamatta Hemulin ja Tyrskyn jalkoihin, jossa Pipari ja Namu seisoivat. He olivat ehtineet tehdä tuttavuutta toisiinsa kun saavuin paikalle.

"Moi! Minä ole Winnie, keitä te olette?" kysyin tietäen jo vastauksen kuulemani mukaan.

"Olen Pipari"

"Ja minä Namu"

"Niin uudet hoitajamme nimesivät meidät juuri äsken" Pipari sanoi.

"Kivat nimet!" sanoin hymyillen.

"Olen Odessan hoidokki ja leikimme tänään kaikki hoitajat ja hoidokit ulkona! Tulkaa tekin niin pian kun pääsette! Kertokaa hoitajillenne että haluatte ulos, niin he yllättyvät!" huikkasin ennen kuin lähdin tieheni.

Päästessäni takaisin ulos, ihmettelivät kaikki: "missä sä Winnie olit?"

"En missään" vastasin, kertomatta koko totuutta.

"Mutta hei, meidän peliin tulee kohta kaksi uutta kissaa!" kerroin.

"Uu jee, mut Winnie sä oot meijän puolel. Meijän joukkueen nimi on kaakaomestarit, ja noi toiset on kuulemma nimeltään jääpuikkoarmeija. Me rakennetaan ensin lumilinnotukset, ja sit ollaan lumisotaa, mut kaupunkisotatyylillä! Me mennään niin että on ne pelastajat ja varapelastajat" Mocca selitti mulle sääntöjä.

"Joo, mä tiiän mitä versiota siit tarkotat, joo se sopii!" sanoin ja ryhdyin auttamaan meidän lumilinnoituksen rakentamisessa.

Pian...

Kinuskin nk

"Tuolta ne tulevat!" Winnie kirkaisi.

"Pipari oo sä vaikka meijän puolel, eli kaakaomestareissa, ja Namu toisella, eli jääpuikkoarmeijassa. Me mennään lumisotaa kaupunkisotatyylillä, sillä pelastajatyylillä!" Winnie kertoi iloisesti pelipaikkaa kohti juokseville kahdelle ilmeisesti uudelle kissalle. Ainakaan en ennen ollut nähnyt näitä kahta pentukissaa aiemmin, ja minä näen kaiken koska olen maagikko.

"Saatiin just linnotukset valmiiks" Winnie lisäsi vielä. Kaiketi kissojen hoitajat, menivät tekemään tuttavuutta hoitajiin, ja saivat samalla hoitajat ekan kerran koko päivänä huomaamaan mitä me tehtiin.

"Ohhoh! Miten te yhtäkkiä taijoitte tohon tollaset ainakin kymmenen metrin lumilinnat! Minuutti sittenhän te vasta leikitte tossa ihan nätisti!" Simssiliini kiljahti.

"Yks, me ollaan tehty näitä jo pari tuntii, ja kaks, totta, näist tuli aika isoi" kerroin Simssiliinille. Totta, meidän lumilinnoitukset olivat ihan jättisuuria! Tiesin heti tuon kommentin jälkeen, että tästä tulisi hyvä peli!

Noora lupautui meidän pelinaloittajaksi. Ensin kuitenkin sovittiin joukkueen sisällä pelastajat.

Kaakaomestarit:

"Okei, kuka ois?" kysyin Mocca, joka oli ilmiselvästi ottanut Kaakaomestareiden johtajapaikan.

"Niin ja valitaan kans johtajat jotka kerrotaan toiselle joukkueelle" kuului toisen joukkueen puolelta.

"Mocca" kaikki sanoivat yhteen ääneen. Mokka kiipesi linnoituksen päälle, ja sanoi: "mä oon meijän puolelt johtaja"

Jääpuikkoarmeijasta kiipesi Kinuski linnoituksen päälle ja sanoi: "mä meilt"

Sitten jatkettiin. Mocca hyppäsi alas linnoituksen päältä, ja melkein nyrjäytti nilkkansa.

"Auts" Mocca vaikeroi.

"Okei no ketkä siis meilt ois pelastaja ja varapelastaja?" Mocca kysyi.

Lopulta valikoituivat näihin pesteihin pelastajaksi Aamu ja varapelastajaksi Cara.

Jääpuikkoarmeija:

"Huomasitteks muuten et jääpuikkoarmeijas on tollaset kylmänväriset kissat, esim harmaata, mustaa ja valkosta ja sit kaakaomestareissa esim ruskeetäpläsii ja ruskeit, paitsi" Noora kysyi keskeltä tylsistyessään.

"Joo, se oli just se juttu! Mut alienvärin perineet ja Kinuski ja Namu on tolleen jännästi, mut et saatiin sama määrä nii piti tehä nii" Mocca huusi toisesta joukkueesta vastaukseksi Nooralle.

"Okei mut ketkä me nyt otetaan pelastajaks ja varapelastajaks?" joukon johtaja Kinuski kysyi.

Lopulta valikoitui pelastajaksi Rio ja varapelastajaksi Tulpe.

Peli alkoi Nooran merkistä, ja päättyi niin, että kaikkien yllätykseksi uudet tulokkaat, Namu ja Pipari olivat molemmat joukkueensa viimeisinä pelissä, eikä pelille meinannut tulla loppua, joten se päätettiin tasapeliksi.

Odessan nk

Kaikki kissat olivat aivan puhki lumipallokaupunkisotapelistä, ja pudottuaan siitä, kannustamisesta. Me kaikki hoitajat olimme seuranneet peliä, ja samalla tutustuneet uusiin hoitajiin, Hemuliin ja Tyrskyyn.

"Mennään syömään meille!" Kinuski ehdotti.

"Ai kaikkiko? Ruokaa meillä riittää, mutta miten kaikki saadaan istutettua mielellään saman pöydän ääreen?" ihmettelin.

"Kyllä me hoidetaan! Eiks vaan!" Kinuski kysyi hoitajansa muilta hoidokeilta. Noki, Ava, Marja, Coco, Clarissa ja Winnie nyökkivät. Epäolin, mutta päästin heidän menemään huoneeseemme kokeilemaa.

"Kunhan ette räjäytä paikkaa!" huusin kissojeni perään.

Marjan nk

Me juostiin meidän huoneelle niin kovaa kun päästiin. Oli aika yllättää kaikki!

"Okei, mistä me löydetään lisää pöytiä ruokapöydän lisäks? Ja tuoleja?" Ava mietti ääneen.

"Odessan sängystä saa tuolin" Noki ehdotti.

"Joo!" Coco sanoi ja lähti työntämään ruokapöytää Odessan sängyn luo, niin että siinä pystyisi syömään hyvin muutama hoitaja.

"Odessan yöpöytä on melkein saman kokonen kun ruokapöytä" Winnie keksi.

"Ja eiks aulassa oo joku pöytä?" Coco keksi.

"Seee ei välttämättä toimi. Se pitäis tuoda rappuset ylös!" Clarissa järkeili.

"Toimiipas!" Coco, Kinuski ja Winnie huudahtivat samaan aikaan ja lähtivät kohti hoitolan aulaa.

Noki, Ava, Clarissa ja mä jäätiin suunnitetelemaan lisää istumapaikkoja ja pöytiä.

"Sohva?" mä ehdotin.

"Joo" kaikki loput kolme kissakaverustani sanoivat yhteen ääneen, ja lähdimme siirtämään sohvaa.

Pian...

Odessa laski isolle pöydälle kaksi kattilallista pinaattikeittoa, yhden riisipuuroa, leipälautasen, glögipulloja, karkkikeppejä sekä kukkurallisen piparilautasen. Pennutkin oli otettu huomioon, ja tarjolla oli myös sekasössöpurkkiruokaa.

Kaikki alkoivat lapata ruokaa lautasilleen. Ensin oli aivan hiljaista, ja kaikki söivät pahimman nälkänsä pois. Sitten alkoi puheensorina.

Namu, Pipari ja Winnie ahmivat pipareita kuin viimeistä päivää. Myös Winnien sisarukset Wiipeli ja Xiwawa yhtyivät ahmimiskerhoon. Lisäksi Nooran porukasta, Bumble, ja Kirsikan jengistä Kuula hyppäsivät mukaan.

"Ei niitä pipareita ihan noin paljoa ole että kaikille riittäisi edes yksi, kun te ahmitte kaikki!" Odessa naurahti.

Winnien nk

Me ei välitetty Oden mielipiteistä meidän piparinahmimiskerhoa kohtaan, me vaan ahmittiin! Pipari osoittautui kovaksi piparinahmijaksi, ja mun sisarukset yllättävän koviksi herkkusuiksi, äitiltä varmaan peritty kun sen nimi on Kinuski, ja se syö aina sitä kinuskia ja kaikkee hyvee ja sit se antaa munki syyä kaikkee hyvee. En tienny ennen tätä et noi ees tykkää herkuista, hei, Winnie, tietenki ne tykkää, ne on ku kakkossinä mut kuiteski vähä erilaisin.

Kuulasta en tiennytkään myöskään, että hän pitää NOIN paljon kaikista herkuista. Luulin että Kuula pitää vain vihreistä kuulosta, hahaa, tajuutteko? (Ei mitenkään pahalla Kuula, mutta keksin just äsken tälläsen hauskan jutun, ja kun mä sain kirjottaa mun näkökulmaa, niin oli ihan pakko laittaa!)

No mutta siis ja Namun nimestä jo tunnisti että kaikki namut kelpaa. Mut Buble, OOÄMGEE MÄ KEKSIN BUMBLELLE IHAN SIKAHYVÖN ASUN EN TIIÄ MIHIN MUT HEITETÄÄN SEN PÄÄLLE MUSTAA JA KELTATST MAALII, mut hetkonen sithän sen turkki ei oo enää niin pehmee ja pörröne, mietinkin uudestaan...

Kun piparit loppuivat, kaivoin kaapista jättipiparin, joka oli tullut viime vuoden halloweenkalenterista. Söimme sen kaikkien halukkaiden, eli Bumblen, Kuulan, Piparin, Namun, Xiwawan ja Wiipelin kanssa.

Mouruposken väki vietti hauskaa iltaa Odessalla ruuan merkeissä. Myöhemmin adoptiolaisetkin kutsuttiin mukaan syömään jämiä ja viettämään iltaa. Silloin tietysti pili laajentaa aluetta viereisellä, eli Simssiliinin huoneella. Ilta jatkui pitkälle iltaan, kuitenkin niin, että pienimmät pennut pääsivät suunnilleen järkevään aikaa nukkumaan.

Kahvilasta ostettiin ja syötiin:

-muffini, 3 penniä

-2x kermainen kakkupala, 6 penniä

-vadelmapillimehu, 2 penniä

-donitsi päärynäkuorrutteella, 2 penniä

-ohukainen suklaatäytteellä, 3 penniä

-ohukainen hillotäytteellä, 3 penniä

-marjainen kakkupala, 3 penniä

Eli yht -22 penniä

(Listasin vaan omien kissojen ruuat, niin tuskin noista muiden tulee kelleen mitään pennien menetyksiä?)

Syödyt:

-ikivanha piparilautanen

-3x glögipuollo

-4x karkkikeppi

-riisipuuro

-2x pinaattikeitto

-leipä

-2019 joulukalenterista saatu pipari (Winnie, Pipari, Namu, Kuula, Wiipeli, Xiwawa ja Buble söi sen)

Tarpeet:

-leikkimistarve (ulkona leikkiminen)

-nälkätarve (ulkoilun jälkeen porukalla syöminen & kahvilassa syöminen)

-liikkumistarve (Raimon jahtaaminen, muut leikit, lumisota ja kahvilaan käveleminen)




tarina löytyy lisäksi myös tarina-arkistoista! ☟︎

(scrollaa ihan alas!)
© 2020 Odessan tarinat / Tarinoita vuodesta 2020, kaikki oikeudet pidätetään, kopiointi ehdottomasti kielletty! 
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita